Kotonamme asuu ihana kaksivuotias!!
Ensimmäiset kaksi vuotta lapsiperheenä takana 🙂 Pieni taaperomme kasvoi yön yli pieneksi lapseksi <3 Samalla kun kerron hänen kuulumisiaan, kirjoitan nyt (ainakin toistaiseksi) viimeisen blogimerkinnän. Joskus tämäkin on lopetettava. En halua, että kouluikäinen lapseni lukee netistä omasta elämästään, joten jonnekin se raja on vedettävä. Olkoon se 2 vuotta. Tässä siis pikkuisemme viimeiset kuulumiset.
Viimeisimmät neuvolamittaukset osuivat aika hyvin nappiin arveluitteni kanssa. Pituutta oli 89,7cm ja painoa 12,4kg (veikkaus oli 90cm ja 12,5kg). Pää edelleen pieni, 46,8cm. Otettiin influenssarokotus. Viimeisen kuukauden aikana ei ole tullut mitään merkittäviä uusia kehitysaskelia. Tuttia ei ole kaivattu, nukkuu edelleen kiltisti omassa isojen tyttöjen sängyssään, ei edelleenkään suostu kakkaamaan pottaan. Ei osaa pissahätääkään vielä ennakoida. Vaipoista tuskin tullaan pitkään aikaan pääsemään eroon, mutta muuten kehitys on kaikin puolin ikäisellään tasolla ja puhetta tulee paljon. Erityisesti lauluja.
Uhmaa ei ole merkittävästi, mutta oman tahdon koettelua toki. Vaipanvaihdoissa, käsien pesuissa ja kaikissa vastaavissa juoksee piiloon ja pitää joko huijata / maanitella tai raahata kiljuvaa lasta askareisiin. Pääsääntöisesti hän on kuitenkin pieni ilopilleri edelleen. Jonkin sortin äitivaihe on edelleenkin ja jos Isi uskaltaa mennä aamulla herättämään (kuten yleensä melkein aina menee), kuuluu heti kova itkuinen protesti ”mun äiti!” Isi on tietysti edelleen ihana ja tärkeä, mutta niin myös ”Mun äiti”. ”Ei halua, kuullaan myös usein, mutta siihen tulee useimmiten hellyyttävästi perään vielä ”ei kiitos”. Hän on kohtelias pieni neiti 🙂
Ruokahalu on nyt hiukan huonontunut, mutta johtunee osittain juuri sairastetusta vatsataudista. Yöt menee yleensä ilman herätyksiä tai sitten pitää vaan käydä peittelemässä yms. Nyt on taas ollut ongelmana iltanukahtaminen joka vie keskimäärin 0,5-1h, mutta aika usein myös 2h. Yöunet on muutenkin lyhentyneet ensitestä 11-12h n.10, mutta kai se kuuluu ikään. Nyt hän menee sänkyyn 20-21 entisen 19-20 sijaan. Toivottavasti nukkumaanmeno ei tuosta enää myöhästyisi.
Elämä ”ison pienen” kanssa on mukavaa. Taidot ja äly karttuu päivä päivältä ja välillä leikkii ihan kivasti itsekseen. Jäämme kauhulla odottamaan seuraavaa 0,5-1,5 vuotta ja uhman syvenemistä. Näkemiin!
