Ihan pieni poikamme syntyi 20.07.2015 ma aamuna klo 8.02 sopivasti aloittamaan Isänsä kolmatta lomaviikkoa 🙂 Mittaa herralla oli 52cm, 3775g ja pää 35,5. Tässä melko yksityiskohtainen synnytyskertomus:
Pari päivää ennen laskettua tuli satunnaisia yksittäisiä hiukan kipeitä suppareita. La 18.7, eli lasketun ajan yöllä kokeiltiin tuli joitain kipeitä supistuksia ja verensekaista vuotoa. Vuotoa jatkui seuraavanakin päivänä. Aamulla herättyäni supistuksia tuli 8-9 maissa 2-4 tunnissa. Eivät olleet kovin kipeitä. Supistuksia rupesi tulemaan epäsäännöllisesti 10-30min välein siitä eteenpäin. Olo kuitenkin mitä mainioin ja puuhailin esikoisen kanssa normaalisti mummin pihalla yms. Vieraitakin meillä kävi vielä klo 15-16. Joskus 16 maissa supistusten teho koveni ja halusin tensin käyttöön. Tähän asti en ollut vielä mitään tarvinnut. Mies lähti viemään lasta siskolle hoitoon 17.00 ja aloitin tensin käytön. Supistukset silti vielä harvassa, vaikka teho alkoi jo tuntua. 12-16 min välit suunnilleen.
Klo 20.00 lähdettiin hakemaan vauhtia kävelyltä. Supistusten väli 8-10 min. Kävely vaikutti kyllä välittömästi, sillä välit lyheni heti 3-5min, keskiarvo 4,5min, 12 supistusta tunnissa. Eivät silti vielä kovin kipeitä. Riitti kun hengitteli ja painoi tensiä. Kun tultiin kotiin, lysähdin sohvalle ja väli muuttui heti 15min!!! Tätä kesti lähes 2h. Otin panadolia ja luovutin henkisesti. Ajattelin, että homma tyssää tähän.
22.45 tuli yhtäkkiä tosi kipeä supistus. Vaikka välit oli edelleen 12-13 min kivut koveni. Aloin myös epäillä, että lorahteleva neste olisikin jo lapsivettä?! Kokeilin suihkua vartin, jonka aikana tuli 3 supistusta ja jatkuvasti jotain nestettä. Lähdettiin näytille 23.45, Jorvissa perillä 00.00. Käyrille, jossa lapsivettä alkoi tulla kunnolla ja supistukset tiukentua. Sisätutkimuksessa n.3 cm auki. Sinne jäätiin
1.40 pääsin ammeeseen, jossa olo helpotti aluksi paljon. Myös alaselän hieronnasta oli apua. 2.50 kuitenkin kipu koveni ja halusin pois. 3.00 vauvan päähän laitettiin pinni. Kohdunkaulassa vielä reunaa jäljellä ja suu 4cm auki. ”Vauva pyörittelee vielä päätään” Ilokaasua. Supistusten aikana aukean 5cm.
3.40 kivut kovenee, lihakseen kipulääke oxanest. Myös lantion ja alaselän painaminen auttaa. 4.15 supistukset todella kipeitä ja painavat vauvaa alas. 3-5min välein. Ilokaasu ja kipulääke tekevät humalaisen olon. 4.50 kohdunkaulanpuudute (2 molemmille puolille) 5.05 puudute auttaa? Oksitosiinia anto aloitettiin pienenä annoksena 015ml/h (lisättiin annosta tästä eteenpäin pitkin synnytystä).
6.10 uusi kohdunkaulanpuudute, 6.40 kipupiikki oxanest, supistukset 2-3min.
7.15 pudentaalipuudute, alhaalta pehmeä ja 8cm auki ylhäältä vielä kova. Ei vielä lupaa ponnistaa. Kivut järkyttävät! En enää osaa edes hengittää ilokaasua kun olo on niin toivoton. Huudan paljon.
7.27 melkein auki. Kevyt ponnistamisen kokeilu sallittu. Konttausasennossa koetetaan saada vauva vielä alemmas. 7.45 kätilön vuorojen vaihto. Pissausyritys, ei pissaa, mutta kova ponnistustarve. Saan luvan kokeilla ponnistaa ja pää tulee kerrasta puoliksi ulos! Kätilö joutuu toppuuttelemaan, sillä hänellä ei ole vielä edes hanskoja kädessä. Saan jatkaa ja poika syntyy kahdella ponnistuksella. Ponnistusajaksi merkitään 5 min, syntymäksi 8.02. Napanuora oli kahdesti kaulan ympärillä, mutta löyhästi, joten ei pitäisi vaikuttaa mihinkään.
Poika pääsee rinnalle ja alkaakin jossain vaiheessa imemään. Vanhemmat todella väsyneitä. Jäämme saliin vielä pariksi tunniksi kun pari pientä nirhaumaa ommellaan ja loput nesteet ja kohtua supistavat aineet tiputetaan minuun. Lopulta poika pestään, saamme aamupala, pääsen suihkuun ja siirryimme osastolle 12.00.
Yhteenveto: 8-16 välillä lieviä epäsäännöllisiä supistuksia, vasta 16 jälkeen kipeämpiä. Varsinaiset säännölliset supistukset alkoivat kuitenkin vasta sairaalassa vesien mentyä. Siitä 6,5h päästä oli poika ulkona. Synnytys oli siis hiukan nopeampi kuin viimeksi. Latenssivaihe nyt n.19h kun viimeksi n.25h, mutta viimeksi olin paljon kipeämpi ja supistuksia tuli tiheämmin. Sillä lailla tällä kertaa helpompaa. Lopputunnit hyvin samanlaisia ja yhtä pitkään kun viimeksikin. Nyt isona eroja oli lyhyt ponnistusvaihe ja se, että ei tullut epparia. Verta meni 1,7l kun viimeksi 1,5l, mutta Hg laski nyt vaan 113-97 (viimeksi 70). Pääsin nyt heti itse suihkuun, jaksoin itse kävellä ja istuminen paljon helpompaa. Jälkivuotokin tuntuu nyt pienemmältä.
Lapset olleet lähes grammalleen ja sentilleen samankokoisia ja syntyneet klo 7.57 ja 8.02. Molemmilla kerroilla vitsailin, että syntyy ennen 8.00 erona lapsissa vain sukupuoli ja raskausviikot.
Lapsukaisella on nyt muutama päivä aikaa syntyä ravuksi. Sen jälkeen hänestä tulee leijona. (Rapu 21.6.-22.7, Leijona 23.7.-22.8.)
Internetin maailma kertoo merkeistä seuraavaa:
”Rapu on herkkä, intuitiivinen ja muista huolehtiva koti-ihminen, joka pitää Härän tavoin hyvästä ruoasta ja turvallisuutta tuovista asioista. Rapu pyrkii täydelliseen turvallisuuteen, sillä Ravun koti on linna, joka suojaa ulkopuoliselta maailmalta. Rapu kantaa menneisyyttä ja muistoja mukaan. Rapu arvostaa instituutioita ja pysyviä rakenteita. Rapu on kuin siipiensä suojaan ottava äiti tai isä, joka kuitenkin osaa käpertyä kuoreensa ja tuoda saksensa esiin, jos häntä arvostellaan. Rapu on lämminsydäminen ja haluaa hoivata muita, mutta hänellä on myös taipumus hallita holhokkejaan.
Rapu on lempeä ja uskollinen ystävä, hellä ja aistillinen puoliso tai hellä ja suojeleva vanhempi. Rapu haluaa suhteensa kestävän ikuisesti. Rapu loukkaantuu helposti ja tarvitsee rakkaudenosoituksia jatkuvasti. Rapu on ajoittain taipuvainen marttyyriuteen
Leijonan merkki on kesän lämpimintä aikaa ja he ovatkin tottuneita paistattelemaan valokeilassa. Ihmisenä he ovat hyvin itsetietoisia, mutta myös seurallisia luonteeltaan. Leijona on vahva ja joukosta erottuva ihminen, tähtikartan kuninkaallinen. Leijona janoaa mainetta ja kunniaa, hän haluaa olla juhlien keskipisteenä. Leijonan lapsenomainen charmi voi saada hänet näyttämään viehättävältä ja jopa avuttomalta. Suorapuheinen Leijona saa muut uskomaan itseensä. Hän on karismaattinen persoona, jolla on kuitenkin selkärankaa. Uskollinen Leijona on ajoittain minäkeskeinen ja ylpeä itsestään, mutta parhaimmillaan loistava auktoriteetti. Leijona on jääräpää, eikä häneen ole helppo vaikuttaa. Hän saattaa joutua valtataisteluihin kumppaninsa kanssa, koska hänellä ei ole taipumusta suostua kompromisseihin.
Leijona on lapsesta pitäen selkeää johtajatyyppiä, mutta voi joskus sortua liioitteluun ja pöyhkeilyyn. Leijonan varpaille ei kannata tallata. Luontaisena johtajana hän yleensä menestyy valitsemassaan ammatissa. Leijona on luova ihminen, joka usein löytää useampi kuin yhden tulonlähteen. Leijona on yleensä ahkera ja vastuuntuntoinen ja liikealalla hän saa nopeasti mainetta ja kunnioitusta. Leijona ihailee kuuluisia ihmisiä ja kokee heihin hengenheimolaisuutta. Leijona odottaa hyvää kohtelua ja kunnioitusta, olipa se sitten ansaittua tai ei”.
lähde: http://www.ennustukset.com
Eli Rapu pojastamme tulisi hellä ja herkkä perheenisä, joka perii mumminsa marttyyriuden ja äitinsä rakkauden hyvään ruokaan. Leijonapojasta tulisi hankalampi ja itsekeskeisempi johtaja luonne, joka menestyy hyvin elämässä. Vaikeita valintoja 😉 Rapu kuulostaa kyllä huomattavasti mukavammalta uhmaikäiseltä…. Valitaan rapu siis, kiitos J
Ei tullut mummille synttärikaimaa. Harmi. Tänään on 39+5, jolloin haudoin viimeksi vielä 2 kokonaista viikkoa… Alkaa siis jo tuntua siltä, että sinne mennään taas. Kyllähän tää tässä menee, ei siinä mitään. Alkaisin vaan jo olla tarve saada se meidän pieni mahan oikealle puolelle. Jaksaa, jaksaa…
Edelleen yhdessä koossa. Se nyt ei suoranaisesti ihmetytä… Edelleen toivoisin, että syntyisi suunnilleen laskettuna tai ainakin heinäkuun puolella. Ei tämä taida kuitenkaan vielä lähipäivinä syntyä. Ainakin kohdunkaulaa tuntuisi olevan vielä jäljellä vaikka kuinka. Muutamia kipeitä supistuksia on kyllä sentään lähipäivinä tullut, vaikka ne eivät välttämättä mitään tarkoitakaan. Viimekertaisesta oppineena synnytys käynnistyy sitten kun käynnistyy. Todennäköisesti taas ilman mitään ennakointia. Viimeksi kun alkoi yöllä, niin sitä on jotenkin asennoitunut että alkaa nytkin. Aina nukkumaan mennessä sitä toivoo / pelkää sen käynnistyvän yöllä.
Saatiin varsinainen kesälomareissu tehtyä kuitenkin loppuun kunnialla ilman synnytystä 😉 Käytiin Turussa, Naantalissa muumimaailmassa + mökillä kaksi yötä ja vielä lisänä yö Tampereella. Reissut meni kaikin puolin hyvin, paitsi että Sisko päätti herätä yhtenä yönä klo 3.00, eikä sen jälkeen enää nukkunut. Saatiin päivä kuitenkin pelastettua päiväunilla. Tuollaisten öiden jälkeen sitä aina toivoo, että se synnytys ei käynnistyisi seuraavana päivänä. Hyvin nukuttuna senkin jaksaa paremmin.
Olo on edelleen hyvä, mutta myönnettäköön, raihnainen. Käveleminen tuottaa aika usein supistuksia ja tai vauva liikkuu häiritsevästi. Satunnaisesti edelleen tulee kipuja nivusiin. Nuo supistukset kuitenkin eniten hidastavat. Mummot menee musta helpolla ohi. Supistukset on muuttuneet kyllä sillä lailla, että saattavat olla jo kipeitä tai ylipäätänsä tulevat istuessa / levätessä, eikä pelkässä rasituksessa. Ehkä nämä ovat enemmänkin niitä ns. ennakoivia supistuksia kuin harjoitussupistuksia. Mitään ne eivät silti tosiaan ole tainneet saada alakerrassa aikaiseksi. Eilen illalla kun tuli yksi kipeämpi supistus, muistui mieleen synnytyksen kauheus. Kummallisesti sen on unohtanut miltä ne supistukset tuntui ja kuinka kipeä sitä oli. Eilinen yksi pieni supistus sai jo toivomaan, että koko homman voisi peruuttaa… Tuskaiset ajat ovat kuitenkin edessä, ennemmin tai myöhemmin. Apua!
Huomenna olisi 150715. Hyvä päivämäärä syntyä. Joko?! Jos ei, jatkamme lomailua kotona.
Lääkäri soitti pari päivää sitten. Arvot olivat 29 ja Hg 132 (?), joten ihan ok. Hemppa yllättävän hyvä. Nyt soittanut lääkäri oli se ”oikea” lääkäri, viimeksi oli joku muu. Oltiin samaa mieltä, että mitä näitä arvoja nyt turhaan seuraamaan. Katsotaan siis seuraavaksi synnärillä.
Helteet tuli ja meni. Kestivät jonkun 2 päivää… Nyt on taas ollut ja luvattu perus 15-19 ja enemmän ja vähemmän sadetta…. Sanokaa mun sanoneen, heti kun tämä vauva ulostautuu, alkaa lämpö… Kylmemmät kelit on kyllä ihanat nukkumisen kannalta, mutta olishan se kiva että olisi enemmän kesäntuntua. Oltiin juuri 5 pv mökillä ja vähissä oli aurinko. No, nyt ollaan koko perhe (vihdoin) lomalla, joten taaperonhoitotaakka pieneni hurjasti 🙂 Nyt olisi tarkoitus seuraavat 1-2 viikkoa olla enemmän ja vähemmän kotona ja käydä anoppilassa yms. pientä. Vauvaa odotellessa 🙂
Olo on taas ollut yllättävän hyvä! Ne todella kovat liitoskivut ovat loistaneet hyvin pitkälti poissaoloaan. Välillä kun istuu kauemmin ja nousee ylös, ovat ensimmäiset askeleet kipeät. Muutama ilta sitten tuli myös tiheästi tosi kipeitä lihaskramppeja reisiin / nivusiin tai mitä lie mitä nyt on ollut. Jonkin aikaa istuskelin mökin lattialla. Myös turvotusta on välillä ollut sormissa ja varpaissa, mutta ei mainittavampaa. Yhtään kipeää supistusta ei tässäkään raskaudessa ole tullut. Ei siis tarvinnut synnyttää mökillä 😉 Yötkin on sujuneet jopa vain yhden vessakäynnin taktiikalla kun ei ole ollut helteitäkään pitämässä hereillä. Viimeksi nukuin tässä vaiheessa paljon huonommin.
Neuvolassa käyty. Taas oli eri terkkari kun yleensä. SF mitta oli samoissa kun Siskoa odotellessa, vaikka terkkari mittasi sen 2 kertaa saaden 3cm (!) eron. Se siitä uskottavuudesta… Pieni kasvaa silti ilmeisesti tasaisesti. Samoin minä… Painoa on jo 18-19kg lähtöpainoon… Ei mikään ihme. Tämä paino on tullut ihan rehellisesti syömällä. Vauvan sykkeet ok ja muutenkin kaikki kunnossa. Kaveri majailee edelleen oikeassa kyljessä, kuten Siskonsa aikoinaan. Kuulemma vasen olisi se kaikista optimaalisin. Jollain jumppaliikkeillä voi olla mahdollista saada puolta vaihdettua, mutta en taida jaksaa nähdä sitä vaivaa. Kaipa se ulos tulee kuitenkin
Täysiaikaisuus saavutettu! jee! Toisaalta toivon edelleen, että pysyisi vielä nahan sisäpuolella 39-40 viikolle asti, toisaalta sais jo tulla… Nyt on pari päivää liitos(?)kivut olleet hetkittäin niin lamaannuttavia, että liikkuminen on äärimmäisen kivuliasta 🙁 Oikean jalan päälle ei haluaisi varata painoa. Välillä jos sillä astuu, tuntuu kun joku iskisi sisäreiteen puukolla tai reisi olisi revähtänyt. En tiedä onko lihaskipua vai luukipua ja saattaa saman päivän aikana olla välillä poissa ja välillä kauheaa. Samoin sama jalka jotenkin puutuu lonkasta tai tuntuu hassulta, ihan kuin olisi suonenveto? Vaikea itsekkään selittää missä tuntuu ja miltä. Unelmoisin vielä 5 pv päästä alkavasta perheen yhteisestä lomasta, mutta katsotaan pystynkö silloin mitään tekemään. Makaaminen ja istuminen on onneksi kivutonta, mutta ylöspääseminen ja käveleminen välillä tuskaa. Vielä pitäisi vajaa 5pv sinnitellä yksin taaperon kanssa…
Lääkäri soitti pari päivää sitten veriarvoista. Trombosyytit oli laskenut 27. Viimeksi olivat 31 tässä vaiheessa. Käski ensi viikolla taas labraan. P.S kesä on vihdoin täällä! toisaalta niin myös kuumat yöt…
Oltin Jorvin äitiyspolilla sovitulla kontrollikäynnillä. Kaikki hyvin. Vauvan painoarvio oli nyt 3kg, jolloin olisi sen n. 3,5 laskettuna aikana. Veikkaan että ehtii vielä saavuttaa siskonsa 3,7kg syntymäpainon… Kaikki oli miten pitikin ja kohdunkaulaa jäljellä 4-5cm. Tuskin siis syntynee lähiaikoina… Poika siellä edelleen varmuudella asustaa. Juteltiin aika paljon viime synnytyksestä ja tulevasta ja toivottivat tervetulleeksi Jorviin. Menen sinne kyllä hyvillä mielin kun kaveritkin on taas lähiaikoina kovasti paikkaa kehuneet. Kävin myös kontrolliverikokeessa ja lääkärin pitäisi soittaa niistä lähipäivinä.
Nyt siis vaan odotellaan viikkoja kuluvaksi. Kylmä kesä on ollut helpotus, sillä unet saan edelleen hyvin. Liitoskivut ovat joinain päivinä jo häiritseviä, mutta vielä jaksaa. Syntymä lasketun ajan tienoilla kävisi silti mainiosti.
Nyt viimeiseen pariin viikkoon ei ole pakara-selkäkivut vaivanneet oikeastaan ollenkaan! Olo on enemmän ja vähemmän mitä mainioin 🙂 Ei olisi uskonut! Kesäkuu on jo puolivälissä ja laskettuun aikaan aikaa 1k ja 2 pv. P on vielä päiväkodissa tänään ja huomenna ja sitten alkaa reilun kahden kuukauden kesäloma hänelläkin <3 Saa nähdä miten jaksan neidin vauhdissa vielä pari viikkoa ennen kuin Isi lomautuu. Jos nyt pitää jotain valittaa, niin öisin kipeitä pohjesuonenvetoja tulee välillä, mutta harvoin. Samoin harjoitussupistuksia tulee kyllä nykyisin aika tiheään. Varmaan kymmeniä (?) päivässä. Eivät satu, mutta saavat hidastamaan vauhtia. Taaperon nostelu esim. pepun pesua varten ei oikein sovi enää minulle. Liitoskipuja (?) on myös ollut aina välillä parin viikon ajan. Käytännössä joskus kun nousee istumasta, vihloo nivusiin. Menee kuitenkin nopeasti ohi, eikä häiritse. Vauva alkaa myös olla aika alhaalla ja välillä liikkuessaan tekee kävelystä aika epämukavan. Pääsääntöisesti kuitenkin olo on tosi hyvä ja jaksaa vielä! Painoa nyt on tullut jo se n. 15kg mitä viimeksi loppuun mennessä. Tietääpähän mitä syksyllä rupeaa puuhaamaan 😉
Tänään oli sijaisena ”nuori tyttö”, joka oli kaikin puolin aika ärsyttävä… Hyvää hän tarkoitti, mutta oli sellaisen yliempaattisen tekosympaattinen… Ei vakuuttanut. No, tärkeimmät tuli tehtyä, eli mitattua kohdun korkeus, kuunneltua sydänäänet ja varmistettua, että herra tosiaan majailee (tällä hetkellä) nätisti pää alaspäin, selkä oikealla kuten siskonsakin aikoinaan. Tuo kohdunpohjan korkeus taas herätti hänessä pientä huolta, kun ei ollut juuri kasvanut edellisestä kerrasta. Mittasi uudestaan ja sai väkisin väännettyä siihen sentin lisää. En itse kuitenkaan ole huolissani. Pieni se mitta siskostakin oli ja isohko vauva tuli 🙂 Painoa mulle on ainakin tullut vähintäänkin tarpeeksi, lähes 13 kg.. Viimeksi n.10…
Jorvista muuten soitettiin pari päivää sitten, että anastesiologi soitelee juhannuksen jälkeen ja keskustellaan joko puhelimitse tai saan ajan keskusteluun synnytyksen kivunlievityksestä. En näe sitä erityisen tarpeellisena, mutta ei se haittaa. Samalla muuten selvisi, että mulle onkin lääkärin aika jorviin äityispolille juhannuksen jälkeen. Tästä mua ei ollut lainkaan kukaan informoinut! Kirje siitä tuli kyllä seuraavana päivänä, mutta hiukan taas ärsytti kun asioista sovitaan ilman että minulle ilmoitetaan. Peruin viikkoa aiemmaksi suunnitellun neuvolalääkärin jos kerran ihan sairaalaan päästään. Toivottavasti sitten tutkivat kaiken kerralla ja kunnolla. Nyt sitten vaan odotellaan kun pieni mies kasvaa ja mennään 36 viikolla labroihin ja lääkäriin.
Nyt oli eka kontrolli ja soittoaika lääkärille. (Samalle lekurille kuin viimeksi). Nyt homma eteni rutiinilla. Arvo oli 32, eli ihan samoissa kuin viimeksi. Sovittiin että otetaan labra vielä rv 36 ja sitten vaan tervetuloa synnyttämään 🙂 Sanoin haluavani mennä tällä kertaa Jorviin ja kirjasi sen ylös. Pyytää vielä jonkun konsultaation anestesiologilta (en ymmärtänyt miksi), mutta muuten homma on taputeltu. Viimeksi jouduin ramppaamaan loppuraskaudessa parin viikon välein verikokeissa, joten tämä ratkaisu oli mielestäni hyvä.
Pakara vaivaa edelleen, mutta viime viikon hieronta auttoi hieman. Selkäkin on ollut parempi. Tosin eilen se oli aika kovilla, kun jouduin kantamaan 13,5kg itkevää lasta 400m lääkäriin kun sormi meni oven väliin 🙁 Sen jälkeen olo oli aika uupunut. Koetan vältellä kantamista ja pitkiä kävelymatkoja muutenkin. Hg oli muuten hyvä, joku 126 (?), en muista. Ei olisi välttämätöntä syödä lisärautaa. Painoa on tullut jo aikamoisesesti n. 10,5kg. Viimeksi oli tullut pari kiloa vähemmän, mutta ei se haittaa 🙂
Tää pikkuinen alkaa olla jo aika kova mönkijä! Kovasti maha muljuu suuntaan ja toiseen ja välillä on esim. töissä vaikea keskittyä sen vuoksi. Ei se satu, mutta on hassua. Kovasti olen myös koettanut ymmärtää miten päin hän majailee. Veikkaan, että pää alaspäin, mutta aina en ole varma. Liikkeet tuntuu eniten melkein aina ylhäältä katottuna oikealla puolella ja navan lähellä. Välillä virtsarakkoon kohdistuu painetta (pää?), mutta ei varsinaisia potkuja. Hikkaa on ollut nyt reilun viikon ajan silloin tällöin ja se tuntuu vaihtelevasti joko ihan alhaalla tai navan korkeudella. Ensi viikolla saa neuvolantäti arvuutella herran olosuunnan 😉
Avainsanat: hikka, trombosyytti
Ihme kyllä, sokerirasitus meni heittämällä läpi 🙂 Arvot hyvin identtiset viime kertaan, eli hyvät. Olivat: 4,8/ 5,4/3,7 kun saisivat olla korkeintaan 5,3/10,0/8,6. Hemoglobiinikin oli noussut 126 parissa viikossa. Tromobosyytit olivat 34, joka on aika sama kuin viimeksi. Niiden kanssa mennän kuitenkin kuten sovittu, eli toukokuun alussa labraan ja lääkäri soittelee 11.5 ja jutellaan sitten lisää. Eihän niille kuitenkaan voi mitään tehdä…
Olo on edelleen hyvä, mutta pikku vaivoja on tullut lisää. Pakara on edelleen aina välillä kipeä, mutta menee yleensä aina yön aikana ohi. Suunnilleen viikon verran on nyt myös alaselkä alkanut hiukan kipeytyä päivän aikana. Ei mikään ihme kun tätä kasvavaa vatsaa joutuu kanniskelemaan. Vatsa on kyllä kasvanut ja niin on vartalon muutkin osat… Painoa on jo 8kg aloituspainoon kun viimeksi oli 5,5kg… Arvasin että syön itseni tällä kierroksella isoksi 😉 On vatsan ympäryskin isompi kuin viimeksi, eli kaipa sielläkin jotain on tullut. Vauva painaa nyt muuten n. 1kg ja on hiukan yli 30cm pitkä!
Nimiasioita mietin aina silloin tällöin. Isäntä kun säännöllisesti torpedoi kaikki ehdotukset, on yksi nimisuosikeista onneksi vielä pelissä mukana 🙂 Kuulostellaan nyt nimiä ja maistellaan niitä, josko tälle kuitenkin keksisi jonkin muun nimen kuin ”pikkuveli”. Kyseinen jäbä kyllä möyrii nykyisin jo ihan kiitettävästi. Vielä ei mua häiritse, mutta kyllä useamman kerran päivässä vetelee aika moista rumbaa.
Nyt muuten alkoi raskauden viimeinen kolmannes 🙂 ”enää” 13 vkoa +- jotain… Sais syntyä mieluiten ajoissa, kiitos.
Avainsanat: paino, selkä, sokeri, trombosyytti
Kiitos taas kerran äiti ihanista suonikohjugeeneistä… Tätä menoa ovat tällä kierroksella entistä hirveämmät 🙁 Osa jopa tuntuu, mitä ei ole ennen ollut. Muuten menee edelleen ihan hyvin. Painoa on tullut 6-7kg, mikä ei ole liikaa, mutta enemmän kuin viimeksi. Viime kerralla Hg oli vielä hyvä, nyt oli laskenut 108. Aloitin siis rautakuurin. Viimeksi taisin aloittaa muutamaa viikkoa aiemmin. Aika samoissa oloissa mennään kuin viimeksikin. Päänsäryt on nyt oikeasti jo loppuneet ja korvatkaan eivät juuri koskaan enää lukkiudu. Viimeiset pilatekset käyn ensi viikolla kun kortti loppuu. Ei siis juuri mitään kirjoiteltavaa. Hyvä niinkin 🙂 parin päivän päästä on sokerirasitus, jossa pelkään narahtavani. Herkkuja vaan siis vielä naamaan kun voi 😉 Raskauden viimeinen kolmannes alkaa loppuviikosta. Näin se aika rientää!
Näihin päiviin asti on kilot ja mitat olleet lähes samat kuin viime odotuksessa. Nyt on kuitenkin otettu aikamoinen kiri 😉 Painoa on tullut 5kg aloituspainoon (viimeksi n.4kg) ja mahan ympärys sen kuin kasvaa! On muutaman sentin enemmän kuin viimeksi. Takapuoli on kanssa nyt levinnyt, eli ehkäpä osa kiloista on taas mennyt sinne… Väliäkö sillä, jahka joskus sitten häipyvät.
Nyt kun olen päässyt ”poikajärkytyksestä” yli, olen antanut itselleni luvan shoppailuun 🙂 Pikku kaveri sai juuri uuden turvakaukalon ja vaunukopan sekä kasan vaatteita. Äitiyspakkauksenkin aioin ottaa ja vaatteita tuskin tulee tällä kertaakaan puuttumaan… Meiltä löytyy nyt jo melkoinen kansa harmaita, vihreitä, valkoisia ja keltaisia vaatteita. Sinisiä (YÖK!) ei juurikaa, eikä toivottavasti tule. Vaunukoppa tosin on turkoosi ja turkoosi kelpaakin mainiosti 🙂
Olo on tosi hyvä. Maha ei ole vieläkään tiellä, vaikka viimeisen viikon aikana onkin selvästi tullut esiin. Nyt sitä ei paljoa enää piilotella villatakkiin… Korvat on kunnossa ja päänsärytkin lakkasivat. Edelleen pystyn käymään pilateksessa ja salilla vallan mainiosti. Kävely saa aikaiseksi joskus kylkeen pistoksen (vai supistelua?) ja pakara kiukuttelee välillä. Selkä on kuitenkin edelleen super.
Kevät on edennyt hurjaa vauhtia ja isosiskokin on jo aloittanut pyöräilyn. Life is great 🙂
Ultrassa kaikki enemmän kuin hyvin. Mitoiltaan hän vastasi viikkoja ollen hiukan isompi (kuten siskonsa aikoinaan). Painoa 385g. Kaikki rakenteet näkyivät hienosti ja kätilökin kokoajan kehui miten nätisti kaikki näkyi. Myös se pippeli. Ei jäänyt ollenkaan epäselväksi, että meidän perheeseen tulee pikkumies <3 hurjaa! On vielä hiukan vaikea asennoitua poikaan, kun olin tyttöä kuvitellut. Taisivat ne viime viikon enteet kuitenkin pitää paikkaansa, sillä ostin ja katselin vain poikien vaatteita. Ainakin nyt voi ottaa uuden äitiyspakkauksen! Ei pojissa mitään vikaa ole, päinvastoin. Pienet pojathan on ihania. Niille on vaan niin vaikea keksiä kivaa nimeä ja löytää kivoja vaatteita! Enkö saakaan enää laittaa meidän ihania mekkoja kenellekään?! Onneksi on vielä monta kuukautta aikaa keksiä kaverille nimi… Kerroin osalle oppilaista jo heti aamusta ja taputtivat ja onnittelivat kivasti. On noi isotkin lapset välillä aika ihania <3 Kukaan ei muuten myöntänyt arvanneensa.
