Unikoulu yö 1:
20.20 siirto omaan sänkyyn väsyneenä, mutta ei rättipoikki Alkaa itkeä hyvin pian. Isä menee rauhoittamaan ensimmäistä itkua, kunnes sovitaan että minä hoidan tämän ja seuraavat pari yötä. Joudun käymään n. 4 kertaa uudestaan huoneessa. Ensimmäinen itku on suurin, mutta hän rauhoittuu heti kun ottaa syliin ja alkaa näpertämään hiuksiani. Varmuudella ei ole nälkäinen kun on tuntia ennen syönyt. Ei vaan selvästi halua nukahtaa / haluaa seuraa. Ensimmäisen itkun jälkeen seuraavat ovat hiukan pienempiä, eikä tarvitse ottaa syliin asti. Rauhoittelen kädellä ja käännän aina vaan itsepäisen vatsalleen yrittäjän takaisin selälleen. Pidän varovasti mutta tiukasti hiukan vastaan, ettei kääntyisi vatsalleen. 20.40 makaa selällään unessa.
22.55 juuri kun olen ummistamassa silmiäni kuuluu naapurihuoneesta itkua. Kuulosta ”tutti putosi”-itkulta, jota se onkin. Käyn laittamassa tutin suuhun ja hiukan paijaan ja uni vie taas pientä. Jes! Ensimmäinen herääminen ilman syöttämistä onnistuneesti takana 🙂
Herään 1.50 seuraavan kerran. (jes!) Olin illalla päättänyt, että ennen klo 01.00 en syötä. Kuuntelen itkua hetken ja kun se alkaa kiihtyä, käyn imettämässä. Ei ehkä ollut niin nälkäinen, mutta sallin syötön meille kuitenkin. Lasken lähes unessa olevan käärön sänkyyn ja lähden pois. 10 minuuttia on hiljaista kunnes kuulen kuinka pieni otus pyörii sängyssään. Sitten se alkaa, se ”olen vatsallani, tule kääntämään- itku”. 10min odottelen ja itku laantuu aina nopeasti. Sen jälkeen se kuitenkin rupeaa kasvamaan ja käyn kääntämässä ja rauhoittelemassa Pulun. Sama homma toistuu taas… Rauhoittuu pyöriäkseen hetken päästä taas. Hän on jossain vaiheessa saanut itsensä aivan sängyn päätyyn poikittain… Loppujen lopuksi pieni antaa periksi ja nukahtaa tasan tunnin päästä heräämisestään 2.50.
4.20 herään vajaan 1,5h unipätkän jälkeen. Nyt olen liian väsynyt fiksuihin päätöksiin ja imetän taas… Lasken pienen pään sänkyyn ja nukahtaakin vatsalleen. Ilo on lyhyt ja juuri kun olen nukahtanut, herää hän 20min päästä (5.10) valittamaan vatsallaan oloa. Nukahtaa kuitenkin heti. 6.00 kuuluu huoneesta taas itkua ja vastassa on täysin heränyt lapsi. Aamu on alkanut ja äiti on väsynyt 🙁
Yön positiivisia puolia oli se, että taaskin joka ikinen herääminen aiheutui enemmän ja vähemmän siitä, että hän ei osannut / jaksanut kääntyä selälleen. Ei siis heräile nälkään vaan liikkumiseen. Tämän vaiheen PITÄISI kai mennä aika pian ohi. Tassuttelu myös tuntuu toimivan ja kertaakaan en joutunut ottamaan syliin asti. Negatiivista taas oli hänen valtava tarve kääntyä kokoajan! Vaikka pidän nätisti vastaan, koettaa hän kääntyä jatkuvasti. En myöskään osannut / jaksanut kuitenkaan olla tarpeeksi päättäväinen ja syötin kahdesti.
Ensi yön sotasuunnitelma on seuraavanlainen: Muuten kuten eilen, mutta erona väliaikaisesti takaisin pienempään sänkyyn siirtyminen. Kiitos rakas sisko fiksusta ja yksinkertaisesta ideasta, jota emme olleet tulleet tarpeeksi miettineeksi. Tosin saa nähdä onko siitä hyötyä. Kokeiltiin nyt päivällä sängyssä oleskelua ja pääsi kun pääsikin kääntymään, jopa sinne selälleen mitä ei ole tehnyt kuin muutaman kerran ikinä… Voi olla, että väsyneenä ei sitä jaksa, saas nähdä. Katsotaan olenko ensi yönä jämäkämpi syömisen kanssa. jos selvittäisiin yhdellä syötöllä…
