31+3 Pärjätäänköhän me?
Olen aina ollut ja edelleen sitä mieltä, että jos lapsen saaminen ei ahdista, edes jossain määrin, on ihmisellä vääriä mielikuvia vauvoista ja lapsista. Rakas ihana pieni 6kk vanha kummipoikani osoitti taas kerran viikonloppuna miksi lapsien tekeminen on hullun hommaa. Olin nuorta herraa vahtimassa ja 4h hoitourakasta kului ehkä yhteensä lähemmäs tunti itkevän lapsen rahoittamiseen 🙁 (sorry sisko!). Parhaani yritin, mutta ensi huudettiin väsymystä ja sitten parin tunnin unien jälkeen nälkää. On se vaan kummaa miten kauan sen maidon lämmittämiseen tuntuu kuluvan aikaa kun toinen huutaa kurkku suorana sitä 🙁 Tunti on kuitenkin pieni aika ihmiselämässä, mutta kyllä se sillä hetkellä pitkältä tuntuu.. No, loppu hyvin kaikki hyvin ja kummallekaan ei tainnut jäädä erityisen pahoja traumoja… Ehkä…
Kyllä siinä tuli pariin kertaan mietittyä, että onkohan meidän vauvan kanssa samanlaista ja osataankohan me sen kanssa paremmin. Toivottavasti! En voi sanoa muuta, kun että nostan niin korkealle kun pystyn hattua koliikki.- yms. vauvojen vanhemmille. Toisen lohduttoman itkun kuunteleminen on niin vaikeaa kun sitä ei saa lopettamaan. Ajatus siitä, että se kestäisi tuntikausia on järkyttävä. Voi älä ole koliikkilapsi, ethän?!
Pienen vauvan itku on musertavaa, mutta on kyllä välillä tuon erään 3v. uhmailijan kanssa myös hankalia hetkiä. Täytyy vaan uskoa muiden sanomisiin, että oman lapsen kanssa jaksaa paremmin. Onneksi kaikki kolme sisarusten lasta ovat oikeasti AIVAN IHANIA, ja niin rakkaita, että uskon että se oma on sitten vielä ihanampi ja rakkaampi. Samainen puolivuotias ja sen hurmaava sisko olivat eilen illalla taas NIIN liikuttavan söpöjä, että harkitsin vakavasti niiden salakuljettamista meille kotiin 😉 Myöskin 3v uhmailija sai tädissä aikaan ylpeyden ja liikutuksen tunteita, kun tarhatädit kertoivat, että poika oli koko päivän puhunut tädin luokse menemisestä ja tädin tulevasta vauvasta innostuneena <3 Kai se vaan on niin, että niitä hyviä hetkiä on (toivottavasti) kuitenkin enemmän kuin huonoja, joten kai me jotenkin selvitään, selvitäänhän?
