Töihin seuraavaksi keväällä tai syksyllä 2014?
Pitkä tarina, joka kai pitää säilyttää itseään varten, mutta jota en millään jaksaisi kirjoittaa… No tsemppaan: ensinnäkin en saanut vanhaa työtäni, jonka aavistinkin! Pistin reksin kyllä koville, ja annoin sen kuulla valittuja mielipiteitä. Asiaa se ei kuitenkaan muuttanut ja täytyy vaan jättää hyvästit rakkaalle työpaikalle 🙁 Ottaa pannuun rankasti!
Sitten oli se toinen paikka, jota pidin mahdollisena paikkana, mutta jota en tavallaan toivonut saavani raskauden takia. Aluksi jopa mietitytti mennä koko haastatteluun ylipäätänsä. Olin kuitenkin haastattelussa ja sain sen työn. Reksi soitti kun oltiin Budapestissä reissussa ja kertoi että olen saanut työn. No, olin pähkäillyt näitä moraaliasioita jo ennen soittoa yksin ja ystävien kanssa ja kerroin (vaikka ei olisi tarvinnut), että olen raskaana. Ei ollut reksi iloinen, ei… Sanoi että soittaa takaisin. Soitti sitten ja kysyi haluanko oikeasti tulla töihin… Totesi suoraan, että ”taidat tietää nämä asiat”, tarkoittaen, että tiedän että hänen on pakko minut palkata, sillä raskaudesta ei saa syrjiä. Sanoi, että hän minulle tarjoaa töitä, sillä on pakko, mutta kovasti haukkui moraaliani. Puhuttiin pariin eri otteeseen puhelimessa ja syyllisti kokoajan ratkaisujani ja oli sitä mieltä, että se olisi huono ratkaisu työyhteisölle jne. Kovasti oli sitä mieltä, että hän arvostaisi minua enemmän jos en paikkaa ottaisi…
Olin miettinyt näitä asioita jo sen koko vkl joka puheluiden välissä oli, ja ennen haastatteluakin ja taivuin lopulta reksin päätökseen ja kieltäydyin töistä. Nyt kaikki naisopettajat kautta maan kauhistuvat, sillä lain mukaanhan olisin saanut työn vastaan ottaa. Kerrankin koetin olla itsekäs, mutta en silti kokenut sitä hyvänä ratkaisuna. Kuitenkin tilanne oli sen verran tukala ja olin sitä jo niin paljon stressannut, että koin, ettei raha tai yksi työpaikka ole sen kaiken stressin ja pahanmielen arvoista.
En tiedä oliko päätös oikea, mutta olen siihen itse tyytyväinen. Nyt saan rauhassa lomailla vaikka äitiysloman alkuun asti, ellen sitten tee jotain töitä syksyllä. Tuntuu kyllä tosi hassulta olla poissa työelämästä ainakin reilun vuoden, ellei kaksikin jos ei töitä löydy. Saa nähdä. Reksi kovasti lupasi ottaa minut ensi kerralla huomioon jne, mutta en nyt todellakaan jää sitä odottelemaan… No, nyt on ainakin aikaa ottaa rennosti ja relata, ehkä tehdä hiukan töitä faijan firmassa. Työttömänä ei ole aikatauluongelmia 😉
