41+2 Toivo tiistaissa
Su ilta, eikä mitään ole vielä(kään) tapahtunut… Jotenkin alkaa tuntua, että toivo ns. luonnollisesta synnytyksestä alkaa hiipua. Paljon kivempaahan se olisi, että synnytys käynnistyisi itsestäään. Se on myös turvallisempaa. Päivä päivältä toivo kyllä hiukan hiipuu… Ollaan enemmän ja enemmän molemmat laitettu luottoa ti kontrollikäynnille. Sehän ei siis ole varma, että tiistaina synnytys käynnistetään, mutta se on hyvin mahdollista. Aika on aamulla suoraan osastolle, eikä äityispoliklinikalle kuten yleensä. Ideana vissiin että sinne osastolle saatetaan sitten jäädä X päiväksi. Osastona 42, joka googlen mukaan on se osasto, jolle ns. riskiraskaudet keskitetään. Riippunee ”alakerran” kypsyydestä ja osaston potilastilanteesta jäädäänkö sinne ti vai ei.
Mulla on kyllä aika ristiriitaiset tunnelmat tiistaista. Toisaalta toivoisin jo kovasti saavani oman vauvan kohdun ulkopuolelle ja syliin. Toisaalta taas toivoisin että muuten niin hyvin palvellut kroppani toimisi ja osaisi ulostaa asukkinsa itse, ilman apuja. Käynnistykseen kun saattaa usein liittyä kovempaa kipua kun normaalisti, se toki myös pelottaa, kun tietää ettei saa kaikkia mahdollisia kivunkievityksiä. Toisaalta hyvin onnistuessaan käynnistys voi olla tosi nopea, jolloin taas se kärsiminen on lyhyempää. Vaikea sanoa kumpi olisi parempi. Tietysti jos käy niin hyvin, että hiukan avittamalla saataisiin synnytys itse käynnistymään, mikä sen parempi. Vaikka vauvalla ja minulle on asiat ilmeisen hyvässä kunnossa, on jokainen ylimääräinen päivä kohdussa lapselle kuitenkin aina mahdollinen riski.
Käynnistyksestä kuulee myös paljon ”kauhutarinoita”, kuten itsekin tiedän kaksi äitiä, jolla se käynnistys vaan kesti ja kesti. Toisella koetettiin käynnistää 8 päivää (!), eikä se lapsi silti sieltä ulos tullut kun vasta myöhemmin. Toki molemmissa tapauksissa raskaus ei vielä ollut kestänyt yli 39 viikkoa, joten saattoihan se vaikuttaa. Ehkä näin kunnioitettavilla viikoilla se käynnistetään sitten niin, että se tosissaan lähtee käyntiin.
Lääkäri mainitsi, että jos käynnistetään, käytettäisiin ns. ballonki-menetelmää, jonka jälkeen en pääse kotiin odottelemaan (kuten yleensä potilaat pääsevät) verenvuotoriskini takia. Käynnistyksissä kyllä usein saattaa kestää 1-3 päivää, joten ei se varmaan ti vielä ehdi syntyä tai ei sitä tiedä 😉 Spekulaatio on aina kivaa, mutta turhaa. Tiistaina se sitten selviää mitä tapahtuu. Joko lähettävät kotiin ja antavat ajan käynnistykselle viimeistään loppuviikosta tai sitten ottavat sisään ja lapsi syntyy kun syntyy.
P.S Pieni toivon pilkahdus kävi kun kärsin eilisestä alkuillasta tähän päivään asti aika pahasta migreenistä. Josko se olis merkki, että hormonitoiminnassa tapahtuu muutoksia ja enteilisi synnytystä? Joko tänä yönä tulisi lähtö, joko joko?!
