Hyvin menee, edelleenkin 🙂 3 päivän päästä on eka ultra ja se tietysti hiukan mietityttää. Muuten olo on edelleen erinomainen 🙂
Päivityksenä oirelistaan on tullut 1,5-2h välein tarve päästä pissalle. Yöllä saa juosta 2 kertaa. Olo on kyllä aika pissaliisa kun saa vessassa kokoajan rampata. Tosin joka päivä ei ole samanlainen. Joinain päivinä saa juosta vessassa kokoajan, välillä tuntuu aika normaalilta. Samoin nälkä: aamuisin on yleensä tosi kova nälkä ja nälkäkiukku on kova. Joinain päivinä ei ole mitenkään erityisen nälkäinen olo, ihan normaali. Lisäksi on nyt parina aamuina huimannut jonkin verran ja tuntuu, ettei huvittaisi seistä. Koeta siinä sitten tehdä niitä aamuleipiä kun on hirveä nälkä ja kiukku ja heikottaa… Onneksi on palvelusväkeä mitä voi huonoina aamuina pyytää apuun.
Jostain luin, että raskausviikkojen 6-8 välillä olisi pahimmat oireet. Jos tämä on pahinta, voin olla onnellinen. No, eiköhän tämäkin kupla vielä ehdi puhjeta… Siitä olen kyllä käsittämättömän kiitollinen, että pahoinvointia eikä väsymystä ei ole vielä ollut. Ehkä tää kevät tästä suttaantuu?… Töitä jäljellä enää 8 viikkoa, ne kun vielä selviäisi!
Avainsanat: huimaus, nälkäkiukku, pissahätä
”Alkuraskaudeksi kutsutaan raskauden 16 ensimmäistä viikkoa. Sen yleisimmät oireet ovat”:
- väsymys ei ole ollut lainkaan
- pahoinvointi ei ole ollut lainkaan
- mielialan vaihtelut ei ole ollut lainkaan
- nännien tai rintojen arkuus LÖYTYY, edelleen
- alavatsan nipistely LÖYTYY
- kuume ei ole ollut lainkaan
- päänsärky kerran tähän mennessä
- tihentynyt virtsaamistarve ei juuri poikkea normaalista
- närästys välillä kun on syönyt niin röyhtäyttää / närästää
- hikoileminen ei kai… Välillä on kyllä kylmä ja sitten kuuma, mutta en tiedö poikkeaako normaalista
Lisäksi: välillä nälättää, vaikka on paria tuntia aiemmin syönyt. Vaihtelee kuitenkin päivittäin. Aamuisin aina kova nälkä.
Edelleen aika vaikea uskoa olevansa raskaana. Rinnat kuitenkin muistuttavat siitä jatkuvasti ja satunnaiset alavatsanippailut.
Avainsanat: alkuraskauden oireet
Tässä vaiheessa ollaan kerrottu uutisesta mun perheelle ja olen kertonut parille tallikaverille. Lisäksi kerroin 2 työkaverilleni, jotka myös molemmat raskaana. Hiukan pelottaa loppukevät, työt + raskausyhdistelmä. Vieläkään ei ole pahoinvointia, eikä väsymystä, mutta niiden mahdollinen ilmestyminen pelottaa eniten. Onneksi kesälomaan on enää 9 työviikkoa, joista kaikki korkeintaan 4 päiväisiä!
Oma työtilanteenihan on se, että olen kesäkuun alkuun sijaisena. Kollega jonka sijaisena olen, on opintovapaalla, mutta myös raskaana ja jää kesän lopussa äitiyslomalle. Oman raskauteni ajankohta on töiden suhteen kyllä aika hyvä, riippuen syksystä. Olin hyvin toiveikas, että saan jatkaa samassa työssä myös syksyn, mutta nyt esimies ei uskalla vielä mitään luvata. Oman mutkansa matkaan tuo tämä raskaus, sillä äitiyslomalle jäävä kollegani voi anoa vapaata vasta 7.5, joten siihen asti minun pitää pitää raskauteni visusti esimieheltäni salassa, jos haluan syksyksi töitä.
Salaaminen on vaikeaa, varsinkin lörppösuu-luonteeni takia. Lisäksi keväällä on joitain työbileitä tiedossa ja meikä kun on aikamoinen bilehile, tulee olemaan vaikeaa (=lue mahdotonta) salata asiaa täysin. Täytyy tehdä sotasuunnitelmia kun kemut lähestyy, mutta täytyy varmaan kertoa vieruskavereille jotta homma ei karkaa yleiseen kuiskutteluun. Vaikeaa…
Laskin, että kun työt loppuvat, oltaisiin RV 14, jolloin jotain rupeaa myös varmaan näkymään. Kun nyt saisi edes siihen RV 11 asti pidettyä, jotta voisin saada syksyn sovittua. Virallisestihan asiasta täytyisi ilmoittaa vasta syksyllä, mutta olisi aika karua tulla 10 viikon kesäloman jälkeen ison mahan kanssa töihin. Esimieheltä voisi leuka loksahtaa maahan… Ajattelin kertoa ennen loma alkamista, jos olen saanut paperit silloin käteen.
Jos en saakaan tuonne jäädä, voi olla nihkeää mennä syksyllä jonnekin muualle pariksi kuukaudeksi. Yksi vaihtoehto on jatkaa työttömänä, kun kesän kuitenkin moinen olen. Sitä kun ei edes tiedä mikä olo on syksyllä ja onko sitä työkykyinen. Voi olla, että kun työmahdollisuudet ovat elokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin, ei siihen mitään järkevää pätkää saakaan ja satunnaiset sijaisuudet kouluissa X viimeisillä kuukausilla ei kuulosta kivalta. No, onneksi näitä ei nyt oikeasti tarvitse vielä juuri miettiä. Onhan tässä aikaa…
Ajattelin ensin olla menemättä alkuraskauden ultraan yksityiselle, mutta sisko sai (helposti) pääni käännettyä. Varasin ultran nyt viikolle 7+4, jotta sydänäänet ja mahdollinen alkio varmasti näyttäytyisivät. Ensimmäinen neuvolakäynti tuli varattua viikolle 9 ja nt-ultra viikolle 11. Nyt sitten ensimmäinen odotus ja jännitysmomentti on tuo ultra kahden viikon päästä. Sen jälkeen voi jo (ehkä) hiukan paremmin uskoa olevansa raskaana. En ole kuitenkaan joidenkin tapaan tehnyt ylimääräisiä raskaustestejä. Kaipa ne menkat/vuoto sitten alkaa jos on kesken mennäkseen.
Rinnat edelleen kipeät, mutta ihan siedettävät. Lähinnä liivien poisottamisen yhteydessä tuntuvat hyvin raskailta ja painettaessa hiukan ikäviltä. Voin kuitenkin liikkua normaalisti ja muutenkin olo on hyvä. Oireita ei juuri mitään. Nappasin netistä listan alkuraskauden oireista ja ajattelin päivitellä sitä aina välillä. Kovasti toivon kuuluvani siihen porukkaan, jolle ei tule pahoinvointia. Töitä olisi vielä kesälomaan vajaa 10 viikkoa, joten sinne asti pitäisi sinnitellä.
Pitkään mietittiin kerrotaanko vai ei, mutta voitin kuitenkin äänin 2-1 😉 Oltiin mun vanhemmilla syömässä ja kerrottiin iloinen uutinen. Olo on edelleen epäluuloinen, ja tuntuu ettei kumpikaan vielä osaa uskoa asiaa todeksi. Myöskin lähipiirin keskenmenot + kohdun ulkoiset saavat meidät toki entistä varovaisimmaksi ja toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Rinnat kohtuullisen kipeät, ravaaminen aika ikävän tuntuista. Ovat kuitenkin jo hiukan paremmat kuin plussapäivänä. Ratsastusta aion jatkaa niin kauan kun hyvältä tuntuu. Täytyy nyt kuitenkin alussa ottaa hiukan rauhallisemmin.
Torstaina, 22.3.2012 koettiin meillä iloisia ja hiukan yllättäviä hetkiä, kun raskaustestissä luki ”pregnant”! Tätä tekstiä oli ehditty toivoa ja yrittää 5kk, mutta silti se yllätti. Kyseisessä kierrossa ei ollut havaittu ovulaatiota, ja ”harjoittelukin” oli ollut aika vähäistä. Olimmekin jo sopineet, että seuraavassa kierrossa aletaan tosissaan tehdä vauvaa, ilman ovulaatiotestejä yms. Kp 25 tuli paperiin hiukan väriä ja luulin pelin olevan menetetty siinä kuussa. Samaa jatkui 3-4 päivää, jolloin kp 28 lisäoireiksi tulivat tuntemukset vatsassa ja arat rinnat. Välillä myös hiukan huimasi. Kun tätä oli jatkunut 6 päivää, mutta menkkoja ei vaan kuulunut, rohkaistuin kuitenkin tekemään testin. Oireiden puolesta olin toiveikas, mutta en kuitenkaan tulosta odottanut. Tein testin ja kerroin hämmästyneenä miehelle, että tulos tuli. Hänen reaktionsa oli jotain ”eikö onnistunut” ja ilme oli molemmilla varmasti yllättynyt kun näyttöön tulikin toisenlainen teksti.
Nyt ollaan sitten raskaana (n.4+4), onnellisia ja hiukan pöllämystyneitä!!
