32+3 Erinomaiset, kauniin väriset nännit…
Pitkään on ollut tarkoitus pohtia ääneen imetysjuttuja ja eilinen neuvola sai siihen sopivasti buustia… Neuvolassa juteltiin tällä kertaa mm. synnytyksestä ja imetyksestä. Tulin sitten jossain vaiheessa tilanteeseen sopivasti lohkaisseeksi, että ”kaivanko tissit heti esiin” kun puhuttiin jotain imetykseen liittyvästä. Ei tarvinnut silloin vielä kaivaa, mutta hetken päästä halusivatkin tavaran tarkistaa! Siinä sitten neuvolantäti ja kätilöharjoittelija kommentoivat meikäläisen rintavarustusta lausein ”erinomaiset ovat” ja ”kauniin väriset”… Tilanne oli lähinnä koominen, eikä moni tuttu ainakaan myönnä, että heiltä olisi tissejä tarkistettu. No, mikäs tuossa, saimpahan hyvät arviot 😉 Kai tämän tarkistuksen idea on tarkistaa onko fysiikka sopiva imetykseen. Olihan se.
Siitä siis aiheeseen. Nyt kun alkaa olla viimeisiä viikkoja aikaa laukoa uskomiani faktoja ja luuloja äitiydestä ja vauvan hoidosta, jotta joku pääsee sanomaan ”niinhän sitä luulit silloin kun ei sulla lapsia vielä ollutkaan”. Eli tässä pohdintojani imetyksestä.
Olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus imettää ja olla imettämättä. En silti väitä ymmärtäväni naisia, jotka periaatteen vuoksi kieltäytyvät imettämästä, mutta heille se myös sallittakoon. Itse olen korvikelapsi sillä ”minä imin, mutta en niellyt”, kuten äitini on minua valistanut… Allergioita ei ole ja muutenkin olen tainnut olla suht terve lapsi ja mielestäni olen ihan muutenkin mukiinmenevä tapaus, vaikka en rintaa ole syönytkään. En siis usko lapsen kärsivän vaikka ei rintamaitoa saisikaan. Uskon silti, että äidinmaito on pienelle lapselle parasta ja onhan se halpaa ja aina mukana. Meidän tenavaa tullaan siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä imettämään. Tähän kuuluisi kai lisätä ”jos se onnistuu”, mutta en oikein osaa pienessä päässäni ymmärtää miksi se ei onnistuisi? On toki totta, että joillain maitoa ei vaan tule tai lapsi ei osaa imeä kunnolla. Uskon kuitenkin, että apua on saatavilla ja jos oikein kovasti haluaa imettää, onnistuu se useimmiten ( n.95% tapauksista . Itse olen ainakin päättänyt tehdä kaikkeni tiettyyn rajaan asti, jotta imetys onnistuisi. Mielestäni väkisin yrittämisessä ei silti ole mitään järkeä. Liian helpolla ei pidä luovuttaa, mutta jos imetys aiheuttaa äidissä kovaa stressiä ja suorituspaineita ja lapsi ei saa tarpeeksi maitoa, olen aivan valmis vaihtamaan rinnan pulloon. Missään nimessä en koskaan ajattelisi että joku on huono äiti, jos lopettaa imettämisen kun se vaan käy niin raskaaksi. Toiveenani olisikin, että homma toimisi mukavasti ja siinä tapauksessa aion imettää niin kauan kuin minusta ja lapsesta siltä tuntuu. Tuskin kuitenkaan yli 1v.
Sitten lempiaiheeseeni, eli pulloruokintaan. Pyhä vakaa tarkoitukseni on koettaa pumpata maitoa talteen, jotta lapsen isä saa myös osallistua ruokintapuuhiin. Koen sen meidän kaikkien kolmen parhaaksi, että on muitakin vaihtoehtoja kuin rinta. Olen myös valmis välillä kokeilemaan korvikkeen syöttämistä jos vaikka rintamaitoa ei ole saanut tarpeeksi talteen. Tiedän ja ymmärrän, että lapset ovat yksilöitä ja toiset eivät pullosta tykkää juoda. Siltikään en ole ihan valmis sulattamaan sitä, että lapsi ei millään suostu pullosta juomaan. Varmasti on hankalia tapauksia ja pitää käydä monta eri merkkiä läpi ennen kuin jokin pullo kelpaa. Kuitenkin uskoisin, että mahdollisimman varhain aloitettuna pullo kelpaa monelle lapselle ja mikäli pulloa annetaan säännöllisesti, miksi se taito mihinkään häviäisi?
Taas kerran totean, että kukin tavallaan. Jos jotkut äidit ovat sinut sen suhteen, että ensimmäiset 6kk tai enemmän ovat lapsen ainoita ruokkijoita, suotakoon se heille. Tämä täti nyt sattuu vaan vakaasti olevan sitä mieltä, että hyvinvoiva lapsi tarvitsee hyvinvoivat vanhemmat ja kuten olen jo aiemminkin asiasta höpissyt, toivon tosiaan, että meidän piltin voi jättää pullon kanssa hoitoon ja isi ja äiti pääsevät joskus illalla jonnekin tuulettumaan yms. Voin vaan arvata, kuinka raskasta on olla esim. häissä yms. kun oma lapsi on sillä aikaa hoidossa, eikä suostu pulloon koskemaan. Sen ainakin tiedän miltä se tuntuu hoitajasta, joka koettaa parhaansa toista hoitaa ja se vaan ei syö 🙁 Pidän siis kaikki peukut pystyssä, että meillä pullo kelpaisi ja isä ja tytär saavat yhteisiä ruokintahetkiä ja maitotehdas pääsee joskus käymäänkin jossain… Pidetään siis peukkuja pystyssä, että nämä ”erinomaiset ja kauniin väriset”- kapistukset toimivat aikanaan 😉
