Mr. Murphy tuli kylään
Ei päästä vielä ainakaan tuulettamaan: meidän pieni päivänsäde on nyt kolmena päivänä peräkkäin itkenyt 🙁 Kaikki äidit ja isät, joiden vauvat itkevät, tietävät miten sydäntä raastavaa se on. Varsinkin kun ei keksi itkulle syytä. Se ei ole nälkää, ei väsymystä, ei märkää vaippaa, ei kylmää, ei kuumaa. Ilman vaippaa olo ei auta, syöminen helpottaa vain hetkeksi (tai lisää itkua). Ainoat hetket, joissa hän on ollut toistaiseksi tyytyväinen, ovat vaipanvaihto / hoitotasolla oleminen (muuten selällään oloa huudetaan), vatsallaan käsivarren päällä makaaminen ja kanniskelu / autoilu / vaunuilu.
Toki kaikki vauvat itkevät, mutta on vaan hassua, että tämä itkeminen alkoi vaan yhtenä päivänä (27.12) ja sitä ennen ei itkenyt juuri ollenkaan ja oli kaikin puolin tyytyväinen vauva. Nyt ei ole 🙁 Vaikka itkua on kestänyt vasta kolme päivää, silti täällä on jo hyvin itkuinen vauva ja äiti… Tuntuu vaan niin äärettömän vaikealta kun ei osaa toista auttaa. Toisaalta tekee mieli lohduttaa ja olla toisen kanssa, toisaalta toivoisi vaan, että se nukkuisi. Imetyshormonit eivät yhtään auta asiaa. Jos en itke vauvan oloa, itken sitä, että kaikki on hyvin tai kun vauvan isä hoitaa toista niin ihanasti. Itkun kestäisi paljon paremmin jos tietäisi mikä itkuun on syynä. Kyllähän vauvalla aina jokin syy itkuun on, se olisi vaan keksittävä.
Onneksi yöt menevät edelleen nukkuessa ja silloin ruokailukin toimii hyvin. Kiukut ajoittuvat hereillä oloon… Syyllisen on oltava jokin näistä syistä:
Epäilty nro 1, D-vitamiini: Itkut alkoivat saman päivän iltana kun D-vitamiinin aloitettiin. En tiedä voiko oireet tulla noin nopeasti ja noin pienellä annostuksella. Tämä on tällä hetkellä ykkösepäilty ja suosikki epäilty, sillä D-vitamiinin merkkiä vaihtamalla koko vaiva voisi korjaantua. Kokeillaan nyt mitä tapahtuu jos jättää tipat pois hetkeksi.
Epäilty nro 2, perus vatsavaivat: Näitä kait melkein kaikilla vauvoilla on jossain vaiheessa. D-vitamiinin aloituksen jälkeen on kyllä enemmän kuulunut, kuinka ilma liikkuu mahassa. Ei kuitenkaan juurikaan piereskele, kakka on aina samanlaista sinappia, ei vihreää yms. vääntelee kroppaansa varsinkin välillä unissaan kyllä siihen malliin, että varmasti ainakin osasyynä itkuisuuteen ovat vatsavaivat. Se johtuvatko ne D-vitamiineista, äidin ruokavaliosta, suoliston kehittymättömyydestä vai mistä, täytyy koettaa selvittää. Pierujumppa ei auta, eikä ainakaan vielä hieronta.
Epäilty nro 3, rintaraivarit: Itkeminen alkoi iltaisilla rintaraivareilla. Luultiin, että johtui sen iltaisesta pulloruokintayrityksestä, mutta ilmeisesti ei. Aina välillä imettäminen on hankalaa, huitoo käsillään ja raapii, sekä potkii jaloillaan. Välillä saa raivarit kun vaan näkeekin rinnan. Joko ei meinaa suostua ollenkaan syömään, tai sitten syö aina muutaman sekunnin, päästää irti ja raivoaa ja syö taas. Toisaalta hetkittäin syö oikein hyvin ja tyytyväisenä. Maitoa tulee välillä suihkuamalla , välillä hitaammin, mutta ei siinäkään tunnu olevan ainakaan suoraa yhteyttä. Nukahtaa edelleen usein ruuan jälkeen ja on hetken muutenkin tyytyväinen. Voisikohan rinnalla raivoaminen johtua epäillyistä 1,2 tai 4?
Epäilty nro 4, koliikki: Ei kiitos! Koliikkia vastaan sotii kuitenkin seuraavat seikat: rauhoittuu kantamalla ja asentoa vaihtamalla ja itkua on ollut eri vuorokauden aikoihin (koliikissa usein tismalleen samoihin aikoihin per päivä). Se nyt on toisaalta aivan sama miksi tuota itkuisuutta kutsuu jos se kestää sen 3-4kk. Toivottavasti ei!
Epäilty nro 5, ”se on vaan vauva”:… Tämä on toisaalta hyvä ja toisaalta kurja vaihtoehto. On toki hyvinkin mahdollista, että tämä on vaan jokin vaihe, joka esim. liittyy tiheänimunkauteen. Ehkä sillä vaan on kova nälkä ja saa syödessään ilmaa vatsaan yms., joka taas aiheuttaa rintaraivareita jos maitoa tulee eri nopeuksilla tai liikaa tai liian vähän.
Oli syyllinen mikä tahansa syy, olisin niin tyytyväinen jos se lopettaisi. Tahdon pienen tyytyväisen tyttäreni takaisin, kiitos!
