Synnytyksen jälkipuinti
Skippaa jos ei synnytysjutut kiinnosta 😉
Nyt kun tuosta suuresta tapahtumasta on jo kohta 3kk aikaa ja pahimman traumat ovat unohtuneet on synnytyksen kulku pyörinyt aina välillä mielessä. Synnytys oli muuten kokemuksena ihan ok, mutta sen pituus järkytti. Tai tiesinhän toki että se ensisynnyttäjällä kestää, mutta en tiennyt sen kestävän noin kauan vaikka synnytys oli ns. käynnistynyt heti ensi minuuteilta asti. Ekat 12h olivat hyvin siedettäviä, mutta ne seuraavat 16h eivät niinkään. Naurettavaa kyllä, yhtenä päällimmäisenä tunteena on edelleen katkeruus / kateus nopeita ensisynnyttäjiä kohtaan, jotka voivat vielä hakea hetken lohtua edipuraalin tuomasta kivuttomuudesta. Tiedän että se ei ketään auta sitä kadehtia, mutta silti se harmittaa. Kun luin viimeisintä vauvalehteä nosti kateus taas päätään synnytyskertomuksia lukiessa. Tyhmäähän se on, varsinkin kun kaikki kuitenkin sujui hyvin ja turvallisesti ja lopputuloksena saatiin terve tyttö. Aika kullatkoon muistot sitten joskus…
Mikäli joskus pääset / joudun synnyttämään vielä uudestaan, muutaman asian haluaisin olevan toisin. Se pituus…. Kuulemma nyrkkisääntönä toinen synnytys on yleensä puolet ensimmäisestä. Sopii. 14h kuulostaa paljon paremmalta! Nyt kun avautumisvaihe oli 27h pitkä, saisi se mielellään olla mahdollisella ensi kerralla reippaasti lyhyempi. Olen kyllä myös miettinyt, että miksi en saanut aiemmin mitään apua synnytyksen edistämiseksi? Kalvot puhkaistiin ja oksitosiinia laitettiin tippumaan muistaakseni vasta kun synnytystä oli kulunut n. 21h ja olin sen kuuluisan 2cm auki vihdoinkin. Syitä on varmaan monia, mutta yksi niistä SAATTAA olla oma mokani. Sairaalaan kirjautuessani minulta kysyttiin milloin synnytys on käynnistynyt. Synnytyksen sanotaan olevan käynnistynyt kun säännöllisiä supistuksia tulee n.5-10min välein, eli minun tapauksessani alusta asti. Vastasin kysymykseen sen 5 min perusteella, jonka mukaan synnytyksen alkamisajaksi kirjattiin n. 15.00, vaikka hiukan löyhemmän määritelmän mukaan se alkoi oikeasti 4.00. Siinä on 11h ero synnytyksen kestossa. En tiedä kuinka herkästi synnytystä yleensä koitetaan nopeuttaa ja olisiko sitä nopeutettu aiemmin jos kätilöt olisivat ymmärtäneet sen kestäneen jo huomattavasti kauemmin kuin mitä papereissa luki. Ensi kerralla kuitenkin aion pitää huolen, että saan mahdollisesti apua jos homma ei taaskaan etene. Mieluummin kestän lyhyemmän aikaa suuremmalla kivulla kuin tuntikausia.
Se kyllä jäi mietityttämään, että milloin sitä sitten pitää sinne sairaalan oikeasti lähteä. Nyt koetin olla kotona niin kauan kun kipu salli ja olin ihan varma että olen jo”ainakin 3-5cm auki kun päästään sairaalaan”, koska kipu oli jo kovaa. Totuus oli toista. Siinä meni vielä n.10h ennen kuin tämä tilanne oli totta… Toki kaikki synnytykset ovat erilaisia ja ei siitä haittaa ole jos menee liian aikaisin käymään. Olin vaan päättänyt visusti, että liian aikaisin en aio sairaalaan mennä. Jotenkin sitä vaan toivoi, että sitten kun sairaalaan pääsee sujuu homma jo nopeasti. Olihan sinne silti kiva mennä kun sai apua kipuun ja pääsi hoitoon. En silti tiedä koska olisin ollut yhtä pettynyt kuin synnytyksen aikana kun tunnista toiseen tilanne pysyi samana, vaikka kivut kasvoivat. Lause ”olet edelleenkin auki vain yhdelle sormelle” jätti kyllä kohtalaiset traumat…
Tällainen ohje oli Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sivuilla: ”Synnytys katsotaan käynnistyneeksi, kun supistukset tulevat säännöllisesti alle kymmenen minuutin välein, tihenevät ja muuttuvat kivuliaammiksi. Yleinen ohje on, että ensisynnyttäjän tulee lähteä sairaalaan, kun säännöllisiä supistuksia on tullut kaksi tuntia, ja uudelleensynnyttäjän heti niiden alettua. Tämä on kuitenkin useimmiten turhan aikaisin ja on yleistä, että supistuksia tulee alle kymmenen minuutin välein joitakin tunteja ja sitten ne loppuvat.”
…niinpä… Ehkä sitten ensi kerralla… Ensi kerralla lähden sitten varmaan varmuuden vuoksi niin myöhään, että varmasti jotain on jo tapahtunut ja lapsi syntyy eteiseen… Mikäli ensi kerta vielä tulee, haluaisin kovasti edelleen kokeilla ammetta. Suihku ja sauna auttoivat kotona aika hyvin, joten miksei ammekin. Tosin sairaalassa suihkusta ei ollut enää mitään hyötyä… Voisin myös olla halukas kokeilemaan akupunktiota tai niitä haukuttuja aquarakkuloita, sillä supistukset tuntuivat eniten ja kipeimpinä selässä.
Nyt lopetan tämän turhan valitukseni ja mietin näitä asioita sitten aikaisintaan seuraavaksi jos ne tulevat taas ajankohtaiseksi.
Lisään tähän vielä, että vaikka myönnän olevani oikeasti kateellinen nopeille synnyttäjille ja epiduraalin saajille, en silti tarkoita vähätellä kenenkään synnytystä ja kipua, saatika pitää itseäni jotenkin tosi sankarina. Nopeassa synnytyksessä on varmasti suhteessa enemmän kovempaa kipua ja kaikki me koetaan kipu eri lailla joka tapauksessa. Kertokaa siis kaverit jatkossakin niitä lyhyempien synnytysten tarinoita. Olen vaan onnellinen toisten puolesta ja toivon itselleni samanlaista kokemusta sitten seuraavalla kerralla 🙂
P.S sitä paitsi olin niin onnekas, että mulla oli helppo raskaus ja myös toistaiseksi helppo vauva. Ei kai kukaan voi saada kaikkea ?
