Meillä asuu iloinen pulauttelija
Ruokintarintamalla on hyviä ja huonoja uutisia. Ensin ne hyvät uutiset, maitoa riittää edelleen hyvin ja palleron paino on jo noussut kiitettävään 4,2kg 16pv ikäisenä (s.paino 3,7kg). Ruokailut sujuu hyvin ja hetkittäisiä raivokohtauksia rinnalla on aika harvoin. Paitsi tänään. Eli sitten ne huonot uutiset: Ollaan nyt kokeiltu kolme kertaa pulloruokintaa. Ensimmäisellä kerralla onnistui hyvin, yritykset 2 ja 3 floppasivat täysin. Tänään kolmannella yrityksellä neidillä meni palkokasvi hengitysteihin sen verran pahasti, että ei meinannut suostua sen jälkeen rintaakaan syömään, vaan raivosi. Hän oli selvästi suunnattoman loukkaantunut siitä, että koetimme tarjota äidin rinnan sijaan jotain muovista pulloa! Hiukan tämä takaisku masentaa, sillä äidillä olisi hevonen hoidettavana ja balettitunti kerran viikossa, jonne olisi kiva päästä. Mitä jos meidän vekara ei pulloon opi?! Harjoitukset jatkuvat, vielä ei luovuteta, vaikka hiukan lannistuttaa…
Eritteistä: pulauttelua on esiintynyt lähipäivinä entistä enemmän. Neuvolantäti kuitenkin valisti, että mikäli hän on ns. ”iloinen pulauttelija”, eli pulauttelee, mutta ei siitä hermostu ja kasvaa normaalisti, on pulauttelu ok. Meillä taitaa siis asua iloinen pulauttelija. Sen lisäksi meillä asuu taktinen ulostaja / pissaaja. Ollaan koetettu eilen ja tänään ottaa neidistä nakuvauvakuvia, joka päättyi eilen pissaan sohvalle, joka korotettiin tänään samaiselle sohvalle pissaan JA kakkaan. Äitinsä kun ei ollut oikein hereillä, päätyi iso osa siitä eritelastista lapsen päälle ja naamaan… Kylpyyn pääsi niin lapsi, vanhemmat kuin sohvatyynytkin. Kuva kuitenkin saatiin 😉
Unirintamalla edelleen enimmäkseen vaan positiivisia uutisia. Ainakin toistaiseksi palleromme nukahtaa 2 minuutissa vaunuihin ja turvakaukaloon ja nukkuu helposti 2-3h päikkärit. On jo tainnut jossain määrin oppia, että ulkohaalarin pukeminen tarkoittaa ulkoilua / unta, sillä raivottuaan hetken kurjuuttaan piposta, rauhoittuu kun saa haalarin vetskarin kiinni. Vaikka pulloruokinta ei ole oikein onnistunut, tutti löi ehkä itsensä tänään läpi. Tungin tutin suuhun kokeeksi kun lähdettiin vaunukävelylle ja tutti pysyi suussa siitä koko 2h päiväunien ajan. Kaksipiippuinen kysymys pitääkö tuttiin oppia vai ei, mutta luulen että parempi on oppia rauhoittumaan sen avulla. Saas nähdä. Negatiivista unirintamalla on se, että nyt ollaan jo 3 yötä putkeen herätty 2h välein. Alkaa hiukan äitiä väsyttää… Toivottavasti tämä on vaan joku vaihe, ei pysyvä tila. Iltanukutukset menee muuten edelleen hienosti, imetyksineen kaikkineen lapsi nukkuu lähes aina 30min sisällä siitä kun on aloitettu.
Uutena kehityksenä on myös seurustelu. Välillä täällä höpötellään ihan selkeästi seurusteluhöpötystä ja uusia kavereitakin on löytynyt: neuvolasta saatu hymynaama, mummilta saatu keltainen kissapehmolelu ja pehmoinen soittorasiakissa. Sitä soittorasian melodiaa neiti ihan selvästi aina rauhoittuu kuuntelemaan, ja keltaiselle kissalle höpöttelee omiaan. Tahallisia hymyjä ei meille ole vielä suotu, mutta ”pieruhymyjä” senkin edestä. Tänään myös ensimmäisen kerran naureskeli ääneen unissaan! Se jos joku oli hauskan kuuloista 🙂 Mahavaivat eivät vielä varsinaisesti kiusaa, pysyisivät poissa mokomat. Nyt joulun viettoon!
HYVÄÄ JOULUA!!
