Pienen pyöriäisen kuulumisia
Toissapäivänä hän kääntyi muutaman minuutin aikana viisi kertaa vatsalta selälle. Tätä ennen hän on kääntynyt ihan muutamia kertoja, mutta enemmänkin vahingossa. Nyt se toistui niin monesti, että taisi olla tahallinen taito. Hän siis kääntyili vuorotellen selälleen ja vatsalleen edeten kierimällä pitkin lattiaa. Kääntyilyn lisäksi hän pyöri akselinsa ympäri, joten lopputuloksena hän pötkötteli reilun metrin päässä lähtöpaikastaan, eri päin. Kovasti hän myös koettaa ryömiä eteenpäin. Aina jos häntä auttaa laittamalla käden jalkapohjia vasten, punkee hän itseään eteenpäin. Usein kun lopettaa tämän auttamisen, koettaa hän hetken entistä sinnikkäämmin edetä nostamalla peppuaan ylöspäin. Treeni siis auttaa 😉 Pientä temperamenttiakin on havaittavissa… Aina välillä jos häneltä ottaa jonkin lelun (tai oikeasti ”ei lelun”) pois käsistä, seuraa siitä loukkaantunutta itkua. Tänään meinasi melkein jo tulla tappelu kaverin kanssa lelusta! Taitaa tyttö sittenkin olla perinyt osan Äitinsä temperamentista. Voi Isä parkaa…
Syöminen tulee päivä päivältä tutummaksi ja varmemmaksi. Toistaiseksi meillä on maisteltu soseina päärynää, perunaa ja parsakaalia. Päärynä on ihan suosikki ja sitä hän syö mielellään vaikka kuinka paljon. Yllättävän taitavasti hän osaa myös itse syödä lusikalla kun lataa sen täyteen sosetta. Hyvin sujuvasti solahtaa päärynälusikka suuhun kerta toisensa jälkeen! Perunaa ja parsakaalia hän vielä hiukan ihmettelee, varmaan myös erilaisen koostumuksen takia, sillä ne soseet olen tehnyt itse. Sormiruokailu on aloitettu tutustumalla kurkkuun. Lähipäivien / viikkojen maistelulistalla on persikka. porkkana ja mango, sekä riisipuuro.
