41+5 Tyttö tuli!
Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan ja kertomaan, että terve tyttö tuli! Rakas pieni tyttäremme päätti lähteä syntymään 5h ennen sovittua yliaikakontrollia. Hän syntyi siis rv 41+5 alatiesynnytyksellä 3,7kg painoisena ja 52cm pituisena. Pisteitä tuli 9.
Synnytys oli yllättävän rankka kokemus ja paljon pidempi kuin kuvittelin. Ekoista supistuksista syntymään meni 28h, josta ensimmäisen 2cm avautumiseen meni 21h! Supistuksia tuli aluksi n. 5-7 min välein ja lopuksi tiheämmin koko 28 h ajan ja olivat alusta asti kestoltaan n. minuutin. Kuvittelin, että supistukset tulevat aluksi useita tunteja jotain 10-20min välein ja vasta jossain vaiheessa tihentyvät. Näin ei nyt käynyt. Yhtään yli 8 min taukoa ei supistuksissa ollut koko 28h aikana…
En sitten myöskään tiedä onko minulla onneton kipukynnys vai olivatko supistukset heikosta tehokkuudestaan huolimatta jotenkin kipeämpiä kuin toisilla, mutta en minä ainakaan pystynyt tekemään niiden aikana mitään muuta kun supistelemaan. En esim. laittamaan ruokaa tai pysähdellä välillä vaan puuskuttamaan kuten jotkut kertovat tehneensä. Tuosta 28 tunnista n. viimeiset 16-18h olivat tällaisia kipeitä supistuksia n.3,5 min välein. Ekat 10h olivat onneksi ihan siedettäviä.
Sain kuitenkin sairaalassa kaiken mahdollisen kivunlievityksen, paitsi epiduraalia tai spinaalia. Välillä jokin lääke auttoi, välillä ei. Yllättävän kipeää kyllä oli. Allas oli poissa käytöstä, mikä oli harmi. Avautumisvaihe oli tosiaan tuskaisen pitkä, mutta ponnistusvaihe siihen nähden yllättävän siedettävä ja nopea (27 min). Lopussa lääkäri hermostui vauvan sydänäänten heikentymisestä ja päätyi kuitenkin hiukan avustamaan imukupilla ja skalppelilla. Tyttö syntyi sitten sopivan nopeasti.
Sain hänet heti rinnalleni 10 minuutiksi, mutta sitten hän oli hiukan veltto ja hengitti laiskasti. Lisäksi hän oli hiukan alilämpöinen. Hänet vietiin varmuuden vuoksi tarkkailuun, jossa keuhkoista oli kuulunut rahinaa ja ylähengitysteistä oli imetty hiukan lapsivettä ja pidetty hetki ylipaineessa. Sen jälkeen hän oli ollut virkeä ja hengittänyt hyvin. Hän pääsi myös lämpölamppujen alle lämmittelemään hetkeksi. Isä oli mukana koko ajan ja sai lopulta syöttää hänelle pullosta 10ml luovutettua äidinmaitoa. Kahden tunnin päästä syntymästä sain tytön rinnalleni ja siitä yhteinen aikamme alkoi.
Nyt tätä kirjoittaessani vieressäni tuhisee 5vrk ikäinen pieni kaunis paketti, joka tekee koko tuskan kaiken arvoiseksi. Aika kultaa muistot ja jo nyt suhtaudun enemmän positiivisesti mahdolliseen seuraavaan alatiesynnytykseen. Puuha oli kyllä rankempaa kuin olisin kuvitellut, mutta nyt ainakin tiedän mitä odottaa. Kunhan seuraava synnytys vaan olisi nopeampi!
