33+5 Pohdintoja synnytyksestä, 44 päivää laskettuun aikaan!
Eilen oli 2h tutustumiskäynti Jorvissa, jossa tutustuttiin osastoihin ja opittiin synnytyksestä ja kivunlievityksestä. Käynti oli kaikin puolin oikein hyvä ja kätilö oli tosi mukavan oloinen ja sain kyllä ainakin itselleni sellaisen olon, että Jorviin olisi mukava mennä. Ahkeroitiin näiden synnytysjuttujen kanssa oikein urakalla, sillä tunnin päästä Jorvistä oli neuvolan synnytysvalmennus 2h. Sinänsä aika turhaa, sillä samat asiat siellä tuli 99% esille. No, nyt minua on ainakin viisastettu niin paljon synnytyksestä, että tämän päivän ja muiden lukemieni juttujen avulla pohdin tässä nyt joitain synnytystoiveitani.
Synnytys sinällään ei hirveästi pelota. On se varmasti aivan kamalaa ja syvältä, mutta olen aina suhtautunut siihen niin, että se on vaan kestettävä. Kyseessä on kuitenkin vain päivä (tai 2…) elämästäni ja on sen muutkin kestäneet. Synnytyspelkoa ei siis ole lainkaan. Tällä hetkellä kun laskettuun aikaan on 44 päivää alkaa lähinnä jo kiinnostamaan minkälaista se sitten onkaan ja miten se sujuu. Ymmärrän myös, etten voi kovin paljoa itse tapahtumiin vaikuttaa. Toiveita voi ja mielestäni pitää kuitenkin olla, jotta asiat on jo kertaalleen mietitty ja olisi henkisesti sitten H-hetkellä valmis. Totuus voi olla sitten jotain ihan muuta, mutta näitä asioita toivoisin:
1) Toivon, että pystyn olemaan mahdollisimman pitkään kotona ja rentoutumaan parhaani mukaan. Meiltä löytyy kotoa jumppapallo, suihku, panadolia ja kauratyyny, joten toivottavasti niillä selviäisi mahdollisimman pitkään. Täytyy muistaa hengitellä ja kokeilla kaiken maailman hieronnat ja A-äänteet…
2) Kun sitten päästään sairaalaan, aion olla aktiivinen ja ainakin ensimmäiseksi pyytää trombosyytteja jos ovat tarpeen. Toivon myös kätilöiltä hyviä tilannekatsauksia, ettei minua jätetä pimentoon siitä missä mennään.
3) Haluan olla mahdollisimman paljon liikkeessä, enkä kahliutua sänkyyn. Mielelläni kokeilisin kylpyä, palloa, jakkaraa ja ylipäätänsä liikkeessä ja pystyssä oloa jos se tuntuu hyvältä.
4) Epiduraalia kun en saa, olen kiinnostunut saamaan kivunlievitystä ilokaasusta, kipupiikistä ja kohdunkaulan- ja pudentaalipuudutuksesta. Toki luonnollinen synnytys kiinnostaa, mutta jos kivut ovat liikaa, otan mielelläni vastaan kaiken minkä saan.
5) Synnytyksen jälkeen haluaisin mielelläni perhehuoneeseen, mikäli mahdollista.
Saa nähdä miten homma sitten oikeasti sujuu ja miltä se tuntuu. Toivon kuitenkin, että saisin synnyttää alakautta, eikä esim. viime hetkellä jouduta sektioon. Ensi viikolla on ultra, jonka jälkeen toivottavasti varmistuu, että tyyppi olisi raivotarjonnassa. Veikkaan että kokokaan ei ole suuren suuri. Mikäli nämä asiat ovatkin toisin, on uudelleen ajattelun aika. Siihen asti, odotellaan, odotellaan…
