Kuten arvelinkin, verensokeriarvot olivat erittäin hyvät. Arvot olivat: paastoarvo 4,4 (raja-arvo 5,3), 1h jälkeen 5,0 (1o,0), 2h jälkeen 5,2 (8,6).
Ei siis tarvitse pelätä raskausajandiabetestä. En ole asiasta lainkaan yllättynyt, sillä suvussamme ei ole diabetestä lainkaan.
Vaaka (tai vaaát) näytti taas aamulla mitä lie. Vanha vaaka näytti 900g vähemmän kun toinen. Ehkä vihdoin uskon että se on rikki, joten jos luotan uudempaan vaakaan, painoa tullut tähän päivään 7kg.
Eilen oli nyt sitten (vihdoinkin) ensimmäinen neuvolalääkäri. Oli vaan 40 minuuttia myöhässä… Kurkkasi alakertaan ja kaikki kunnossa. Sykkeet kuuluivat taas kerran hyvin ja kaikki muutenkin kunnossa. Veikkasi, kuten minäkin, että likka majailee poikittain… Kohdun mitta oli edelleen alakäyrillä ja tulee varmaan olemaankin . Ei siinä mitään, kyllä tässä emännässä riittää tilaa asustella 😉
Tänään taas oli sokerirasituskoe aamulla. Meni kaikin puolin hyvin, vaikka heräsinkin aamulla vahingossa tunnin liian aikaisin L No, ei kun takaisin nukkumaan. Onneksi tajusin sen ennen lähtöä! Tietämättömille tiedoksi, eli sokerirasituskokeessa ideana seuloa raskausajandiabetes. Sitä ennen pitää olla 12h syömättä ja juomatta. Olin kyllä niin ylpeä itsestäni kun lähdin eilen 15 min ennen balettitunnin loppumista kotiin, jotta ehdin syödä ennen määräaikaa 😉 Uudet balettitunnit ovat muuten olleet ihan kivoja, mutta opettaja rakastaa hyppyjä, joita en oikein enää saa tehdä. Usein viimeinen puoli tuntinen on pelkkiä hyppyjä. Päätin siis keskittyä olennaisempaan asiaan, jäätelön tankkaukseen ennen paastoa 😉
Tänä aamuna sitten otettiin verikoe, jonka jälkeen juotettiin 2 lasia sokerista vettä. Tästä kuulee paljon legendaa ”kuinka pahaa se on” jne, mutta ihan hyvin meni alas. Sen jälkeen piti odotella 1h ja taas 1h ja molempien jälkeen mitattiin verensokeri verikokeella. Odottelu sujui ihan hyvin, hiukan väsytti. Tästäkin kuulee ”vaikka mitä kauhutarinoita” kuinka on tullut pahaa oloa yms, mutta ei mulle tehnyt tiukkaa. Ainoastaan yöllä alkanut päänsärky paheni kun ei saanut syötyä. Nyt oikeaa käsivartta koristaa 3 pientä reikää ja varmasti viimeistään huomiseen mennessä mojovat mustelmat. Nyt on taas ruokaa massussa ja päänsärkykin loppui panadolilla. Huomenna saa soittaa tuloksia.
Viimeisen viikon aikana on mahassa asunut akrobaatti. Kuperkeikkoja tms. heitellään iltaisin välillä kovaakin vauhtia! Eivät tunnu ikäviltä, mutta hassuilta. On huvittavaa seurata, kuinka koko vatsan iho aaltoilee kun neiti heittelee volttejaan. Vielä siellä on tilaa riekkua, odotas vaan… Olen koettanut kovasti arvuutella mikä ruumiinosa on missäkin, mutta mahdotonta on. Useimmiten jotain kovempaa tuntuu oikealla puolella. Se onko se pää vai selkä, en tiedä. Potkuja kuitenkin satelee lähes joka puolelle. Vähiten kyllä oikealle ylös, ja eniten vasemmalle ylös tai alas. Veikkaan, että hän viihtyy suurimman osan ajasta pää oikealla alhaalla tai poikittain. Vielä on n. 10 viikkoa aikaa kääntyä oikeinpäin. Toivottavasti kääntyy…
Eilen olisi pitänyt olla ensimmäinen neuvolalääkäri. Lääkäri ei kuitenkaan vaivautunut paikalle tulemaan! Odoteltiin molemmat siellä tunti ja kaiken kaikkiaan hiukan enemmänkin. Ihan pikkasen otti päähän! Raskaana olevan naisen hormonien ja kärsivällisyyden kanssa ei tarttisi leikkiä! Olin sen jälkeen pari tuntia erittäin äkäinen! Onneksi sain uuden ajan ensi viikolle.
Kerkesin kuitenkin verenpaineen mitata ja testata pissan. Kaikki edelleen hyvin. Painoa oli tullut taas kilo lisää, jaiks! Ei siinä mitään, mutta mittanauha kertoo tuon kilon menneen takalistooni… Meikäläisen perä on levinnyt 2-3cm viikossa! No, jonnekin niiden jätskien ja pitsojen oli mentävä. Pain on kyllä ihan hyvässä linjassa, ei siinä mitään. Saisi vain mennä mieluummin mahaan tai lapseen. Kokonaissaldo nyt +6,5kg.
Onneksi tällä viikolla alkoi baletti ja kävin peräti kolmena päivänä. Baletti tuntui muutenkin oikein hyvältä ja ainakaan vielä ei tuntunut kropassa ollenkaan huonolta. Kävelin myös neuvolaan tunnin, jonka seurauksena jaloissa 4 kipeää rakkoa. Siksi olinkin niin kiukkuinen siellä lääkäriä odotellessani, kun halusin vaan kotiin ottamaan kengät pois jalasta!
Taas yksi uusi viikko takana ja vielä muutama edessä 😉 Kulunut viikko on kyllä ollut sikäli aivan loistava, että säät on vihdoinkin olleet ihanan kesäiset! Koulut alkoivat ti ja minäpä se lököttelen kotona uudella hienolla terassilla bikineissä. On rankkaa olla työtön…
Yllätin itseni ja osallistuin keskustelufoorumin live-tapaamiseen! Ei ollut lainkaan huono kokemus. Meitä oli 9 naista ja pari lasta kahvilassa parin tunnin ajan tutustumassa toisiimme. Ihan kivaa porukkaa, jota voisi ehkäpä tavata toistekin! Eniten odotin erästä Espoolaista, jolla on laskettuaika päivää ennen. Tavattiin ja katsotaan tavataanko Jorvissa marraskuussa 😉 Aion ehdottomasti treffata toisia mammoja vapaitteni aikaan, jotta aika ei käy pitkäksi. Onneksi on tosi monella kaverilla tänä vuonna syntyneitä tai lähiaikoina syntyneitä, joten yksinäiseksi en taatusti jää. Jos sitä kerrankin olisi sosiaalinen ja tapaisi ihmisiä?
Edelleen eletään n. tylsää vaihetta. Ultrat takana ja kaikki kuten ennenkin. Tuntuu aina välillä oudolta, että vielä yli 3 kk pitää vauvaa odotella… Pituutta kaverilla on kuitenkin jo n.30cm ja liikkeet tuntuu selvästi. Eilen varsinkin oli tosi aktiivinen jumppaaja. En toki toivo, että syntyisi liian aikaisin, mutta pitkältä tuntuu odottavan aika. Milloin saan sen mun vauvan?!! Toisaalta kun katsoo lapsiperheiden puuhia, olen ihan tyytyväinen että meidän lapsi on ”Näin helppohoitoinen”.
Olo on vieläkin hyvä. Selkä on jonkin verran reistaillut, varsinkin pitkien kävelylenkkien jälkeen. Nyt on taas ollut kyllä parempi pari päivää. Ruokahalu on aika normaali (= suht reipas), ja ruokaa mahtuu napaan normaalilla tavalla. Sen on kuitenkin lähiviikkoina huomannut, että syömisten jälkeen tuntuu välillä että ruoka palaa takaisin. Kai se on sitä kuuluisaa närästystä? Ei tunnu pahalta, mutta ei kyllä voi mennä pää alaspäin jumppaan kun vasta n. 2h päästä syömisestä. Ensi viikolla jatkuu taas baletti, jota odotan innolla 🙂 Saas nähdä miten sujuu. Meillä on uusi opekin, joka tuo oman jännitysmomenttinsa.
Maha on kasvanut aika hyvin viimeisen parin viikon aikana, kuten voi huomata kuvia vertaamalla. Edelleenkään ei ole iso, joka helpottaa selkää ja liikkumista muutenkin. Raskauden alusta mahan ympärys navan kohdalta on kasvanut vain 7,5cm, vaikka näyttää paljon enemmältä. Sen verran tyytyväinen ja turhamainen olen, että oli mukavaa huomata, että viimeisen viikon aikana ei ole tullut lisää painoa. Edellisellä viikollahan sitä tuli 1kg, joten hyvin pysyin puolen kilon viikko vauhdissa 😉
Ensi viikolla on eka neuvolalääkäri ja seuraavalla sokerirasitus (YÖK!).
Pötsi. Lisäksi ensimmäinen maitotippa havaittu… JAIKS!
Huomaa että massakausi on pahimmillaan tai parhaimmillaan meillä molemmilla: viimeisen viikon aikana on tullut painoon 1kg lisäys. Kokonaismassanlisäys nyt n.5,5kg (tai 6…). Vatsanympärys on myös selvästi kasvanut. Nyt ei oikein enää voi raskautta koettaa piilotella, mutta ei siihen ole tarvettakaan. Penskan liikkeet alkavat olla jo suht reippaita ja välillä ne näkyvät jo kunnolla vatsan päältä. Huomaa siis, että kasvua on tapahtunut huomattavasti myös mahan sisällä.
Olo on silti edelleen mitä mainioin. Uutena asiana on nyt yölliset kovat suonenvedot pohkeessa. Herään keskellä yötä kovaan kipuun, joka onneksi loppuu heti kun nousee seisomaan. Silti seuraavana päivänä pohkeessa tuntuu koko päivän. Täytyy koettaa muistaa juoda enemmän vettä (eli siis ylipäätänsä juoda…) ja lisätä magnesiumia. Eilen oli myös eka yö, kun en meinannut saada nukuttua. Heräsin aamuyöstä levottomana ja pyörin jonkin aikaa sängyssä ennen kuin uni tuli. Toivottavasti ei ole jäädäkseen…
Selkä on onneksi edelleen hyvässä kunnossa. Jonkin verran on taas ollut perinteistä aamujäykkyyttä ja pari päivää selkä oli kipeä Turun vuodesohvan jäljiltä. Jumpissa käyn edelleenkin, mutta liikkeitä joutuu jättämään jo aika paljon pois. Kortti menee ensi viikolla vanhaksi, juuri sopivasti ennen baletin alkamista. Ratsastus jäi viime viikolla pois kuvioista.
Veriarvot ovat taas laskeneen, trombosyytit 36, Hg 119. Seuraava verikontrolli 3.9, eli 29. rv.
Vaikka raskauden virallinen puoliväli on jo hetki sitten saavutettu, on tänään toisenlainen puoliväli: tänään on kulunut päivälleen 4kk positiivisesta raskaustestin tekemisestä ja jäljellä tasan 4kk laskettuun aikaan! Olisikohan siis aika uudelle puoliväliarvioinnille? 😉
Tänään tuntui ekaa kertaa että olen RASKAANA, kirjaimellisesti. Olin aamulla 1h metsäkävelyllä hevosen kanssa ja mentiin sateessa raskaassa mudassa kahlaten ylä- ja alamäkiä. Aloin lopuksi olla kohtuullisen puhki ja vaihdettiinkin jo niin päin, että hevonen kulki edellä ja minä pidin toisella kädellä harjasta kiinni, eli Tatti veti mua perässään 😉 Sillä lailla oltiin paljon nopeampia. Iltapäivällä olin vielä toisen tunnin kaverin kanssa kävelyllä ja kävelin 2 kertaa raput 6 tai 7 (?) kerroksen. Jätin illalla suunnitellun jumpan hyvällä omalla tunnolla väliin 😉
Eipä tällä hetkellä kyllä ole mitään erityistä kerrottavaa, vekara potkii jo kohtuu kunnolla ja potkut tuntuvat hyvin mahan päältä. Edelleen olen välttynyt kaiken maailman mahavaivoilta ja närästyksiltä, väsymykseltä ja selkäkivuilta. Osteopaatti-hömppätohtori oli jopa sitä mieltä, että selkä on nyt parempi kuin koskaan. Saattaa olla siinä jopa oikeassa!! Pessimisti ei kuiten
kaan koskaan pety, joten SEHÄN NÄHÄÄN!
Ratsastuksen olen luvannut lopettaa heinäkuun lopussa, jolloin viimeinen ratsastuspäivä kalenterissa on huomenna. Kokonaan en hevostelua tietenkään lopeta, mutta ainakin ravit ja laukat saa multa jäädä. Seuraavan kerran vuoden vaihteessa?! KÄäk…
Tänään oli se ”voimavara”-neuvola. Eri täti kun yleensä, mutta onneksi taas fiksu ja mukava. Ei hössöttänyt turhia. Verenpaine oli taas hyvä (114/68, matalahko mutta hyvä), myös isältä mitattiin ja hyvä oli sekin. Saadaan siis syödä salmiakkia jatkossakin 😉 Hb oli laskenut 118, mutta ei vielä (onneksi) pistetty rautakuurille. SF- mitta (=kohdun korkeus) oli 17cm, hiukan keskiarvoa matalampi, mutta johtuu siitä, että mulla kohtu on sen mallinen, että se levenee sivuille. Näin on kuulemma usein pitkillä ihmisillä. Ennusti, että tulee olemaan pieni maha siksi kun leviää sivuille. Se nyt olikin jo aika selvä juttu. Sydänäänet selkeät ja kohdun yläreuna navan yläpuolella. Arvot siis kaikki suht alhaiset, mutta kaikki hyvin. Pissassa ei moitittavaa. Painoa tullut 4kg, joka on ihan maltillinen. Taitaa se vaan olla niin, että meille tulee pitkä tyttö, joka mahtuu mainiosti äidin pitkään korteen leveään kohtuun 😉
Sellainen hassu juttu kyllä kävi ilmi, että terkka oli sitä mieltä, että mulla on supistuherkkä kohtu. Sanoi, että supistui heti kun menin selälleni. Minähän en moista ole lainkaan ymmärtänyt. Olenkin ihmetellyt kun muut puhuu harjoitussupistuksista, enkä ole moisia huomannut… Mitään vaivoja ei ole edelleenkään, mutta eilisen ja tämän päivän aikana on tuntunut muutama ilkeä vihlaus kohdunkannatimissa. Kai ne liitoskivut joskus oli tultava. Kunhan eivät vaivaamaan rupea. Eilen olin jumpassa ja heti kun lopussa jäätiin hetkeksi selälle rentoutumaan, kaveri potkaisi. Sama viimeksi. Olisi varmaan pitänyt hänen mielestään vielä jatkaa 😉
T:minä ja jumppakärpänen
Tänään oli suuresti odotettu (kallis )4D ultra. Mentiin sinne aika 100% puhtaasti sen takia, että selviäisi sukupuoli. Meikäläinen kun on tunnetusti aika heikko odottelemaan asioita… Oltiin Femedassa Bruno Cacciatorella, joka kysyi jossain vaiheessa halutaanko tietää sukupuoli. Vastasin että takuulla ja sanoi ” 100% tyttö”!!!! Tätähän tämä täti on odottanut kuin kuuta taivaalta ja sieltähän se tuli! Pakko on myöntää olevansa niin pinnallinen tai mikä lie ihminen, että tyttöä toivoin kovasti. Poika olisi toki ollut rakas myös, mutta tieto pienestä tytöstä sai aika moisia ilonpurkauksia aikaan 🙂 Sanoisin, että oli rahansa väärti silti.
Niin varma olin itse tytöstä, että olin jo sopinut siskon kanssa hakevani ultran jälkeen kaikki Emmalta pieneksi jääneet tytön vaatteet. Nyt meillä on sitten 3 laatikollista pinkkiä laatikoihin 😉 Eilen pesin ja lajittelin jo n. 100 pientä neutraalin väristä vaatetta ja nyt on sitten pinkin vuoro. Mummit: ei tartte siis vähään aikaan vaatteita ostaa… Keksin rahalle kyllä muutakin käyttöä, don´t worry 😉
Muutenkin ultrassa kaikki hyvin, vastasi viikkoja ja kaikki rakenteet edelleen kunnossa. Saatiin mukaan video ultrasta ja 15-20 kuvaa. Reisiluun pituus oli 39 mm, joka oli yläkäyrällä. Painoa n. 440g. Veikkasi, että saattaa tulla yli 4kg, pitkä kun on… Pitkä saa mun puolesta olla, mutta voisko se saada ne massat vasta synnytyksen jälkeen, jooko?!
T:super onnellinen pitkän-tytön odottaja
Nyt kun rakenneultrakin on kunnialla takana, on aika alkaa sisustaa nykyistä ns. keltaista huonetta lasten huoneeksi 🙂 Ostettiin ikeasta iso lipasto, jonka päälle laitetaan ehkä uusi isompi kansi, jotta saadaan siitä samalla hoitopöytä. Ensi viikolla ajattelin ruveta pesemään ja viikkaamaan pikku vaatteita!
Ennen kuin rupean sitä tekemään, olisi kiva tietää, laitetaanko laatikoihin sinistä vai pinkkiä bodya. En sitten kuitenkaan malta olla selvittämättä sukupuolta, joten ensi viikolla 18.7 mennään 4D-ultraan se selvittämään. Toki samalla saadaan vielä toinen tsekkaus, että kaikki rakenteet on kunnossa.
Mulla on edelleen vahva tyttöolo (=toivo). Poika olisi jotenkin vaan niin odotettavissa kun olen aina tyttöä toivonut… Saa nähdä vahvistuuko tyttöveikkaus!
Pe oltiin myös vauvantarvike ostoksilla tuhlaamassa. Mukaan tarttui Baby björnin uusin kantoreppu, brion lämpöpussi, aluslakana ja pari kylpykaveria. Se hyvä marraskuun lopun la on, että joulu tulee pian 😉 Tulevat mummit ostavat vaikka kuun taivaalta kun pyytää, eikö? 😉 Ensi viikolla saadaan puoleen hintaan kaverilta teutonian spirit 3 vaunut kaikkine lisävarusteineen, jee 🙂 Huusin myös netistä 2 kantoliinaa, joita odotellaan.
Rv 21 pyörähti käyntiin muutenkin mukavasti, vaikka olikin kuuluisa pe 13.päivä. L
aitan tähän vielä loppuun kuvan pienokaista odottavasta lipastosta ja kavereista 🙂
Tällä haavaa parempia uutisia: lääkäri soitti ja eiliset veriarvot olivat taas paremmat, trombosyytit 40. Hemoglobiini 123. Kahden viikon päästä täytyy taas mennä neulatyynyksi. Arvot olivat kuitenkin nousseet sen verran, että en ainakaan vielä joudu minkäänlaiselle lääkitykselle. Kahden viikon päästä katsotaan taas uusin tuomio. Haluavat loppuraskauden ajan seurata arvoja säännöllisesti.
Veri-juttujen lisäksi on noussut uusi huolenaihe, suonikohjut!! Kovasti muutama sellainen yrittää tehdä pesää vasempaan jalkaani! Nyt kaikki keinot käyttöön, jotta niitä ei tulisi miljoonaa. Kiitos äiti geeneistä!
Avainsanat: Suonikohjut trombosyytit
Jee! Puolessa välissä ollaan! Aika on mennyt kyllä yllättävän nopeasti! Tässä puolivälin vuosikatsaus:
Olo on ollut koko 20 viikkoa erinomainen Hemoglobiini on hyvä, samoin verenpaineet. Painoa tullut lisää 3-4 kg. Selkä ei ole vielä lainkaan vaivannut, mikä on mahtavaa. Päänsärkyä on ollut jonkin verran, mutta en tiedä liittyykö varsinaisesti tilaan.
Ainoa iso miinus juuri nyt, on ne tyhmät verihiutalearvot. Kätilö soitti pe ja kertoi arvojen laskeneen 35. Eivät ole ikinä olleet niin alhaalla 🙁 Jouduin menemään taas tänään labraan. Äiti jo pelotteli, että saatan joutua todennäköisesti aiemmin sairaalaan 🙁 Olisi kuulema joutunut minua odottaessaan 3 vkoa aiemmin, mutta synnyinkin samana päivänä ja siskoa ja veljeä odottaessaan n. 6 vkoa aiemmin sairaalassa 🙁
Huomenna tiedetään asiasta taas lisää. Muuten elämä hymyilee ja vekara potkii 🙂
