30+0 Toiveita ja unelmia tulevaisuuteen
Tuntuu uskomattomalta, että vihdoin on 30 viikkoa täynnä. Viimeiset kymmenen viikkoa! (toivottavasti). Viimeiset vapaat viikon lapsettomana perheenä alkavat! KÄÄK! Toisaalta ahdistaa jossain määrin ja toisaalta en vaan millään malttaisi odottaa… Kauhea hinku ostella vauvan tarvikkeita ja päästä kokeilemaan niitä! Onneksi olen niin laiska että en saa itseäni raahattua kauppoihin liian usein. Valitettavasti huuto.netit ja muut nettikaupat on keksitty… Kovasti olen opiskellut mm. kestovaipoista, tutkinut mikä olisi meille paras turvakaukalo ja päättänyt minä pinnasängyn haluan. Ymmärrän toki, että voi olla, että valitsen aivan tyhmät tuotteet ja kestovaipat lentää kaaressa roskiin tms. Aina voi kuitenkin haaveilla ja kuvitella.
Nyt kun on enää pari kuukautta aikaa olla lapseton ( ja huoleton?) voisi olla aika sanoa ääneen kaikki ne viisaat ja muka tärkeät asiat, joita haluaisin lapsen kanssa toteuttaa. Pääseepäs joku sitten sanomaan (ellen minä itse) että ”sitä ja tätä sitä silloin vielä toivoi ja kuvitteli kun ei itsellään ollut lapsia, mutta totuus olikin jotain muuta”. Tai sitten todistan kaikki vääräksi 😉
(Hartaat) toiveeni ja tavoitteeni vauva-aikaan:
1. Terve lapsi, ei koliikkia kiitos. Tähän ei lisättävää…
2. Lapsi on hyvä nukkuja. Terveen lapsen jälkeen tämä olisi ylin toiveeni. Ei kiitos serkkunsa tapaista 45 min päiväunien ja parin putkeen nukutun tunnin yönukkujaa, vaan tilaisin yhden kunnon päiväunia vetelevän ja yönsä mahdollisimman hyvin nukkuvan vauva, kiitos! Ottakoon mallia isommista serkuistaan!
3. Hyvä syöjä, niin rinnasta kun pullostakin. Tämä äiti on itsekäs ja menevä. Aion pyhästi luvata, että parhaamme teemme, jotta pienokainen oppisi juomaan pumpattua maitoa tai korviketta mahdollisimman aikaisin ja taito säilyisi niin kauan kun sille on tarvetta. Tahdon pystyä jättämään lapsen hoitoon tarvittaessa ilman että tarvitsee stressata kokoajan ”syököhän se”. Pidän myös äärimmäisen tärkeänä isän osallistumista kaikkiin hoitotoimenpiteisiin oman itseni, isän ja lapsen hyvinvoinnin takia. Ideana olisi, että isä syöttäisi mahdollisimman usein lasta pullosta. Ehkä jopa päivittäin, riippuu maidon määrästä ja viitseliäisyydestä. Tätä taitoa vaaditaan myös kohtaan 4.
4. Lapsen ulkoistaminen. Meidän lasta tulee hoitamaan kaksi vanhempaa,piste. En hetkeäkään kuvittele joutuvani jäämään puuhaan täysin yksin, sillä mulla on maailman ihanin mies <3 Toki päivät on meikäläisen vastuulla (paitsi isäkuukausi, joka pidetään kyllä), mutta illat ja muut ajat meitä tulee olemaan kaksi hoitajaa. Lisäksi, meillä on myös varmasti muutenkin maailman paras turvaverkosto. Luotan vakaasti molempien isovanhempien apuun, sekä siskon ja veljen apuun. Meidän suvussa on lastenhoitopalvelut pelannut hyvin tähänkin asti, joten eiköhän apua ole myös meille saatavilla. Haluan päästä tallille ja joskus viettämään aikaa puolison kanssa myös kahdestaan. Jotta ulkoistaminen onnistuisi hyvin, ovat kohdat 2 ja 3 oleelliset. Hyvä äiti on levännyt ja henkisesti terve äiti!!
5. Kestovaippailu toimisi. Tämä olisi minulle itselleni arvojeni kannalta hyvin tärkeä asia. Lapsi voi varmasti yhtä hyvin vaipoissa kuin vaipoissa, mutta en anna itselleni anteeksi jos en edes todella kovasti yritä. Laatikossa on jo nyt n. 30 (?) vaippaa, eri merkkisiä ja erilaisia, joten pakko niistä jonkun on kelvata meille käyttöön. 100% kestoilijaksi en lupaa muuttua, mutta toiveena olisi ainakin aina kotona käyttää niitä. Aluksi suostun käyttämään energiani muuhun kuin vaippoihin ja voi olla, että myös yöt menee kertiksillä jatkossa. Kokeilla kuitenkin aiotaan. Onneksi on mies, joka on samaa mieltä asiasta.
Nähtäväksi jää, tuleeko minusta kaikista näistä toiveista huolimatta hormonien sekoittama marttyyriäiti, joka ei anna lastaan hoitoon ja haluaa tehdä kaikki asiat itse ja omalla tavallaan. En sitä oikeen usko, mutta kaikki on mahdollista. Jos näin käy, muistuttakaa joku mua ylläolevista toiveistani….
