Alkaa olla kovin ristiriitaiset tunteet mahan kasvamisen suhteen. Toisaalta olisi kiva jos olisi sellainen söpö pieni maha, mutta toisaalta ei. Mulle menee edelleen kaikki normaalit vaatteet, myös housut. Mammahousut on jo lainaan saatu, mutta ei ole vielä ollut tarvetta. Aamuisin mahaa ei näy ollenkaan, illalla kumpu on havaittava, varsinkin kun tietää 😉 Painoa on nyt tullut lähiviikkoina n. kilo lisää ja vyötärön ympärys on suurentunut sentillä…
Vaikka se kumpu olisi sievä päivisinkin, on töiden kannalta tärkeää että mitään ei vielä näy. Meillä on töissä paikka auki ja hakuaika päättyy vasta 30.5. Joudun siis salaamaan asian koko kevään. Tylsää. Olisin halunnut tämän viikon bileissä ottaa rennosti ilman salailua. Ei kuitenkaan uskalla ”Jäädä kiinni”, sillä veikkaan, että en silloin paikkaa saa 🙁
Kovin ristiriitaista siis 😉
Tässä lisäksi mahakuva 🙂
Avainsanat: maha
Hyvä odottava äiti,
Seulontakoe Downin syndrooman riskin toteamiseksi on varmistunut. Tulos on normaali, eikä lisääntynyttä riskiä ole todettu. Tulos ei anna aihetta jatkotutkimuksille.
Hyvää jatkoa raskaudellesi.
🙂 🙂 🙂 🙂
Tänään tuli sitten täyteen tuo maaginen 12 vkoa 🙂 Jee! Sain tänään neuvolan tädiltä lisäksi soiton, että veressäni ei ole toksoplasmoosin vasta-aineita. Koska toksoplasmoosia on Suomessa kissoilla aika vähän ja riski saada se meidän kotileijonilta on hyvin pieni, sovimme yhteisesti, että kannattaa välttää kissankakan syömistä. Onnistuu.
Otin tänään käyttöön lainassa olevan turvavyönalentimen. Taisi olla hyvä ratkaisu. Tuli kyllä heti kiva olo, kun tietää että vyö ei paina mahaa. Olin tänään myös hieronnassa, jossa hartiat hierottiin makuultaan. Meni ihan hyvin, eikä tuntunut pahalta olla mahallaan. Hieroja oli kuitenkin sitä mieltä, että ensi kerralla hierotaan kyljellään, koska kuulemma sen verran maha reagoi… Mä en kyllä huomannut mitään muuta reagointia, kun tissit lytistyi ikävästi 😉 No, ei siitä haittaakaan ole.
Avainsanat: toksoplasmoosi
Ultra onnellisesti takana ja huoli taas hetkellisesti hälvennyt! Se pieni 10% pessimistiminäni, joka pelkäsi ettei siellä ole ketään, sai lopettaa hengityksen pidättämisen kun kaveri pärähti heti kiltisti ja kauniisti näyttöön mahan päältäkin kuvattuna J Siellä se pieni elämä nukkui sikeästi kädet pään päällä! Itkuhan siinä tuli heti <3 Saatiinkin häntä ihailla n. puolen tunnin ajan, sillä unenlahjat olivat niin kovat, ettei kaveri suostunut kääntymään oikein päin, jotta niskaa olisi voitu mitata. Tyytyväisenä vain vaihtoi kylkeä, aina juuri väärään suuntaan. Taitaa tulla äitiinsä… Hetken kun heiluteltiin kämpän seiniä, suostui hän yhteistyöhön ja niskaturvotukseksi mitattiin vain 0,7 mm.
Oli kyllä super hassua ensinnäkin nähdä, että siellä edelleen on pieni ihminen, joka näyttääkin pieneltä ihmiseltä! Siellä ne jalat ja kädet viuhtoi kun suostui heräämään. On niin hassua, kun mitään ei ulkoisesti vielä näy, eikä tunnu, ja oireetkin hälvenee päivä päivältä. Kuitenkin siellä joku kasvaa ja ui ja kellui valtoimenaan kun hiukan mahan päältä painoi J Tästä lähin aina kun esim. hyppii baletissa, tietää ainakin että kaveri saa kyytiä 😉
Nyt tuli myös ehkä ensimmäisen kerran sellainen olo, että meille tulee vauva. Tähän asti kun pelko on kuitenkin ollut hiukan takaraivossa, tuntuu olo todella helpottuneelta. Vaikka tietenkään vielä ei tiedä onko kaikki hyvin, tuli kuitenkin itselle sellainen olo, että kaikki on hyvin. Ultrassa näkyi selvästi mahalaukku ja virtsarakko, jotka eivät välttämättä vielä tässä vaiheessa näy. Kehitystä siis tapahtuu hurjin askelin! Pituus ei ollut tällä kertaa niin päätä huimaava, 46mm. Laskettu aika pysyi aika samana kuin laskennallisesti oli arvioitu, 23.11. (kuukautisista laskennallinen olisi 25.11). Uskon tämän itse asiassa olevan aika oikea, sillä aloitin tuossa kuussa ovulaatiotestien tekemisen kp 12, enkä saanut niihin hymynaamaa. Laskujen mukaan hedelmöitys olisi ollut kp10, joka kuulostaa näin ollen myös loogiselta. Edelleen tuntuu hassulta, että tulin juuri siinä kierrossa raskaaksi, kun olin ihan varma että kierto moni harakoille J Sitä se Floridan reissu teetti. Pidettiin lupaus ”tehdä matkalla Horatio”! Nimi on siis jo päätetty…
Ultran jälkeen oli perusverikokeet, joiden kanssa kävi aika sopivasti: perinnöllisen verenhyytymättömyyteni vuoksi pääsen sisätautilääkärin vastaanotolle parin viikon päästä. Ennen kuin tästä päivästä oli edes sovittu, oli kyseinen tohtori jo laittanut labraan lähetteen 22.5 otettavaksi verikokeiksi. Onneksi se labrassa sattumalta selvisi ja sain suostuteltua laborantin ottamaan kaikki verikokeet saman tien. Säästin itseltäni yhden ylimääräisen Jorvi reissun J En itse ole verestäni huolissani, mutta epiduraalista täytyy kuitenkin kait keskustella. Paska. No, enköhän mä saa senkin neuvoteltua 😉
Tässä nyt elellään tyytyväisenä kevään viimeisiä työviikkoja, onnellisena tiedosta, että kaveri voi hyvin. En voisi olla kyllä onnellisempi jo senkin takia, että tämä alkuraskaus on sujunut niin unelmasti. Hetkeäkään ei ole väsyttänyt, etonut, oksettanut, eikä ollut muitakaan ongelmia. Kerrankin arpaonni on minua suosinut J Toivotaan että kaikki jatkuu yhtä hyvänä. Kesälomaa odotellessa, 13 työpäivää jäljellä J
Avainsanat: ultra
Kirjoitinkin tänne jo pari päivää sitten tekstin, mutta rakas iPhone tuhosi sen jotenkin lähetysvaiheessa… Ahdistus on kyllä parissa päivässä jo hiukan onneksi hälvennyt. Ahdistuksen aihe on se klassisen, ”Onko siellä oikeasti joku ja voiko SE hyvin”. Toinen ultra on ylihuomenna ja sitä tietysti jännitän. Oireet sen kun vähenevät, aika usein unohdan edes olevani raskaana. Ahdistus iski, kun seuraamallani keskustelupalstalla oli eräs onneton juuri saanut keskenmenon ilman että oli ollut mitään oireita 🙁 Tietysti sitä rupesi heti pelkäämään, että miten meille käy.
Ei kai tätä tosiaan turhaan odotukseksi sanota kun koko ajan saa jotain odottaa: ensi oikeaa puolisoa, sitten puolison kypsymistä, sitten raskauden yrittämisen aloittamista, sitten sitä plussaa ja sitten miten raskaudessa käy. Seuraava iso odotus jos ti kaikki menee hyvin on sitten kait se rakenneultra. Sen jälkeen sitä saakin sitten odottaa koska se vauva tulee… Sitten odotelleen sen kasvamista ja toivotaan että se muuttaisi pian jo kotoa. Sitten varmaan seuraavaksi odotellaan niitä lapsenlapsia samalla lailla…
Ensimmäinen itkupotkuraivari oli töissä pari päivää sitten. Muutama asia hiukan siinä stressasi ja sitten rakas kollegani päätti avata sanaisen arkkunsa ja antaa hiukan palautetta: otin sitten heti sen jälkeen keskellä opettajan huonetta n. 5 kollegan nähden ensin raivarit, jotka jatkuivat itkulla. Siinä vaiheessa olin jo 5 min seuraavalta tunnilta myöhässä… No, menin sitten punasilmäisenä 10 min myöhemmin tunnille ja pakenin luokasta 5min myöhemmin jatkamaan itkuani. Oppilaille ei jäänyt epäselväksi miksi ope lähti luokasta pikaisesti… Oli muuten aika hiljaisia vekaroita kun tulin takaisin luokkaan… Syytän puhtaasti hormoneja, eikö? Muuten olen ollut yhtä tasainen (=lue tasaisen kiukkuinen) kuin aina ennenkin. Se kyllä on myönnettävä, että itkeä tihrustan kaikille TV:n surullisille ja onnellisille tapahtumille tasaiseen tahtiin, oli kyse sitten näytellystä draamasta tai piirretyistä… Vielä odottelen niitä klassisia ”margariini on loppu” yms. itkuja 😉
Kun ei muista kirjoitella, kannattaa kaikki ajatukset kirjoittaa samana päivänä 😉 Piti vielä kommentoida tämän hetken oloa ja elämää. Oireet edelleen samat, periaatteessa. Pissalla pitää juosta vähintään 2 tunnin välein päivisin ja 1-2 kertaa öisin. Nälkäkin on ja syön kun hevonen joka aterialla. Onneksi paino on tosiaan pysynyt ihan samoissa lukemissa, eli saa siis syödäkin 😉 Väsymystä ei vieläkään ole merkittävästi. Neuvolan täti oli kovin otettu mun hyvästä olosta ja väsymättömyydestä. Sanoi olevan hyvin harvinaista ettei alkuraskaudessa ole kumpaakaan. Olen kuulemma ”Oppikirjoissa oleva tapaus joita ei usein näe”. Ihmeellistä sinänsä. Olin perus pessimistinä varma, että kuitenkin on ihan hirveä raskaus. No, 10 viikkoa takana, 30 edessä, joten eiköhän tässä ehdi vielä sattua ja tapahtua.
Muutaman mahdollisen raskauden aikana muuttuneen asian olen kyllä keksinyt: Baletissa olen jo jonkin aikaa sitten huomannut, että selkä on paljon taipuisampi kuin ennen. Taakse taivutus menee varmaan ainakin 20cm syvemmälle kuin ennen. Lienee hormonien ansiota. Huonoa on vaan se, että kun omaa muutenkin yliliikkuvat nivelet, täytyy vähän tarkkailla ettei paikat hajoa. Toinen liikuntaan liittyvä huomio on vatsalihakset. Baletissa tuntuu usein että vatsalihakset on kipeät vaikka vasta aloitellaan. Jotenkin ne reagoi helpommin ja joissain liikkeissä tuntuu että ”repeävät”. Varsinkin siinä taakse taivutuksessa. Vaarallista se suinkaan ei ole, mutta hassua. Nyt on myös lähipäivinä tuntunut siltä, että hengästyy normaalia helpommin. Tai oikeastaan tätä on ollut aika alusta asti, mutta nyt lisäksi pistää tosi helpolla, ihan jo muutaman minuutin kävelyn jälkeen. Eilen oltiin työporukalla virkistymässä Nuuksiossa ja lähdin sitten kolmen eri vaihtoehdon kävelylenkeistä sille raskaimmalle. Tunti käveltiin ja kiipeiltiin metsässä suht vaikeassa maastossa jyrkissä rinteissä. Hiukan mietin oman arviointikykyni puutetta, mutta ihan hyvin se meni vaikkakin hiukan puuskuttaen. Tietysti myös lenkin loppupuolella oli ihan järkyttävä nälkä ja pissahätä… Vaikka kaikki onkin hyvin ja vointi erinomainen, voisi sitä kai välillä itseään edes hiukan säästellä…
Avainsanat: liikunta pistäminen
NT-ultra on 1,5 viikon päästä, jee!! Olen koettanut ja ihan hyvin onnistunutkin olemaan koko ajan suht positiivinen ja yrittänyt olla miettimättä raskauden mahdollisia ikäviä mahdollisuuksia. Silti toki jännittää, että onhan kaverilla kaikki kunnossa. Ollaan käyty kotona lyhyitä keskusteluja siitä mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa. Lyhyitä siksi, että ollaan molemmat ihan samaa mieltä asioista. Kumpikaan ei halua kehitysvammaisen lapsen vanhemmiksi. Yksi kaveri sanoi olleensa varpaillaan rakenneultraan asti, sillä oli tehnyt jo päätöksen keskeyttää raskauden jos kaikki ei olekaan kunnossa. Oli alkanut vasta rakenneultran jälkeen iloitsemaan raskaudestaan. Kyllähän se näin vähän menee, varmaan kaikilla. Itse kuitenkin koetan aina ajatella positiivisesti ja uskoa mukavampiin vaihtoehtoihin. On jo aivan mahtavaa että tulin raskaaksi ja kohtuullisen nopeasti ja jos kaveri vielä pysyy kyydissäkin on se upeaa. Pidetään siis kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että positiivinen ajattelu kannattaa 😉
Eka neuvolakäynti oli pari päivää sitten. Ihan positiivinen kokemus. Mukava täti ja suhtautui ihan fiksusti mm. ratsastukseen 😉 Verenpaine oli kohdallaan (114/81), samoin Hb (136). Pissa puhdas. Ainoa ”haitta” oli se kun pakotettiin vaakaan kaikki vaatteet päällä, sillä se painohan sitten merkattiin ylös. Nyt paperien mukaan näyttää siltä kun olisin lihonut yli kilon, vaikka totuus on 0kg. Kai sitä saa olla turhamainen, saahan?! Visusti olen päättänyt etten aio lihoa 20-30kg. Saa nähdä kuinka käy….
Tylsää oli myös se, että joudun kuitenkin ikäni puolesta sokerirasitukseen. Luulin että se on vain Helsingin toimintatapa. No, hyvähän se on kaikki tarkistaa, ei siinä mitään. Joudun tai pääsen myös erikseen käymään Jorvin äitiyspoliklinikalla, jonne ohjataan ns. riskiraskaudet . Haluavat tarkkailla huonojen verihiutalearvojeni takia. En itse usko niistä tulevan ongelmia, mutta hyvähän se on että tutkivat. Kutsu pitäisi tulla postissa jossain vaiheessa.
Seuraava neuvolakerta on rv 15. Ensimmäinen lääkäri on vasta jotain 24-28, en oikein muista. Aika jännää kyllä, että eka sisätutkimus tehdään niin myöhään. No, meillä se on jo hoidettu ekassa ultrassa. Kuulemma pääkaupunkiseudulla on kaikista huonoimmat neuvolapalvelut. Mitä suurempi kunta, sitä huonommin asiat on. Neuvolatädin kanssa pääsee kyllä ihan tarpeeksi usein (vai liiankin usein?) höpöttämään turhuuksia. Saapahan ainakin sentään Hb ja verenpaineen selville, on kai sekin jotain…
Avainsanat: neuvola Hb verenpaine
Elämä edelleen mukavaa ja seesteistä 🙂 = ei pahoinvointia, väsymystä. Tässä alkaa jo tosissaan uskoa, että pahoinvointia ei tulekaan! Nyt kun se on ihan tännekin kirjoitettu, alkaa pahoinvointi varmaan heti huomenna 😉
Ensimmäinen neuvola on 3 päivän päästä ja NT-ultra parin viikon päästä. Ehkä sen jälkeen jo oikeasti alkaa uskomaan, että meille muuttaa uusi asukas?!
Olin tänään rippijuhlissa, joissa iso osa tarjottavista oli ”kelpaamattomia”: oli kahdenlaista kypsentämätöntä kalaa, fetaa (en tiedä oliko pastöroitua), tuorejuustoa ja tietysti kuohuviiniä. Tyydyin salaattiin, leipään ja kakkuun…
Tuntui vaan niin huvittavalta, että just nytten oli kaikki mahdolliset ”kielletyt” herkut tarjolla. Onneksi saa jouluna syödä lohta navan täyteen 🙂
Viimeksi löysin itsestäni n.4 /11 oiretta. Nyt 12 päivää myöhemmin lista on kasvanut yhdellä, jatkuvalla pissaamisella, mutta närästys on kadonnut. Eli samoissa ollaan 😉 Edelleen voin olla tyytyväinen kun mikään oireista ei ole elämää haittaava. Pissalla voi käydä useammin (mm. 2 kertaa yössä) ja syödä voi koko ajan 😉 Rintavarustukseen on jo täysin tottunut ja samoin satunnaisiin alavatsa nippailuihin. Iltaisin vatsanseutu on paljon turvonneempi kuin aamulla. Ero on kohtuu huomattava kun aamulla on vatsalihaksia, illalla laardia…
Gynen mukaan kohtuni on aika keskellä ja suorassa, enemmän eteenpäin. Kuulema kaikille tulee samankokoiset mahat, mutta jos kohtu on taaksepäin kallistunut puhkeaa se maha ”yhtäkkiä” joskus 16 viikolla. Saa nähdä miten meidän käy 😉
- väsymys EI
- pahoinvointi EI
- mielialan vaihtelut EI, paitsi liikutun aika helpolla…
- nännien tai rintojen arkuus LÖYTYY, edelleen
- alavatsan nipistely LÖYTYY
- kuume EI
- päänsärky kerran tähän mennessä, eli EI
- tihentynyt virtsaamistarve LÖYTYY ehdottomasti
- närästys ei enää
- hikoileminen ei
- nälkä ON!
Eilen oli kauan odotettu eka ultra, joka meni hienosti 🙂 Oltiin molemmat paikalla ja saatiin kun saatiinkin ruudulle katseltavaksi pieni tarmokas ihmisen alku, jonka sydän hakkasi lujaa. Kovin liikuttavaa oli <3 Oli jopa hiukan yllättävää, että kaveri oli jo ihan pienen ihmisen näköinen! Pituutta oli 156mm, joka vastasi lääkärin taulukon mukaan viikkoja 8+2, vaikka puhtaasti matemaattisesti laskettuna olisi ollut vasta 7+4. Otin tästä nyt sitten kompromissina uuden laskutavan ja päädyin lukuun 8+0. Katsotaan miten seuraava ultra määrittää päivän. On myös mahdollista että tulee 192cm isäänsä ja on pitkä… Kovasti on poikafiiliksiä, saas nähdä 🙂
Oli kyllä mahtavaa nähdä että siellä konkreettisesti joku on, kun oireetkin ovat olleet niin vähäiset. Ehkä sitä voi nyt kuitenkin jo enemmän uskoa olevansa raskaana ja ruveta pikku hiljaa ajattelemaan, että meille taitaa tulla vauva! 4 viikon päästä on nt-utra, sitä odotellessa.
Avainsanat: ultra
Pääsiäisen huimaus on toistaiseksi onnellisesti ohi. Tiistaina alkoi taas työt ja kun salaman iskusta, raskausoireet hävisivät taka-alalle. On se kummallista miten eri päivät voivat erota niin paljon toisistaan! Toisina päivinä kun täytyy rampata vessassa kokoajan ja on hirveä nälkä, ovat toiset päivät ns. normaaleja. Nyt olisi iso vaara tulla vainoharhaiseksi, mutta onneksi ainakin osalle harhaisista ajatuksista tulee huomenna loppu, kun tulee tuomio siitä onko siellä oikeasti ketään. Kauan odotettu ultra on 23h päästä… Sen jälkeen saakin sitten olla ehkä hetken tyytyväinen, kunnes alkaa odotella 12 viikkoa ja sitten rakenneultraa jne… Ei ihme että tätä tilaa kutsutaan odotukseksi. Huomista odotellessa!
Avainsanat: epävarmuus
Rupesin miettimään onko ollut ns. mielitekoja. Ei ehkä suoranaisesti mitään outoja ja ”pakottavia”, mutta ruokaa tekee kyllä kovasti mieli 🙂 Se nyt ei kyllä sinänsä ole mitenkään epänormaalia…
Eräs oudohko mieliteko kyllä tuli, sillä oli pakko saada maksapasteijaa leivälle, vaikka en ole moista varmaan vuoteen syönyt. Tietysti nyt kun sitä ei saisi paljoa syödä, tekee sitä mieli. Samoin mozzarellapitsa on tällä hetkellä ihan ykkönen. Ongelma vaan on se, että siinä on 900 Kcal… Niitä kun muutaman viikossa mussuttaa, saa sanoa vyötärölleen hyvästit aika äkkiä…
Pääsiäisenä tuli yllättäen syötyä anoppilassa aika runsaasti… Kerrottiin myös iloinen uutinen, tai oikeastaan ennen kuin ehdittiin kertoa, sitä kysyttiin meiltä suoraan, kun ihmettelivät kun ei rouvalle punaviini illalla maistunut 😉
Lähtee taas syömään….
Avainsanat: mieliteko, nälkä
