1 vuosi ja 11 kk- uusi etappi lähenee!
Kaksi suurta asiaa on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana: tutista ja nokkamukista on luovuttu . Päätettiin VASUn jälkeen kokeilla taas mukia ja se ihme kyllä kelpasi. Oppi parissa päivässä juomaan tosi hienosti! Kertaakaan ei ole nokkamukia kysellyt ja juo tyytyväisenä mukista.
Tutista luopuminen meni loppujen lopuksi yllättävän hyvin. EI tosin niin hyvin kuin yllä kirjoitin 😉 Ekat 4-5 yötä meni super hyvin, mutta sitten alkoi illalla nukahtamisen vaikeudet ja yöheräämiset. Halusi taas yöllä meidän väliin ja pyörikin siellä sen normi 1-2h monena yönä. Pahimmillaan illalla kesti nukahtaa yhtenä iltana 2h 45 minuuttia ja itku oli jo aika hysteeristä. Oli muutenkin illalla ja öisin normaalia itkuisempi ja huusi meistä turvaa. Päiväkodissa päiväunet sentään ovat onnistuneet, vaikka sielläkin on kestänyt vielä normaalia kauemmin. Nyt viimeinen viikko on ollut kaikkien unien kannalta normaalia. Nukahtaa illalla taas kuten ennen, itkemättä ja hyvin. Yöheräilyt ovat jääneet. Pari vaikeampaa viikkoa se vaati.
”mikä tämä on”- on nykyisin aika usein kuultu lause. Välillä selitellään ties miten vaikeita asioita, välillä riittää yksinkertainen vastaus. Tämän hetken hauskoja juttuja ja sanontoja: ”voi että” hoetaan aina vähän väliä. En tiedä keneltä on oppinut. Laulaminen on tosi pop. Saadaan kuulla harva se päivä uusia lauluja. Hänelle ilmeisesti tarttuu sanat nopeasti päähän, sillä uusia lauluja tulee tiuhaa tahtia. Siis nimenomaan sellaisia mitä on varmaan päiväkodissa laulettu. Muskarissa on edelleen hänestä superhauskaa, äidistä ei aina… Hän rakastaa rakentamista ja korjaamista. Koottiin taas yksi ilta yhdessä pari tuntia hänen uutta leikkikeittiötään. Hän rakastaa erityisesti pieniä ruuveja ja puutappeja, jotka sujahtavat niille sopiviin pieniin koloihin näppärästi. Nyt meillä ”keitetään kaffia” aika usein, sekoitetaan pastaa ja tarjoillaan lettuja 🙂
Ollaan myös koetettu kannustaa enemmän itse pukemiseen, jota tekeekin osittain hyvin mielellään. Hanskat, varsinkin ”pikkuhanskat”ovat suuressa suosiossa. Saa itse yllättävän nopeasti ja sujuvasti käteen pienet trikoiset lapaset, jossa on peukulle oma paikka. Niitä pidetään välillä sisälläkin pitkiä aikoja. Kun on tottunut siihen, että hanskoja revitään pois kädestä, on tämä tervetullutta vaihtelua. Pikkuhanskoista pitää silti pitää lähdes päivittäin keskustelua saako ne kädessä lähteä tarhaan vai ei…
Mielikuvitusleikit toimivat jo aika hyvin. Kauppaleikissä vaihdetaan näkymätöntä rahaa ja kuitteja (kuitit ovat erittäin tärkeitä!) ja jopa muistipelityyppiset leikit alkavat mennä jakeluun. Tänään P leikki mm. legoukoilla päiväunia. Laittoi niitä Isin tekemään legosänkyyn ja pisti peittoa päälle. Luki iltasaduksi mun pankkitunnuksia Oli Hakkarais-satu 🙂 Nukkumisleikit on myös in. Menee minne tahansa lattialle / sohvalle ja haluaa peiton ja tyynyn. Peittelee myös minua nukkumaan ja paijaa vielä päälle 😉 Nallen peittelmisyritykset sen sijaan päättyvät lähes aina hirveään itkuun kun ”peitto ei tottele”. Hänessä on kyllä valitettavan paljon äitinsä luonnetta kun jokin ei onnistukaan ekalla kerralla…. Kunnon uhmaa odotellessa…
Matkimista on myös todella paljon. Hän matkii isompia lapsia ja meitä. Eilen hän makasi mummin lattialla poski lattiassa, kun reisikipsissä oleva serkkumies makasi myös. Hän myös halusi paijata serkkuaan, kun tiesi että on pipi. Meidän pikku empaatikko <3
Kovasti hän kasvaa ja kehittyy. Ensi kuussa päästään pitkästä aikaa mittaamaan. Veikkaan että 90cm menee rikki. Painoa on n. 12.5kg. Minä olen muuten itse ollut 2 vuotiaana tosi pieni, 86 cm. Olin sitten kasvanut 2-3 vuoden välillä vaatimattomat 12cm. Isänsä oli jo 93cm.
