Meidän perheessä on tapahtunut kummia: monena päivänä aamut alkavat vasta 9.30 tai myöhemmin! Tämä suuri (väliaikainen?) rytminmuutos alkoi vuoden ja neljän päivän ikäisenä rokotuksen jälkeen. Sen päivän yöunet olivat 20-10, eli huikeat 14h. Sen jälkeen on taaperomme nukkunut enimmäkseen 12h yöunia. Välillä unta riittää vain 9h. Koska aamuheräämiset ovat nykyisin käsittämättömän myöhään, ovat päiväunet ja yöunet myös myöhästyneet. Nukkumaanmeno venyy helposti 21 tai välillä 22.
Yöunien laatu vaihtelee myöskin taas. Yölliset kukkumiset ovat taas tulleet jäädäkseen: Laskin, että 1/3 joulukuun öistä oli kukkumista tai heräilyä. Positiivisesti ajatellen meillä siis nukutaan 2/3 öistä heräämättä. Kukkumisia on hyvin satunnaisesti. Välillä on 5-10 vrk ilman kukkumista tai vaan 1 päivä. Se hyvä puoli niissä kyllä on, että vaikka pikkuneiti kukkuu, ei hän juurikaan itke tai huutele meitä hätiin. Välillä voi vierähtää 2-3h niin, että aina välillä naapuri huoneesta kuuluu vaisu ”äiti!” huuto ja sitten on taas hiljaista. Voi kun osaisin olla sitä kuuntelematta… Jouluna Turussa hän myös haki eräänä iltana samalla lailla unta 2h itsekseen hiljaa höpötellen / tuteillaan leikkien. Menin huoneeseen peitelläkseni ”nukkuvan lapsen” ja minua olikin vastassa sängyssä istuva ja leikkivä hölmistynyt lapsi… Joinain iltoina on kyllä nukkumaanmeno ollut hankalaa ja itkuista. Hampaat nro 7. ja 8. tekevät tuloaan ja lisäksi flunssa nro 5 on kiusannut jo pari viikkoa. Flunssa ei kyllä onneksi taaskaan tunnu tuota pientä juuri haittaavan, vaikka yskä välillä ikävältä kuulostaakin.
Niin kivaa kun onkin ollut saada nukkua itsekin aamuisin super pitkään, on tämä rytmi myös hiukan hankala harrastuksia ajatellen. Ensi viikolla alkavat taas muskarit yms, joten pakko se kai on tämä rytmi koettaa aikaistaa. Koetetaan lähipäivinä siirtää rytmiä enemmän 20-08 kun 21-09. Ehditäänkin sitten taas jonnekin 😉 Sitä paitsi nyt olen joutunut herättelemään päiväunilta, sillä muuten ne venyvät 17 asti ja nukkumaanmeno taas myöhästyy. Nautitaan nyt vielä muutama aamu näistä unista 🙂
Apua! Meillä ei enää ole vauvaa, vaan taapero! Hui miten aika menee nopeasti! Vieläkin on traumat vuoden takaisesta 28h tuskasta, vaikka toki mahtava vauvavuosi on pahimmat traumat poistanut mielestä. Oli se sen arvoista, ehdottomasti!
Nyt kaikki haastavien vauvojen vanhemmat lynkkaavat minut, mutta pakko se on sanoa, ei meidän vauvavuosi ollut ”vaikea”, ”rankka” tai ainakaan ”mennyt sumussa”, kuten moni muu aikaa muistelee. Meidän pieni vauvamme on ollut enemmän ja vähemmän helppo ja ennen kaikkea iloinen tapaus. Toki hankalampiakin hetkiä ja tulkitsemattomia itkuja on vuoteen mahtunut, mutta ehdottomasti enemmän iloisia ja hauskoja hetkiä. Haikein mielin muistelen kulunutta vuotta ja pientä vauvaa.
Moni asia tuntuu niin valtavan kaukaiselta, kuten esim. imetys ylipäätänsä, saatika alun imetykset kun maitoa ruiskusi pitkin kämppää ja yölläkin imettiin. Nyt kun kirjoitan tätä, pyörii jaloissa yksi pieni höpöttävä TAAPERO, joka leikkii kirjoilla ja DVD-levyillä ja toistelee itselleen tiukasti ”ei-ei-ei”. (Pitäisköhän katsoa mitä se puuhaa??). Ei oikein millään enää muista sitä pienen pientä pakettia, joka hän oli vielä hetki sitten.
Moni aina kyselee mikä vauvan saamisessa oli eniten mullistavaa, uutta, outoa. En ole oikein koskaan osannut kovin hyvin tähän kysymykseen vastata. Sinänsä mikään ei ollut erityisen outoa tai odottamatonta. Tiesin olevani äiti-henkinen-ihminen jo entuudestaan, joten syvä rakkaus tätä pientä pakkausta kohtaan ei totaalisesti yllättänyt. Ei myöskään huolenpidon määrä tai valvotut yöt. Mutta, ehkä se valtavan rakkauden ja huolen määrä jota tuota otusta kohtaan tuntee kuitenkin ihan hiukan yllätti. Tai sanotaan näin päin: nyt vasta ymmärrän mitä kaikkea oma äitini on minun ja sisarusteni eteen tehnyt ja kuinka tärkeitä lapset (varmaan kai ne isot ja aikuisetkin) vanhemmilleen ovat. Pikku hiljaa alkaa minulle myös valjeta se tosiaasia, että meillä on lapsi. EI tämä loppunutkaan tähän vauvavuoteen. Pitääkö tuota alkaa kohta jo kasvattamaan hoitamisen sijaan?…
Vaikka vauva-aika olikin meillä helppoa, oli se jotenkin vaan niin ihanaakin. Tuntuu haikealta ajatella että sitä ei ehkä enää tule koskaan enää koettua. Vaikka tuntuukin haikealta nähdä kuinka vauva vain kasvaa ja kasvaa, on se samalla myös ihanaa. On ihanaa huomata, kuinka toinen ymmärtää minua päivä päivältä enemmän. Eilenkin pyysin autossa käsiä lähemmäs jotta sain neidiltä hanskat pois. Ensimmäinen pyyntö ei vielä toiminut, mutta toista kättä ojennettiin sitäkin innokkaammin. Toki meillä vieläkin asuu rakkaan siskoni sanoja lainaten ”mykkä raivopötkylä”, mutta on siinä jo aika paljon järkeäkin olemassa. Sanovat, etää 1-2 vuotiaat lapset ovat kivoimpia. Uskon siihen kyllä, sillä ihana tämä oma ainakin on.
Nyt kun odotus on jo kaukana muistoissa ja vauvakin jo taapero, en varmaankaan enää kirjoittele blogiini kuin erittäin harvoin. Katsotaan sitten joskus jos odotan seuraavaa… Palaan varmaan asiana vasta lähempänä kesää kun neidillä on seuraava neuvola, joten adjö!
Näin vuoden iässä on hyvä muistella mennyttä vuotta ja listata ihanan pienen poikasemme taitoja ja strategisia mittoja kuluneen vuoden kunniaksi.
- Olet pitkä, hoikka ja pienipäinen. Täsmälleen kuten vanhempasi. Olit 1v neuvolassa 77,5cm pitkä (äitisi saman ikäisenä 74 cm ja Isä 79cm). Painoa oli kertynyt mukavasti 9440g. Pään ympärys huitelee ihan omia alakäyriä ollen 44,8cm.
- Hampaita edelleen 6.
- Olet selvästi perinyt äitisi puhegeenin. Tämä ei sinällään ole enää mikään uutinen, sillä alusta asti olet ollut melkoinen pieni höpöttäjä. Tällä hetkellä höpötät taukoamatta ja höpötyksesi kuulostaa enemmän ja enemmän puheelta. Oikeita sanoja osaat vielä vähän, mutta selvästi koetat sanoa jotain ja paljon. Veikkaan vahvasti, että rupeat puhumaan oikeasti melko pian. Parin viikon aikana on sanojen kaltaisten äänteiden määrä kasvanut valtavasti ja olet mm. ruvennut toistelemaan sanoja perässä. Oikeita sanoja ovat toistaiseksi vasta ”äiti”, ”ei” ja ”älä”, mutta koetat sanoa myös ”lamppu” (=amppu), ”banaani” (=ba), ”koira” (=ko) jne. Isiä (=ishi?) ja kissa (=ki)koetat aina välillä, mutta huonolla tuloksella. Sanot myös ”oo-ou” ja ”kiikkaa”, joiden tarkoitus on melko selvä. Äiti sana tarkoittaa sinulle edelleen sekä Äitiä että Isää ja välillä ihan ketä tahansa aikuista… Sillä saa aina sopivasti haluttua huomiota 😉
- Kävelet sujuvasti pitkin huonekaluja ja taaperokärryä työnnellen. Opit juuri myös kiipeämään ja istumaan kärryyn, sekä kääntämään sitä itse. Hauskinta on, kun Äiti tai Isi työntää kärryä samalla kun seisot siinä! Nouset aina välillä karhunkävelyasentoon ja satunnaisesti seisot sekunnin ilman tukea. Et kuitenkaan tarkoituksella, etkä pyri lainkaan vielä itse kävelemään. Veikkaan silti, että aiot nousta seisomaan aika pian. Sen näköistä harjoittelua on liikenteessä.
- Ruokailut sujuvat ihan hyvin. Juot lehmänmaidon ja korvikkeen sekoitusta vielä ehkä viikon, kunnes siirrytään pelkkään luomumaitoon. Yrität syödä lusikalla tai sormin itse, mutta sinua saa myös syöttää lusikalla. Ruokamäärät ovat myös selvästi kasvaneet, samoin maidon. Aamuisin juot jo 2,4dl velliä entisen n.1,5dl sijaan ja puuroa menee 1,5dl nesteeseen tehtynä entisen 1dl sijaan. Juot kyllä juuri ja juuri sopivasti, päivästä riippuen. Välillä tarvittava nestemäärä ei meinaa millään tulla täyteen ja toisina päivinä juot reippaasti.
- Nukut yösi pääsääntöisesti heräämättä n. 20-(06)-07 välillä, paitsi hampaita tehdessäsi tai flunssassa. Tällä hetkellä menossa syyskuun jälkeen flunssa nro 4…
- Päiväunet ovat täysin vakiintuneet yksiin pitkiin (2-3,5h) 11-15 välillä. Hyvin jaksat iltaan jos esim. 13 asti nukut. Nukahdat päiväunille edelleen kiltisti, samoin yöunille.
- Rakastat aina vaan kissoja! Et vaan tunnu saavan niistä tarpeeksi. Hihkut jo kaukaa kissan tai kissan valokuvan nähdessäsi ja lähestyt kissaa ”aijai” hokien. (=paijaat). Tykkäät kyllä myös kovasti paijata Äitiä ja Isää ja jaat myös ihanan (?) märkiä poskisuudelmia. Myös pienet ystäväsi ovat kivoja ja paijaat heitäkin aina mielelläsi.
- Rakastat sukkia, omia tai muiden, kunhan ne vaan eivät ole jalassasi… Tossut sen sijaan haluat usein jalkaasi.
- Tunget edelleen kaiken suuhusi…
- Rakastat purkutöitä. Isin hienot duplo-rakennelmat puretaan palasiksi alta aikayksikön. Nyt olet muutaman kerran jo koettanut jotain rakentaakin. Kasaat myös mielelläsi renkaita tai palikoita päällekkäin.
- Uusin intohimosi ovat laukut. Mitä suurempi, sitä parempi. Raahaat laukkujasi innoissasi pitkin kämppää.
- Olet itsenäinen, reipas, iloinen pikku vesseli, jonka kanssa on ihana leikkiä ja nauraa!
Nyt se on sitten koettu, ensimmäinen yhteinen oksennustauti… Aamusta Pulusella oli ripulia, mutta luulin sen ensin johtuvan lehmänmaidosta, jota olimme antaneet korvikkeet mukana jo reippaammin. Illalla koko päivän ripulointi vaihtui oksennukseen. Tunnin päästä siitä minä liityin samoilla oireilla joukkoon… Olin itse seuraavana päivänä jo muuten kunnossa, mutta kuumetta oli 38,5. Pulusella taas ei ollut kuumetta, mutta vatsa edelleen sekaisin ja 3-4 oksennusta päivässä. Tajusimme (vasta) toisen sairauspäivän iltana käydä ostamassa apteekista nestevajausta hoitavaa / ehkäisevää liuosta, mutta se olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin. Kolmantena päivänä pieni alkoi olla aika heikossa kunnossa, jolloin ruvettiin ihan ajastimen avulla antamaan nestettä aina 20min välein. Muutaman tunnin kuluttua hän olikin jo paljon parempi ja seuraavana päivänä ihan oma iloinen (ripuloiva) itsensä
Vaikka tauti olikin kurja, oli pieni potilas onneksi hellyttävän ihana <3 Ihme kyllä, yöt sujuivat heräämättä. Hän oppi näiden tylsien sisällä viettämiensä sairaspäivien aikana ”moikkaamaan”, eli nostamaan kätensä ylös jos joku sanoo ”moi!”. Hän myös oppi lepäämään, eli laittamaan päänsä tyynylle lattialle tai sohvalle kun niin käsketään. Heikoimmassa kunnossa ollessaan hän heittäytyi lepäämään ihan itse ja paremmin voidessaan teki siitä tietysti leikin 😉
Taudin loppupäivinä ongelmaksi nousi juomattomuus. Kun ruoka alkoi hiukan jo maistua, ei juominen enää kiinnostanut. Litran sijaan nesteitä meni 4-5dl. Opimpa ainakin että lapsen pakkojuottaminen on ikävää ja melkein mahdotonta. Käytiin 6.ripulipäivänä lääkärissä, joka käski lisätä nesteitä… Varsinainen syy käyntiin oli silmätulehdus, jonka onnistui myös kehittämään samaan syssyyn… Saatiinpas vauvavakuutukselle vastinetta kun saatiin siihen ympättyä syksyn kaksi lääkärikäyntiä ja lääkkeet. (ei silti tietty plussan puolelle päästy).
Nyt parin viikon päästä taudista maha on täysin kunnossa ja lehmänmaito taas palautettu ruokavalioon. Vieläkään ei oikein juo kunnolla ja nesteitä menee n.4dl / vrk. Ruokahalu on onneksi täysin palautunut ja ruoka maistuu.
Mitä tästä opittiin? Nesteytys on aloitettava heti kun tauti iskee ja nesteitä on annettava yllättävän paljon! 9kg ripuloivan lapsen pitäisi saada pelkästään nestetasapainoa ylläpitämään 11,5dl nestettä / vrk ja vielä lisäksi jokainen oksennus pitäisi korvata 1-1,5dl nestellä. Se tekee päivässä vähintään 11,5-16dl / vrk! Jos lapsi on jo kuivunut on määrien oltava vielä enemmän! Meillä on siis jatkossa Osmosalia kaapissa jo valmiina…
Jos viime kuussa tuntui, että kehityksessä ei tapahtunut mitään ihmeempiä, on nyt viimeisen viikon aikana kehitys ollut todella huimaa!
- Painoa on n. 8,8kg ja pituuttakin on tainnut tulla lisää. Laitettiin vihdoinkin 68 (!) kokoiset vaatteet pois ja käytät nyt 74 tai enemmänkin 80 kokoa. Osa pipoistakin kiristää.
- Suussasi on jo yhteensä 6 hammasta (4 ylhäällä, 2 alhaalla), joista viimeiset kaksi aiheuttivat parin viikon huonot yöunet.
- Osaat kävellä tukia apuna käyttäen. Osaat myös kiivetä portaat erittäin sujuvasti ylös ja olet aloittanut alaspäin kiipeämisen harjoittelun. Kiipeilet myös mielelläsi vanhempiesi päällä, sohvatyynyjen päällä yms.
- Harjoittelet innokkaasti itse lusikalla syömistä. Joskus jopa osut suuhun, mutta enemmän taidat tutustua ruokaan (ja laastia sitä pöytään..)
- Olet siirtynyt lähes kokonaan yksiin päiväuniin n.11-15 välillä. Jos aamu on alkanut jo 6 ja päiväunet ovat olleet lyhyet, saatat joskus nukkua illemmalla vielä toiset lyhyet unet. Jaksat olla aamuisin 4-5h hereillä ennen unia ja päiväunien jälkeen valvot 5-7h ennen nukkumaan menoa.
- Nukut yösi n.20-07 (välillä heräät 6, välillä 8). Nukahdat kiltisti itseksesi sänkyyn ja nukut enimmäkseen yösi heräämättä. (välillä kukutaan 1-3 kertaa yössä). Yöunesi ovat hiukan pidentyneet. Vanhemmat ovat niin ylpeitä ja onnellisia tästä kehityksestä <3
- Olet edelleen erittäin reipas pieni ihminen. Liikut kuin kala vedessä uusissakin paikoissa ja lähdet melko välittömästi leikkimään innoissasi.
- Olet ihana valloittava pieni naurupakkaus!
Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen 2pv sitten. Sen jälkeen sitä piti editoida ankarasti, sillä parissa päivässä on tapahtunut huimia uusia kehitysaskelia!
Pieni tyttäremme on aloittanut vertikaalisen liikkumisensa. Muutama päivä sitten hän aloitti
huonekaluja pitkin kävelyn, jota laajensi eilen lelulaatikon työntelyksi. Ollaan oltu tarkoituksella ”laiskoja vanhempia” ja ei olla jaksettu / haluttu kävelyttää käsistä kiinni pitäen. Isona osa syynä laiskuuden lisäksi Äidin huono selkä. Edelleenkään ei meinattu ryhtyä täyspäiväiseksi talutustueksi. Oppikoon itse. Saa nähdä kävelläänkö meillä ennen vuoden ikää, kuukausi aikaa oppia 😉 Hän ei seiso vielä ilman tukea, paitsi aina välillä vahingossa sekunnin kerrallaan.
Portaiden kiipeämisen hän oppi jo jokin aika sitten, mutta toissapäivänä oppi kerrasta portaiden alaspäin kiipeämisen ”peppu edellä’. Siskon luona sitä kokeiltiin ja sen jälkeen on kiltisti tarjonnut peräpäätään portaiden yläpäässä. Tarkkuus ei tosin aina vielä oikein toimi ja hän saattaa tehdä 360 asteen ympyrän itsensä ympäri koettaessaan löytää optimaalista peruutusasentoa J Toki portaissa pitää auttaa ja paljon, muuten hän kyllä yrityksestä huolimatta tulisi ne kierien alas…
Kolmas iso uusi asia on itse lusikalla syöminen. Kirjoitin 2pv sitten: ”Ei olla kauheasti jaksettu vielä pohtia tai ainakaan toteuttaa mukista juomisen, tai lusikalla syömisen taitoa”. Paitsi että eilen oppi sitten syömään itse lusikalla. Muutaman päivän oli halunnut leikkiä lusikalla ja tökki sillä aina välillä ruokaa. Eilen illalla hän päätti viedä homman astetta pidemmälle ja ryhtyi itse syömään iltapuuroaan. Söi 10-15 lusikallista ihan itse! (tai laittoi sen verran puolityhjää lusikkaa suuhunsa). Lautasenkin antoi ihme kyllä olla pöydällä, sillä ruuan tökkiminen ja pyydystäminen oli niin paljon mageempaa. Kaipa se täytyy antaa tytön nyt harjoitella vaikka sotkua tuleekin. Seuraavaksi pitää kai ryhtyä harjoittelemaan mukista juomista. Olen aina välillä sitä koettanut, mutta menee leikkimiseksi ja läträämiseksi. Sitä treenaamaan!
Avainsanat: kävely, lusikka, portaat
Viimeisen kuukauden ollaan kärsitty enemmän ja vähemmän huonoista öistä. Pitkään ollaan mietitty kunnon unikoulun läpikäymistä, mutta aina on ollut jotain flunssaa, reissua yms. tai sitten yöt ovat välillä olleet tosi hyviä taas yhtäkkiä huonontuen.Viimeinen niitti unikoulun aloittamiseen tuli jokin yö sitten kun neiti päätti olla hereillä 22.45-1.30… Lisäksi nukahtaminen oli vaikeutunut ja myöhästynyt. Meni usein vasta 21.30-jopa 22 nukkumaan ja itki usein jonkin verran nukuttaessa. Oltiin yhtä mieltä, että nyt on aika unikoulun, oikeasti. Osittainhan ollaan niitä ohjeita jo aiemminkin noudatettu, mutta pari viikkoa sitten aloitettiin ns. pistäytymisunikoulu tosissaan. Ei enää tassuttelua yms., vaan vain pistäydytään huoneessa nopeasti tarvittaessa. Lisäksi koetetaan myös pärjätä yksillä pitkillä päiväunilla ja saada pää tyynyyn klo 20.00 mennessä,
Tässä pitkä kertomus unikoulun toteuttamisesta ja tuloksista:
Pistäytymisunikoulun ideana on lapsen itkiessä käydä huoneessa rauhoittamassa lapsi pikaisesti ja poistua paikalta nopeasti. Mikäli lapsi jatkaa itkuaan pistäytymisen jälkeen, käydään huoneessa uudestaan itse etukäteen valitsemansa ajan jälkeen. Jokainen saa itse valita kauanko jaksaa itkua kuunnella. Sopiva aika riippuu lapsesta ja vanhemmista. Usein suositellaan 5 minuuttia, ja seuraavien itkujen välillä aikaa ryhdytään kasvattamaan. Me hellät vanhemmat päätimme kuunnella itkua aina 1 minuutin kerralla ja pitää aina aika samana. Käytimme samaa metodia illalla nukuttamiseen ja yöllä rauhoittamiseen. Mikäli lapsi itki, laskimme 60 s ja jos itku vielä jatkui, kävimme huoneessa. Toimimme huoneessa aina samalla tavalla: lapsi laskettiin sänkyyn nukkumaan seisomisasennosta, tutti suuhun ja sanottiin ”nyt on yö, nyt nukutaan”. Tämän jälkeen poistuimme pikaisesti paikalta ja jäimme odottamaan mahdollista uutta itkua.
Tässä unipäiväkirjaa ensimmäisiltä öiltä:
Yö 1
Päivä 7.30-20.30. Yhdet pitkät unet 11.15-15.05. Sänkyyn 20.00 (koetetaan nyt pitää tästä kiinni). Nukahti erittäin vähillä itkuilla 20.30. Yöllä heräsi 22.45 ja itkeskeli jonkin verran 15-20min. Piti käydä aina välillä huoneessa. Loppuyön nukkui kiltisti.
Yö 2
Päivä 7.00-20.00. Yhdet unet 11-13.15. Jaksoi ihme kyllä iltaan asti. Nukahti nätisti ja nopeasti. 22.30 piti käydä laittamassa tutti, johon rauhoittui heti. 0.30 ja 1.55 oli itkua. Ekalla kerralla riitti 2 pistäytymistä, toisella kerralla yksi. Yhtäjaksoista itkua ei ollut edes minuuttia. Ihan tuntui siltä kun olisi ymmärtänyt homman nimen.
Yö 3
Päivä 7.25-20.10. Yhdet unet 11.25-13.50. Oli aika väsynyt illemmalla, mutta nukahti silti vasta 10 min sängyssä höpöteltyään ja hiukan itkien. 2 kertaa kävin huoneessa kunnes nukahti. Ei herännyt yöllä 🙂
Yö 4
Päivä 7.10-20.20. Kahdet unet 10.30-11.30 ja 16.20-17.20. Vaikka nukkui noinkin myöhään unet, nukahti silti ilman itkuja itsekseen. Ei herännyt yöllä.
Yö 5
Päivä 6.20-20.30. Yhdet unet 10.40-13.50. Nukahti itsekseen ilman itkuja. Kerran itki yöllä pienen hetken, ei tarvinnut mennä.
En jaksanut tähän kuitenkaan useampia öitä raportoida, mutta tässä kooste unikoulun sujumisesta ensimmäisen 2 vkon ajalta: Yllä ensimmäisen 5 yö, Sen jälkeen oli 3 huonoa yötä, joista yhden yön aikana kukkui taas 2h. (Turussa Isänsä kanssa, flunssa,hampaita, eroahdistusta, vieras paikka??). Sen jälkeen seurasi pari huonoa yötä, mutta siitä eteenpäin ei ole herännyt yhtenäkään yönä! Viimeiset 5 yötä on nukkunut 10-11h öitä ilman että huoneessa on täytynyt käydä kertaakaan! Ilmeisesti unikoulu on todella toiminut! Jee!!
Paitsi että yöheräämiset ovat vähentyneet ja helpottuneet, kun ei enää aina tarvitse istua 20-30min sängyn vieressä, ovat iltanukahtamiset selvästi unikoulun myötä helpottuneet. Nykyisin ei juuri koskaan itke lainkaan nukuttaessa. Joskus saattaa hakea unta puolikin tuntia, mutta harvoin itkee. Korkeintaan hiukan heiluttaa pinnoja ja valittaa kurjaa kohtaloaan 😉 Lisäksi yöunet pitenivät kun rupesimme laittamaan häntä tunnin aiempaa aiemmin nukkumaan. Saimme yhden lisätunnin aikuisten iltaan ja lapsen yöuniin. Jee! Lopputuloksena totean, että pistäytyminen oli ehdottomasti juuri meille ja juuri nyt oikea ratkaisu. Tätä jatketaan jatkossakin ja toivotaan vain ja ainoastaan hyviä öitä 🙂
Taas on kuukausi hurahtanut. Tällä kertaa viimeisen kuukauden aikana ei ole tapahtunut erityisen paljon uutta. Uusia asioita ovat:
- Uudet mitat: 8605g, 74,2cm ja pieni pää 44,1cm. Kasvat edelleen omalla käyrälläsi. Pää on pieni verrattuna kavereittesi päihin, jotka joillakin jopa 49cm. Muistutat mitoiltasi erittäin paljon pitkiä, hoikkia, pienipäisiä vanhempiasi.
- Kolmas hammas puski itsensä läpi juuri ennen 10kk syntymäpäivääsi. Se aiheutti parin päivän tyytymättömyyden ja muutaman huono yön. Veikkaisin, että ylähampaan pari tulee läpi minä päivänä tahansa.
- Puheen ymmärtäminen kasvaa selvästi koko ajan. Ymmärrät muutenkin entistä paremmin maailmaa.
- Seisominen paranee jatkuvasti. Osaat jo sujuvasti seistä yhdellä kädellä tukien ja samalla kyykätä ja poimia lattialta leluja. Kerran olet vahingossa päästänyt sekunniksi molemmat kädet irti.
- Tämän hetken hittileikit ovat tavaroiden laittaminen tai ottaminen jonnekin tai johonkin. Viihdyt esim. ruokapöydässä tyytyväisenä jos sinulle laittaa muroja tuttipullon korkkiin, josta saat ne itse poimia. Pinsettiotteesi ei ole täydellinen, mutta harvoin murot karkaavat.
- Yöt ovat samanlaisia kuin ovat olleet viimeisen kuukauden. Erona ainoastaan huonojen öiden lisääntyminen. Onneksi välissä on aina öitä, jolloin nukut kiltisti illasta aamuun vanhempiasi herättämättä.
- Et juurikaan vierasta ja olet alkanut hymyillä entistä herkemmin vieraille esim. kaupassa. Joskus käännät katseesi ujosti hymyillen poispäin.
- Sinulla on menossa ehkä hiukan ”äiti-kausi”, mutta ei pahasti. Isi kelpaa edelleen yhtä hyvin.
- Olet hurmaava, hauska ja kiltti pieni tyttö <3
Päivä päivältä pienen pieni vauvamme kasvaa ja alkaa muistuttaa yhä enemmän pientä lasta vauvan sijaan. Hän konttaa täyttä häkää, istuu, seisoo ja höpöttää. Liikkuminen alkaa olla jo todella taitavaa ja ääntely enemmän puheenkaltaista. Jonkin sortin älyäkin alkaa selvästi olla. Ajattelin tähän listata sanoja, asioita ja taitoja, jotka jo selvästi ymmärrät:
- Vilkuttaminen. Usein vilkuttaminen alkaa jo kun esim. Isi siirtyy eteiseen kohti takkia tai kenkiä. Käskystä et tietenkään viitsi vilkuttaa juuri koskaan. Tunnistat ja ymmärrät sanan ja tapahtuman kuitenkin selvästi ja usein jo vilkuttamisesta puhuminen saa aikaan pienen käden kuningatar-tyylisen vilkutuksen. Kättä ei siis suinkaan heiluteta, vaan pelkää rannetta, yleensä molempia.
- Taputtaminen. Sitä olet itsenäisesti tehnyt jo varmaan pari kuukautta. Tätäkään taitoa et mielelläsi käskystä esittele. Taputat usein ja yleensä tarkoituksena itsesi kehuminen tai jonkin jännän jutun tapahduttua.
- Osaat paijata kissaa suhteellisen rauhallisesti. Hännästä vetäminen on tietty myös kivaa ja sen kieltämisen opettelu on käynnissä.
- Kieltäminen. EI-sana on sinulle jo erittäin tuttu… Aluksi kieltäminen sai sinussa aikaan suuria krokotiilin kyyneliä ja valtavan kovaa loukkaantumista, nyt joko tottelet kiltisti tai hiukan ilkikurisesti hymyillen. Joitain kieltoja tottelet todella hienosti, toisia on vaikeampi muistaa totella. Onneksi kissanvessaan ja vessaharjaan koskemisen olet (toistaiseksi) aina lopettanut käskystä. Kissan ruoka- ja juomakupin rauhaan jättäminen tuntuu sen sijaan olevan paljon vaikeampaa… ”Ei suuhun”-käskyä tottelet myös yleensä melko tottelevaisesti. Lisäksi annat kiltisti kaivaa sitä kissanruokaa suustasi… Hiekkaakaan et enää niele niin paljoa…
- Sanottuja sanoja ovat vasta ”äiti” ja ”ei”. Olet myös koettanut muutaman kerran sanoa ”isi” ja ”Kissa”. Nyt katsotaan kumpi tulee ensin 😉
- Muita sanoja ,lauseita tai asiayhteyksiä jotka varmuudella ymmärrät: ”missä Isi”, ”kissa”, ”otatko vettä”, ”otatko maitoa”, ”mene Isin luo”, ”tule tänne”, ”leipä”
- Nämä sanat tai lauseet todennäköisesti ymmärrät ”keinumaan”; ”kylpyyn”, ”vaippa”, ”pallo”, ”ylös tai yläkerta” (esim. kissa meni yläkertaan saa aikaan katseen portaisiin), joidenkin lelujen nimet (esim. pörri-leluja on kaksi)
- Leikin yhteydessä jonkin asian tapahtuminen laskusta 3-2-1. Esim. ”3-2-1 lepakkovauva” tarkoittaa pää alaspäin olemista ja sen tiedät. Samoin lattialla kieriminen ”Kieritään” on tuttu.
- Uutena asiana eilen opittu ”anna jotain äidille”. Neuvolan täti tätä kokeili, josko osaisit antaa esineen pyynnöstä. Hetken mietittyäsi annoit hänelle lelun kiltisti. Tänään se onkin jo sinulle uusi kiva leikki.
Niin se vaan on aika kulunut, että pienokaisemme on ollut ulkomaailmassa jo yhtä kauan kuin massussakin <3 Ihme kyllä, tuntuu että ulkomaailman aika on kulunut paljon hitaammin! Tuntuu kun Pulunen olisi ollut olemassa aina… Tällaisia taitoja osaat 9kk iässä:
- Pituutta ei ole hetkeen mitattu, mutta veikkaisin n. 72cm. Painossa päästiin vihdoin yli 8 kilon ja painat 8250g
- Hampaita on edelleen kaksi, vaikka luulin kolmannen jo kuukausi sitten puhjenneen…
- Pieni entistä vaaleampi nukka peittää pienen pääsi
- Konttaat täyttä vauhtia. Nouset polviseisontaan ja aina välillä jalkojen varaan huonekaluja vasten. Kaadut yleensä hyvin hallitusti pepullesi, eikä kypärälle ole ollut tarvetta…
- Ääntelet edelleen jatkuvasti, mutta nyt se kuulostaa jo välillä enemmän puheelta. Olet hokenut nyt muutaman päivän ajan ”Äiti äiti”. En tiedä varmuudella ymmärrätkö mitä se tarkoittaa, mutta aina välillä tuntuu että ymmärrät. Myös ”ei ei” kuuluu usein jos sinua kielletään.
- Maitobaari on sulkenut ovensa lopullisesti asiakkaiden kiinnostuksen puutteen vuoksi. Syöt kaupan korviketta n. 6dl / pv. Onneksi pullo kelpaa enemmän kuin hyvin.
- Ruokailusi on edelleen vaihtelevaa: Aamiaisella et kelpuuta kuin maitoa ja sormiruokaa, samoin välipalalla. Lounaalla ja päivällisellä syötkin erittäin hyvin. Iltapuuro menee välillä. välillä ei. Painoa on tullut kyllä hienosti, joten syöt tarpeeksi
- Yöt ovat ihania! Lopetit yösyömisen ja oikeastaan samalla myös heräilyt täytettyäsi 8kk. Aina silloin tällöin joudumme käymään kerran yöllä huoneessasi tuttia nostamassa yms, mutta pääsääntöisesti nukut n. 21-07 heräämättä välissä.
- Vierastamista ei ole edelleenkään kovin paljoa. Välillä vikiset Isille tai mummille ehkä enemmän kuin ennen ja hetkittäin olet kovasti Äitisi perään. Olet silti edelleen pieni rohkea seikkailija, joka konttaa pitkin museon aulaa yksinään ja välillä vain vilkaiset Äitiä varmistuksena.
- Olet aina vaan super ihana ja iloinen!
Yöt ovat sujuneet super hyvin viimeiset 2-3 viikkoa. Yösyötöt loppuivat seinään päivää ennen 8kk ikää. Kertaakaan ei ole maitoa vaatinut. Myös yöllinen tuttien nostelu yms. on loppunut oikeastaan kokonaan. Viimeisten viikkojen aikana ollaan vain muutamana yönä jouduttu käymään kerran yössä rauhoittelemassa, muuten hän on nukkunut yönsä herättämättä. Mahtavaa!! On tätä jo odotettukin. Yöt ovat myös pidentyneet ja aamut myöhäistyneet. Nyt pieni nukkuu n.21-07 tai jopa 8.00. Saa nähdä kauanko tämä onnellinen vaihe kestää 😉
Motorinen kehitys sen kuin jatkuu. Pulunen on jo jonkin aikaa noussut tukea vasten seisomaan ja nyt taitoa on jalostettu kiipeämiseen asti. Rappusten ensimmäinen porras on jo noustu… Jahka lapsiporttien maali kuivuu, ne asennetaan pikaisesti. Siihen asti kytätään tiukasti…
Myönnettäköön, imetys on ohi. Viimeiset kolme viikkoa on maito kelvannut vain aamuisin ja parina aamuna ei silloinkaan. Tästä lähin hän saa maitoa aamuisin jos kelpuuttaa ja niin kauan kuin maitoa ylipäätänsä enää tulee ja muuten syödään korviketta. Palattiin taas takaisin samaan korvikemerkkiin ja se taitaa sopia massulle hiukan paremmin. Nyt maitoa menee vihdoinkin taas se suositeltava määrä, varsinkin kun jauhemaista korviketta on niin helppo jemmata ruokiin. Syöminen on taas muuten mitä on. Aamuisin oikein mikään ruoka ei uppoa, eikä usein välipala. Lounas ja päivällinen maistuvat taas yleensä oikein hyvin sekä usein iltapuuro. Ehkä hän vaan on pieniruokainen.
Uusi rytmi on lähtenyt hyvin käyntiin. Aamut menevät todella hyvin ja lounas uppoaa hyvin ennen päiväunia. Hankalinta on toisille unille laittaminen, mutta sekin onnistuu. Joskus unet venyvät aika myöhään, mutta yöuni tulee silti n. 21.00 mennessä.
Jos vaan ruokailu sujuisi hiukan paremmin ja jatkuva kiukuttelu pukemisesta ja vaipan vaihtamisesta vähentyisi, sanoisin että meillä asuu täydellinen pieni nainen. On se vaan niin ihanan nauravainen ja iloinen pikku touhottaja <3
Avainsanat: imetys, kiipeäminen, korvike, rytmi, yö
Nyt kun koulut alkoivat ja pikku hiljaa myös vauvaharrastukset, olen viikon verran koettanut siirtää Pulusen päivärytmiä. Käytännössä tämä tarkoittaa aamuisin pidempää hereilläolojaksoa kuin ennen. Suurin osa alkavista harrastuksistamme kun on aamulla 9.15-10.30 välillä, osuivat ekat päikärit (n. 8.30-9 alkaen) niihin nähden aika huonoon aikaan. Samoin lounas oli usein aika myöhään koska nukkuu ekat unet usein niin pitkään. Loppupäivän muille ruuille tuli silloin tosi kiire. Sain kaverilta jostain saadun esimerkkiehdotuksen 8kk vanhan päivärytmiksi ja päätin siirtyä lähemmäs sitä.
Rytmimme on nykyisin suurin piirtein tällainen:
6.30-7.15 ylös, rintamaito sängyssä
7.30-8.30 aamupuuro
10.00-10.30 lounas, jonka jälkeen heti unille (ennen unille n.9 maissa ja lounas vasta herättyään)
10.30 päikkärit 2-3h
14 välipala
16-17 toisille lyhyille päikkäreille
17 päivällinen
20 iltapala
21 nukkuu
Siirtyminen on sujunut yllättävän hyvin. Ekat pari päivää oli aamulla tosi väsynyt ja kiukutteli, mutta pidin silti hereillä. Sen jälkeen on välillä jaksanut jopa aiottua pidempään olla hereillä. Tässä uudessa rytmissä ainoana hankaluutena on toisille unille saaminen. Ekat unet saattavat venyä 13-14, jolloin ei meinaa nukahtaa toisille unille kun vasta 17-18 välillä, joka on liian myöhään. Ei kuitenkaan jaksa olla illalla hereillä jos herää jo 13, jolloin taas menee liian aikaisin illalla nukkumaan ja herää aamulla super aikaisin… Ideana tässä uudessa rytmissähän on myös se, että iän karttuessa jaksaisi olla aamuisin yhä pidempään hereillä niin, että ekat päikkärit olisivat jossain vaiheessa ne ainoat sijoittuen esim 12-15 välille. Yhtenä päivänä onkin jo näin nukkunut kun heräsi yllättäen vasta 9.15 (!!!) aamulla. Aamut alkavat meillä välillä jo ihan inhimilliseen aikaan, joskus jopa 8 jälkeen. Hassua sinänsä, sillä ei olla jouduttu heräämään ennen 6.30 kahteen viikkoon. Rupesi nukkumaan aiempaa pidempää samaan aikaan kun lopetti yösyömisen. Outoa.
Katsotaan nyt miten tällä rytmillä päivät sujuu. Tänään esimerkiksi heräsi todella myöhään, 8.30 ja meni ekoille unille vasta 11.40. Jos nukkuu klo n.15 asti, ei varmaan enää nuku tänään toisia unia. Voi myös hyvin olla, että nukahtaa harrastusaamuina bussiin tai autoon ja todetaan rytmin olevan epäsopiva. Katsotaan kuinka menee!
Viikko sitten sunnuntaiaamuna pikkainen päätti sitten alkaa edetä kontaten. Ei hän tainnut (taaskaan) ymmärtää oppineensa jotain uutta vaan päätti vain ottaa ja lähteä kontaten. Konttaamisen jaloa taitoa on nyt harjoiteltu viikko ja hyvin menee. Lapsellamme on tapana oppia jotain uutta ja olla siinä heti tosi hyvä. Niin myös konttaamaan. Kiipeämään hän ei sentään ole vielä oppinut. Onneksi. Polviseisontaa toki harrastetaan senkin edestä ja tavaroiden turvakorkeus sen kun kasvaa 😉
Nyt sen kai jo uskaltaa ääneen sanoa, että yösyötöt ovat historiaa 🙂 Viimeksi olen syöttänyt 4.8 yönä, eli pari viikkoa sitten. Sen jälkeen on yöt menneet ilman syöttöä, eikä ole kertaakaan edes koettanut maitoa vaatia. Aiemmin olin asettanut henkiseksi tavoitteekseni lopettaa yösyötöt 8kk iässä, joten sopivasti hän ne itse lopetti päivää ennen 8kk synttäreitä 😉
Muuten syöminen taas tökkii vaihtelevasti. Välillä syö jopa 180g ruokaa aterialla, välillä 65g. Luulin jo kolmannen hampaan tulleen, mutta ei siellä mitään ole… Rintamaidon menekki huononee jatkuvasti ja niin myös imetyshalukkuus. Olin toivonut ja kuvitellut imettäväni vuoden ikään asti, mutta tuskin sinne asti mennään. Nykyisin syö-1-2 kertaa päivässä rintaa (aamuisin ja joskus muulloin) ja loput kerrat pullosta. Maitoa ei edelleenkään mene aina suositusten mukaan, mutta en jaksa siitä stressata. Syö mitä syö, parhaamme me yritämme. Siirrytään kokonaan korvikkeeseen sitten kun maidon tulo loppuu lopullisesti.
Nyt viimeisen 1-2 viikkoa on maha ollut poikasella enemmän ja vähemmän sekaisin. Ei sitä ensin niinkään huomattu tai noteerattu, mutta nyt on muutaman päivän ollut sen verran sekaisin että ei voi olla huomaamatta. Jätän nyt likaiset yksityiskohdat kertomatta, mutta sekaisin on 😉 Vaihdettiin viikko sitten korvikkeen merkkiä ja veikkaan sen olevan vatsavaivojen syynä. Kokeillaan nyt palata takaisin aiemmin käytettyyn merkkiin ja katsotaan mitä tapahtuu.
Avainsanat: konttaaminen, korvike, vatsavaiva, yösyöttö
Näin siinä kävi, että meidän pieni vauva onkin jo aika iso, 8kk! Viimeisin kuukausi on ollut kovaa kehityksen vaihetta lisääntyneen liikkumisen, istumisen ja hampaiden ansiosta. Tällainen olet tänään:
- Pituutta on 71cm (+1cm edellisestä) ja painoa 7830g (+240g). Paino laahaa edelleen samoissa, mutta neuvolassa ei olla siitä ollenkaan huolissaan. Olet hoikka, mutta hyvinvoiva. Pään ympärys on pieni 43cm.
- Osaat ryömiä lujaa. Opit sen taidon 2 pv yli 7kk ikäisenä. Mikään ei saa sinuun yhtä paljon vauhtia kuin rakkaitten kissojesi näkeminen! Myös Isin kotiintulo aiheuttaa kovaa innostunutta kiljuntaa ja pikaryömintää kohti ovea. Lähipäivinä olet myös aloittanut konttaustreenin, sekä polvilleen nousun. Muutaman kerran olet myös noussut seisomaan tukea vasten. Kovasti koetat nousta ensimmäiselle rappuselle ja katselet kaihoisasti kohti yläkertaa… Lapsiportti ilmestyy siihen lähipäivinä… Olet kaikin puolin erittäin liikkuvainen ja istut todella hyvin ja tukevasti.
- Jokeltelet jatkuvasti. Kuten tätisi sanoi, olemme kanssasi koko ajan äänessä, edes jompikumpi. Hiljaista meillä ei tosiaankaan ole…
- Olet myös enemmän ja enemmän tahtonainen ja olet selvästi ymmärtänyt menettämisen ikävyyden. Jos sinulta ottaa jonkun epätoivotun lelun pois kädestä, tai sinua kielletään johonkin koskemasta, alkaa erittäin kova itku ja kyyneleet valuu. Sinussa on dramaqueen aineksia vaikka muille jakaa. Olet myös melko päällekäyvä leikkijä. Viet muilta lapsilta lelut kädestä ja kiipeilet suvereenisti heidän päällään. Pahaa et tietenkään tarkoita, vaan elämä vaan on niin ihanaa ja kaverit ja kavereitten lelut varsinkin. Kiljut ilosta kun tapaat pieniä ystäviäsi.
- Hampaita on kolme, vaikka yksikään ei ole täysin kasvanut. Viimeisimmän hampaan tulo aiheutti viikon huonoa syömistä ja itkua.
- Pissaat (ja joskus harvoin kakkaat) pottaan. Onnistumisia koetaan päivittäin 😉
- Nukut nykyään yösi aika kivasti. Enemmän ja enemmän alkaa olla öitä, jolloin et enää syö. Nukut n. 21-7, (tai 20-06) eli n.10h / yö. Unet ovat hiukan pidentyneet ja aamut myöhästyneet (JES!!). Toki heräät vielä aina välillä 5.40… Öisin sinua täytyy rauhoitella 0-4 kertaa. Päiväunia nukut edelleen kahdet päivässä, n. 9-12 ja 15-16 välillä.
- Nyt kun viikon ruokalakkosi taas loppui, maistuvat kiinteät taas tuttuun tapaan. Syöt 4-5 ateriaa päivässä (riippuen unista) ja kerralla n. 1dl ruokaa. Rintamaito kelpaa taas ”normaalisti”, eli hiukan huonosti. Syöt kuitenkin yleensä aina unilta herättyäsi, eli n. 3 kertaa / vrk. Lisäksi saat nykyään korviketta päivittäin ruuan seassa ja usein pullostakin, jotta kalsiumin tarpeesi tyydyttyy.
Olet aktiivinen iloinen höpöttäjä, hymynaama, joka ei paljosta valita <3
