11+6 Papusella kaikki hyvin!
Ultra onnellisesti takana ja huoli taas hetkellisesti hälvennyt! Se pieni 10% pessimistiminäni, joka pelkäsi ettei siellä ole ketään, sai lopettaa hengityksen pidättämisen kun kaveri pärähti heti kiltisti ja kauniisti näyttöön mahan päältäkin kuvattuna J Siellä se pieni elämä nukkui sikeästi kädet pään päällä! Itkuhan siinä tuli heti <3 Saatiinkin häntä ihailla n. puolen tunnin ajan, sillä unenlahjat olivat niin kovat, ettei kaveri suostunut kääntymään oikein päin, jotta niskaa olisi voitu mitata. Tyytyväisenä vain vaihtoi kylkeä, aina juuri väärään suuntaan. Taitaa tulla äitiinsä… Hetken kun heiluteltiin kämpän seiniä, suostui hän yhteistyöhön ja niskaturvotukseksi mitattiin vain 0,7 mm.
Oli kyllä super hassua ensinnäkin nähdä, että siellä edelleen on pieni ihminen, joka näyttääkin pieneltä ihmiseltä! Siellä ne jalat ja kädet viuhtoi kun suostui heräämään. On niin hassua, kun mitään ei ulkoisesti vielä näy, eikä tunnu, ja oireetkin hälvenee päivä päivältä. Kuitenkin siellä joku kasvaa ja ui ja kellui valtoimenaan kun hiukan mahan päältä painoi J Tästä lähin aina kun esim. hyppii baletissa, tietää ainakin että kaveri saa kyytiä 😉
Nyt tuli myös ehkä ensimmäisen kerran sellainen olo, että meille tulee vauva. Tähän asti kun pelko on kuitenkin ollut hiukan takaraivossa, tuntuu olo todella helpottuneelta. Vaikka tietenkään vielä ei tiedä onko kaikki hyvin, tuli kuitenkin itselle sellainen olo, että kaikki on hyvin. Ultrassa näkyi selvästi mahalaukku ja virtsarakko, jotka eivät välttämättä vielä tässä vaiheessa näy. Kehitystä siis tapahtuu hurjin askelin! Pituus ei ollut tällä kertaa niin päätä huimaava, 46mm. Laskettu aika pysyi aika samana kuin laskennallisesti oli arvioitu, 23.11. (kuukautisista laskennallinen olisi 25.11). Uskon tämän itse asiassa olevan aika oikea, sillä aloitin tuossa kuussa ovulaatiotestien tekemisen kp 12, enkä saanut niihin hymynaamaa. Laskujen mukaan hedelmöitys olisi ollut kp10, joka kuulostaa näin ollen myös loogiselta. Edelleen tuntuu hassulta, että tulin juuri siinä kierrossa raskaaksi, kun olin ihan varma että kierto moni harakoille J Sitä se Floridan reissu teetti. Pidettiin lupaus ”tehdä matkalla Horatio”! Nimi on siis jo päätetty…
Ultran jälkeen oli perusverikokeet, joiden kanssa kävi aika sopivasti: perinnöllisen verenhyytymättömyyteni vuoksi pääsen sisätautilääkärin vastaanotolle parin viikon päästä. Ennen kuin tästä päivästä oli edes sovittu, oli kyseinen tohtori jo laittanut labraan lähetteen 22.5 otettavaksi verikokeiksi. Onneksi se labrassa sattumalta selvisi ja sain suostuteltua laborantin ottamaan kaikki verikokeet saman tien. Säästin itseltäni yhden ylimääräisen Jorvi reissun J En itse ole verestäni huolissani, mutta epiduraalista täytyy kuitenkin kait keskustella. Paska. No, enköhän mä saa senkin neuvoteltua 😉
Tässä nyt elellään tyytyväisenä kevään viimeisiä työviikkoja, onnellisena tiedosta, että kaveri voi hyvin. En voisi olla kyllä onnellisempi jo senkin takia, että tämä alkuraskaus on sujunut niin unelmasti. Hetkeäkään ei ole väsyttänyt, etonut, oksettanut, eikä ollut muitakaan ongelmia. Kerrankin arpaonni on minua suosinut J Toivotaan että kaikki jatkuu yhtä hyvänä. Kesälomaa odotellessa, 13 työpäivää jäljellä J
