Aluksi ajattelin että ei varmasti oteta, mutta nyt hiukan kutkuttaa osa vaatteista ”jos se onkin poika”. Tässä kyseinen pakkaus kuitenkin kuvana muistoihin.
Huomenna ultra!! Jos onkin poika, taidan tyhjentää tilin ja ostella vauvan vaatteita 😀
En olisi ikinä uskonut, että pystyn pitämään masun piilossa näin kauan! Totta se kuitenkin on. Alla olevat kuvat sen todistavat. Molemmat otettu samana iltana (iltapöhötyksellä), vaan eri vaatteissa. Toisessa kuvassa vedän kevyesti mahaa sisään ja nojaan aavistuksen eteenpäin. Tuo villatakki on kyllä ollut ihan pelastus. Jos huominen ultra menee mallikkaasti, järkytän oppilaita tulemalla raitapaidassa töihin 🙂
Vointi on edelleen mainio. Ainoat haitat, ovat edelleen välillä jatkuvat päänsäryt, pakaralihaksen kipeytyminen ja uusina suonikohjut ja suonenvedot. Aika samoilla viikoilla kuin viimeksikin. Toivottavasti kohjuja ei tule paljoa! Ne on ällöjä… Korvien lukkiutuminen on helpottanut, eikä vessassa tarvitse ravata kokoajan. Trombosyytit oli hiukan paremmat kuin viimeksi ja seuraava kontrolli vasta toukokuussa. Hemoglobiini oli <120.
Kuten viimeksi, tein vitsinä netistä kaiken maailman höpöhöpötestejä, joiden avulla ennustetaan vauvan sukupuolta. Nyt tulokset ovat testistä riippuen hiukan vähemmän tyttöä suosivia. Yksi testi jopa veikkais poikaa. Tämä raskaus on ollut toistaiseksi aivan samanlainen kuin edellinen ja maha on vielä ihan saman mallinen. Olen alusta asti ajatellut saavamme tytön ja miettinyt jo tytön nimiä. Nyt kun ultraan on enää 8 päivää, huomaan kuitenkin ajatusten kääntyvät ”mitä jos se onkin poika” kun viimeksi meni juuri toisinpäin! Pieni poika olisi ihana ja tervetullut, vaikka olenkin ajatellut kokoajan saavani kaksi tyttöä. No, ensi viikolla se selviää. Se hyvä puoli pojassa olisi, että pääsisin vaateostoksille 😀 Tytölle kun on jo kaikkea mahdollista.
Viimeisen parin viikon aikana ovat liikkeet lisääntyneet selvästi. Nyt tuntuu useita kertoja päivässä useita liikkeitä. Vatsa on ihan samoissa mitoissa kuin viimeksi. Kiloja on tullut se n.2,5 kun viimeksi oli 2-3, eli samoissa mennään. Liikkeet tuntui nyt n. viikon aiemmin. Isikin tuntee ne jo läpi ja tunsi nekin viikkoa aiempaan aiemmin.
Suht aikaisten liikkeittenkin takia olen ollut erittäin rela tämän raskauden kanssa. Viimeksikään en juuri stressannut, mutta nyt vielä vähemmän. Ultraan vielä viikon verran 🙂
Todennäköisiä liikkeitä on tuntunut nyt 16+3 asti. Ensimmäiset selkeät oli opettajien OPS-seminaarissa. Taisi olla hänen mielestään sen verran tylsää tai mielenkiintoista 😉 Tänään tuli myös otettua ensimmäinen (tai ehkä toinen) mahakuva. Hassua sinänsä, on aivan saman näköinen kuin viimeksi samoilla viikoilla, vaikka toiselta välillä tuntuu. Edelleen pystyn piilottamaan ja hyvä niin, sillä menen parin päivän päästä virkahaastatteluun. Oli muuten 62 hakijaa, joten oli aika imartelevaa päästä edes haastatteluun! Kollegoille ja reksille olen nyt kertonut aina kun on ollut tilaisuus. Olisi jo ihan antaa mahan näkyä, mutta vielä ensi viikon aion koulussa oppilailta piilotella.
Yhden hassun jutun huomasin eilen: vatsalihakset ovat alkaneet erkaantua! Nyt taisi loppua vatsalihasten treenaus. Täytyy katsoa mitä pystyn juuri taas aloittamassani pilateksessa vielä tekemään. Tieto lisää tuskaa ja opin juuri, että moni liike on periaatteessa kielletty… En usko, että viimeksi vatsalihakset erkanivat näin alkuvaiheessa. Kai se toinen raskaus on usein erilainen. Tänään oli muuten tullut ensimmäinen lisäkilo, 1,4kg. Mahan mitat ovat hiukan viimekertaista suuremmat, mutta onneksi paino on pysynyt aisoissa. Ihan samoissa mennään kuin viimeksi. Alla ensimmäinen kuva on viime raskaudesta ja toinen tästä. Samoilla 
päivillä.
Menossa se hassu vaihe, kun eka ultra on takana ja seuraavaa ultraa ja liikkeitä odotellessa. Kovasti olen koettanut liikkeitä tunnustella, mutta varmasti en ole niitä tuntenut. Aina välillä kuvittelen että nyt se oli liike, mutta varmuutta ei vielä ole. Lähiviikkoina sitten 🙂 Ultra on vasta 20+2. Olot on aika samat kun viimeksi kun kirjoitin. Korvat lukitttuu useamman kerran viikossa ja töissä se on tosi ärsyttävää… Päänsärkyjä on välillä edelleen. Muuten olo on aika normaali. Painoa ei ole vielä tullut vaikka maha omaan silmään onkin kasvanut. Vieläkään sitä ei ole töissä huomattu. Huomenna meinaan kyllä kertoa reksille (turhassa) virkahaastattelussa ja sitten saa levitä kollegoille. Talvilomaan on vielä 2 viikkoa ja koetan oppilailta pitää vielä salassa sen yli. Yhtään mahakuvaa ei ole vielä otettu…
Hassua kyllä, 13+0-27+6 väliä kutsutaan keskiraskaudeksi. Siinä siis ollaan! Tänään oli tullut seulonnantulokset postilla. Ei taaskaan kohonnutta riskiä Downin syndroomaan, jee! Olo on edelleen mitä mainion. Tässä lista tämän hetken vaivoista / oireista.
Nyt pitää vielä nauttia, että pystyy tekemään kaikkea ja mm. nukkumaan vatsallaan. Kovin montaa viikkoa ei sitäkään riemua enää varmaa ole…
Tänään oli ultra. Hyvillä mielillä mentiin ja hyvillä mielillä tultiin 🙂 Kaikki oli kuten pitikin, koko vastasi viikkoja ja pikkuinen liikkui kovasti. Toisin kuin siskonsa, jota piti viimeksi herätellä. Hienosti kaveri kääntyi kyljeltä toiselle ja esitti parastaan <3 Kuten viimeksi, laskettua aikaa siirrettiin päivällä, sillä sairaala ja neuvola käyttää eri laskukaavaa. Uusi LA on nyt 18.7.2015. Niskaturvotusta oli 0,9mm. Loput tulokset tulee postissa lähipäivinä. Siirryin joululoman aikana käyttämään mammahousuja. Oikeat housut mahtuu kyllä, mutta joskus nappi painaa. Kerrottiin myös isosiskolle, sillä hän koetti pomppia mahan päällä. Nyt hän onkin kovasti selitellyt kuinka hänellä on iso massu 😉
Ei erityistä raportoitavaa edelleenkään. Olo on ollut hyvä, satunnaisia etomisia lukuun ottamatta. Huimausta on satunnaisesti, pissalla pitää käydä yöllä 2 kertaa ja päivällä sata ja aamuisin on kova nälkä. Muuten olo suht normaali. Pelkäsin mahan jo pompsahtavan näkyviin, mutta vielä pystyy salaamaan. Nyt on joululomaa vielä reilu viikko jäljellä, mutta saa nähdä koska alkaa pötsi liikaa pullottamaan.
Kävin tänään otattamassa verikokeen ja pissanäytteen ensi viikon ultraa varten 🙂
On jäänyt kirjoitteleminen hiukan vähemmälle kuin viimeksi 😉 Kai se näin on, että toinen raskaus menee enemmän ”siinä sivussa” kun ensimmäinen. Ei se ihan yhtä jännää tietty ole, mutta on silti! Ihan yhtä toivottu on tuleva pienokainen kuin ensimmäinen ihanuuskin <3 Raskaus on mennyt täsmälleen samalla lailla kuin viimeksikin. Ei ole väsyttänyt, tai ollut paha olo. Oireina ainoastaan kohdun kasvamisen aiheuttamat tuntemukset, huimaus, itkuherkkyys ja rinnat hiukan normaalia herkemmät. Pissahätä ja nälkä tietenkin. Paha olo ei ole ollut, mutta välillä ei tee mieli kaikkea ruokaa.
Pari päivää sitten oli ensimmäinen neuvola. Nyt on eri terkka kun viimeksi. Vaikuttaa ihan mukavalta. Perustiedot otettiin, hemoglobiini (133) yms. Ensi viikolla veri- ja virtanäyte labraan. Kokeiltiin kuunnella sydänääniä, mutta ei onnistunut. No, toivottavasti siellä kuitenkin pieni sydän sykkii.
Mentiin tälläkin kertaa yksityiselle ultraan ja siellähän se kaveri oli (ja onneksi yksin ) 🙂 Ainahan sitä on hiukan skeptinen, mutta perus optimistina uskoin kyllä että kaikki on hyvin. Kaveri vastasi viikkoja 7+3-7+6, mutta tiedän oikean ajankohdan vuorokauden tarkkuudella, joten ei voi olla enempään kun 7+2 tai 7+3. Väliäkö sillä, eiköhän tämäkin synny vasta ”sitten joskus”. Toistaiseksi kaikki kuitenkin hyvin ja ollaan ”raskaana kunnes toisin todistetaan” 😉 Kyynel tuli silmään tälläkin kertaa <3
Tärppi tuli tosiaan nopeammin kuin luultiinkaan. Ajankohta on ihan ok. Kesävauva voisi olla talvivauvan jälkeen kivaa vaihtelua 😉 Olin henkisesti varautunut 3v tai yli ikäeroon, ja nyt siitä tulisi vaan 2v ja 7 kk (tai 8kk jos menee taas yli)… Töiden kannalta tärppi olisi voinut olla pari kuukautta myöhemminkin, mutta parempi aikaisin kuin myöhemmin. Koetan mahaani piilotella töissä niin pitkään kuin mahdollista. Viimeksihän työt loppui jo 15+1 ja hyvin meni läpi. Tällä kertaa ei tule onnistumaan… Noilla viikoilla alkaa virkojen haut ja en usko että pallomahan kanssa tuuri on yhtään normaalia parempi.
Hiukan jo pelottaa arki kahden kanssa, mutta sitä on vielä aivan liian aikaista stressata. Katsotaan kuinka odotus etenee. Toistaiseksi näin alkupäivinä olo on hyvä. Edelleen huimaa aina välillä. Välillä vähän ja välillä enemmän. Samaa oli ilmassa viimeksikin. Edellisen kerran mulla ei ollut pahoinvointia tai väsymystä lainkaan. Nyt on kyllä pari päivää haukotuttanut varmaan 50-100 kertaa päivässä ja yöunet on maistuneet. Eilen myös hiukan etoi kerran. Toivottavasti jäisi viimeiseksi kerraksi. On tää vaan niin jännää 🙂 Toivottavasti kaveri pysyy kyydissä.
Nyt kävi kyllä tuurien tuuri. Heti kun Rakas hitaasti lämpiävä aviomieheni antoi luvan kakkoselle tulla, napsahti se välittömästi 🙂 Kaksi viikkoa sitten vielä asiasta keskusteltiin ja nyt odotetaan varovaisesti uutta perheenjäsentä heinäkuulle 2015!
Testi tehtiin niinkin aikaisin kuin 3+5. (viimeksi 4+3), sillä toisin kuin viimeksi, olin nyt aika varma, että oli tärpännyt. Olin tuntenut jo melkein viikon verran paineen tuntua alavatsassa, oli huimannut (kuten viimeksi) ja tuntui vaan siltä. Dramatiikkaa tosin saatiin, kun tein (halpis)testin illalla, joka oli totaalisen puhdas negatiivinen. Sen lisäksi luulin jo että kuukautiset alkavat. Aamulla kun menkat eivät olleet vieläkään silti alkaneet, rohkaistuin tekemään kalliimman ja tarkemman testin. Parin minuutin jännittävän odotuksen jälkeen testi sanoi ”raskaana 1-2 viikkoa”, eli oikeasti 3-4 viikkoa. (Testi antaa oikeasti kuluneen ajan hedelmöityksestä, mutta neuvolat yms. laskee sen siitä 2 viikkoa taaksepäin). Positiivinen testi oli siksikin niin helpotus, että olin jo niin ärsyyntynyt tai jopa nolostunut kun olin niin varma ollut oireistani. Pelkäsin jo sen toisen testin vuoksi olevani luulosairas… Ilokseni myös hyvä ystäväni odottaa myös heinäkuun vauvaa! Viimeksi meillä oli 1 vrk eroa lasketussa ajassa, nyt 2 viikkoa. Nyt ollaan siis ihan alkumetreillä ja alkuhuumassa <3
Ensimmäiset kaksi vuotta lapsiperheenä takana 🙂 Pieni taaperomme kasvoi yön yli pieneksi lapseksi <3 Samalla kun kerron hänen kuulumisiaan, kirjoitan nyt (ainakin toistaiseksi) viimeisen blogimerkinnän. Joskus tämäkin on lopetettava. En halua, että kouluikäinen lapseni lukee netistä omasta elämästään, joten jonnekin se raja on vedettävä. Olkoon se 2 vuotta. Tässä siis pikkuisemme viimeiset kuulumiset.
Viimeisimmät neuvolamittaukset osuivat aika hyvin nappiin arveluitteni kanssa. Pituutta oli 89,7cm ja painoa 12,4kg (veikkaus oli 90cm ja 12,5kg). Pää edelleen pieni, 46,8cm. Otettiin influenssarokotus. Viimeisen kuukauden aikana ei ole tullut mitään merkittäviä uusia kehitysaskelia. Tuttia ei ole kaivattu, nukkuu edelleen kiltisti omassa isojen tyttöjen sängyssään, ei edelleenkään suostu kakkaamaan pottaan. Ei osaa pissahätääkään vielä ennakoida. Vaipoista tuskin tullaan pitkään aikaan pääsemään eroon, mutta muuten kehitys on kaikin puolin ikäisellään tasolla ja puhetta tulee paljon. Erityisesti lauluja.
Uhmaa ei ole merkittävästi, mutta oman tahdon koettelua toki. Vaipanvaihdoissa, käsien pesuissa ja kaikissa vastaavissa juoksee piiloon ja pitää joko huijata / maanitella tai raahata kiljuvaa lasta askareisiin. Pääsääntöisesti hän on kuitenkin pieni ilopilleri edelleen. Jonkin sortin äitivaihe on edelleenkin ja jos Isi uskaltaa mennä aamulla herättämään (kuten yleensä melkein aina menee), kuuluu heti kova itkuinen protesti ”mun äiti!” Isi on tietysti edelleen ihana ja tärkeä, mutta niin myös ”Mun äiti”. ”Ei halua, kuullaan myös usein, mutta siihen tulee useimmiten hellyyttävästi perään vielä ”ei kiitos”. Hän on kohtelias pieni neiti 🙂
Ruokahalu on nyt hiukan huonontunut, mutta johtunee osittain juuri sairastetusta vatsataudista. Yöt menee yleensä ilman herätyksiä tai sitten pitää vaan käydä peittelemässä yms. Nyt on taas ollut ongelmana iltanukahtaminen joka vie keskimäärin 0,5-1h, mutta aika usein myös 2h. Yöunet on muutenkin lyhentyneet ensitestä 11-12h n.10, mutta kai se kuuluu ikään. Nyt hän menee sänkyyn 20-21 entisen 19-20 sijaan. Toivottavasti nukkumaanmeno ei tuosta enää myöhästyisi.
Elämä ”ison pienen” kanssa on mukavaa. Taidot ja äly karttuu päivä päivältä ja välillä leikkii ihan kivasti itsekseen. Jäämme kauhulla odottamaan seuraavaa 0,5-1,5 vuotta ja uhman syvenemistä. Näkemiin!
