Pakollisia (?) synkkiä mietintöjä
NT-ultra on 1,5 viikon päästä, jee!! Olen koettanut ja ihan hyvin onnistunutkin olemaan koko ajan suht positiivinen ja yrittänyt olla miettimättä raskauden mahdollisia ikäviä mahdollisuuksia. Silti toki jännittää, että onhan kaverilla kaikki kunnossa. Ollaan käyty kotona lyhyitä keskusteluja siitä mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa. Lyhyitä siksi, että ollaan molemmat ihan samaa mieltä asioista. Kumpikaan ei halua kehitysvammaisen lapsen vanhemmiksi. Yksi kaveri sanoi olleensa varpaillaan rakenneultraan asti, sillä oli tehnyt jo päätöksen keskeyttää raskauden jos kaikki ei olekaan kunnossa. Oli alkanut vasta rakenneultran jälkeen iloitsemaan raskaudestaan. Kyllähän se näin vähän menee, varmaan kaikilla. Itse kuitenkin koetan aina ajatella positiivisesti ja uskoa mukavampiin vaihtoehtoihin. On jo aivan mahtavaa että tulin raskaaksi ja kohtuullisen nopeasti ja jos kaveri vielä pysyy kyydissäkin on se upeaa. Pidetään siis kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että positiivinen ajattelu kannattaa 😉
