Syömisen ja syömättömyyden tuskaa
Lähipäivinä vaihtelevan huonojen öiden lisäksi päänvaivaa on aiheuttanut syöminen. Positiivista syömisen suhteen on se, että kaikki ruoka menee mitä tarjoaa. Määrät kasvavat jatkuvasti ja söisi varmaan enemmän kuin tarjotaan. Kaikki uudet maut syödään samanlaisella innolla kuin vanhatkin maut ja syöminen on selvästi Pulusta hauskaa puuhaa. Ehkä liian hauskaa. Ongelmana on nimittäin hänen tapansa syödä. Sen lisäksi että siihen menee valtavasti aikaa, on ongelmana aivan VALTAVA sotku. Syödään melkein aina pelkässä vaipassa ja ruokailun jälkeen koko lapsi on silmistä varpaisiin aivan liejussa! Varsinkin korvikkeeseen tehdyn puuron jälkeen. Väitän, että sotkee oikeasti paljon keskivertoa enemmän.
Syömistekniikka on seuraavanlainen: Kun lusikka lähestyy suuta, tarttuu hän siihen iloisesti ja vie sen suuhun. Samalla sinne kulkeutuu usein myös nyrkki. Tietysti hän tarttuu lusikkaan välillä varresta ja välillä lusikkaosasta. Lisäksi sitä lusikkaa pitää vielä varmuuden vuoksi käännellä suussa ympäriinsä, jolloin suurin osa valuu rinnuksille. Toki ruokaankin pitää lisäksi sormillaan tutustua… Jotta sotku olisi täydellinen, tarttuu hän näillä pienillä ruokaa jatkuvasti täynnä olevissa tassuillaan varpaisiinsa, polviinsa jne. Onneksi hän ei ainakaan vielä osaa lisäksi päristellä ruoka suussa… Nyt syöttötuolin ympäristö on suht puhdas, mutta lapsi ja syöttäjä ei.
Olen koettanut vaan lappaa sitä ruokaa suuhun, mutta kun hän ei avaa suuta kunnolla auki vaan hiukan vaan raottaa huulia ja imee ruuan lusikasta. Jos lusikan kanssa jää siihen sekunniksikaan ihmettelemään, ovat pienet sormet jo lusikan kimpussa. Yleensä jo 1-2 lusikallisen jälkeen puoli naamaa ja kaula on sotkussa ja peli pelattu. Meinaa oikeasti välillä itku tulla kun tuho on niin täydellinen! Ei tuota otusta pysty syöttämään missään muualla kuin kotona. Tänäänkin oli pakko suihkuttaa koko lapsi aamupuuron jälkeen. Omat vaatteet menee myös säännöllisesti pesuun tai sitten syötän alusvaatteisillani ( olkaa vaan hyvät naapurit ).
En tiedä pitäisikö vaan systemaattisesti alkaa kieltää lusikkaan tarttuminen ja esim. pitää käsistä kiinni väkisin. Mulla on kuitenkin vaan 2 kättä ja molempien käsien pitämiseen + syöttämiseen tarvitaan lyhyellä matikalla laskettuna 3 kättä. En myöskään haluaisi ottaa ruokailutapahtumasta tappelua, sillä syö tällä tavalla tyytyväisenä kaiken mitä eteen lappaa.
Jotain kikka kolmosta pitäisi siis keksiä. Pientä helpotusta toisi varmaan syöttötuolissa kunnolla istuminen. Nyt on puoli-istuvassa asennossa Stokken Newborn-osassa, jolloin pääsee niitä pirun varpaitaan koskettelemaan. Toinen kun on vielä niin hentokin, että kaikki ruokalaput ja esiliinat ovat liian isoja ja suurin osa ruuasta menee leuan alta suoraan kaulukseen Harso toimii onneksi hiukan paremmin. Lähestyvä purjehdusloma sotkuineen ahdistaa… On todella tympeää pestä lasta tai vaihtaa vaatteita 4 kertaa päivässä ja esim. veneessä ja mökillä tuo peseminenkään ei ole niin helppoa.
Toinen potentiaalinen ongelma on maidon huono menekki. Syö rintaa n. 5-6 kertaa vuorokaudessa, eli suositusten mukaan. Välillä kiukuttelee, välillä ei. Syö kuitenkin yleensä vaan ihan pari minuuttia kerralla, joten määrät ei voi olla kovin suuria. Korviketta suositelleen tämän ikäiselle jopa 700-1000ml / vrk, riippuu lähteestä. Se on aika paljon se. Vaikea uskoa, että oma meijeri antaa vastaavanlaisen määrän noin lyhyillä sessioilla.
Laskin äsken sekunnit jotka imi tehokkaasti, 90…
Kokeilin lisäksi eilen taas miten korvike maistuu. Olin puoli tuntia aiemmin imettänyt, jonka jälkeen söi parissa minuutissa hotkien 50ml korviketta ja itki kun loppui kesken. Sitten söi n. 1dl puuroa soseineen, jonka jälkeen vielä 50ml lisää korviketta. Heräsi silti yöllä 2 kertaa syömään ja söi hyvin. Ruokaa uppoaisi siis vaikka kuinka, mutta rintaa ei kovinkaan hyvin. Vaatii sitä kyllä n. 3h tunnin välein, mutta lähinnä maistelee. Olen nyt laittanut aika säännöllisesti korviketta soseitten sekaan, n. 1dl / vrk. Täytyy varmaan kysyä neuvolasta neuvoa onko tuo maidon menekki tarpeeksi. Voisihan sitä olla antamatta sitä rintaa niin useasti ja katsoa vaikuttaako se menekkiin. Ruokintaväli vaihtelee nyt päivän aikana 2h-5h riippuen miten on syönyt edellisen kerran.
No, sotkusta ja pika maidottelusta huolimatta tytär kasvaa ihan hyvin ja on tyytyväinen. Kai meillä siis menee kaikki hyvin 🙂
Lisäys: Soitin neuvolaan, jossa neuvottiin, että kuulostaa normaalilta 🙂
Alla kuvat ”before” ja ”after” ruuan… Tosin eri ateriointi kerroilta. Kuvassa kuitenkin nähtävissä hieno harsovarustelu.
