Eilen oli Pulun suuri päivä, kun hänet kastettiin meillä kotona. Itse pakollinen papin osuus meni ihan hyvin. Olisi mennyt vielä paremmin, jos pappi ei olisi ollut hiukan myöhässä. Olin nimittäin optimoinut neidin ruokinnan ja vaipanvaihdon sen verran hyvin, että nälkää yms. ei olisi pitänyt seremonian aikana tulla. Tulihan se nälkä sieltä sitten kuitenkin ja itku… No, kaikesta selvittiin kunnialla ja nyt neiti on nimetty ja kastettu. Hän saa sitten aikanaan itse päättää haluaako kirkkoon kuulua vai ei. Juhlat menivät muutenkin mukavasti, vaikka suurin osa Kettuperheestä olikin poissa vatsataudin vuoksi. Kiitos kaikille juhlijoille seurasta ja neidin lahjomisesta! <3
Eilen tuli tosiaan sattumalta myös tasan 1kk täyteen syntymästä. Tässä pieni tilannekatsaus mitä olemme 1kk iässä saavuttaneet:
- Osaat kannatella hiukan päätäsi. Olet toki edelleen sylissä kuin löysä spagetti, mutta kovasti koetat vatsallasi tai olalla ollessasi päätäsi kannatella ja käännellä.
- Olet päivä päivältä kiinnostuneempi ympäristöstäsi. Ensirakkautesi oli neuvolasta saatu hymynaamakuva, jota jaksat tuijotella pitkään hoitopöydällä. Koetat myös kovasti sille jutella, vaikka ei se kai koskaan takaisin juttele… Myös hoitopöydällä oleva kisu-pehmolelu on suosittu. Käännät päätäsi tuttujen äänien suuntaan ja selvästi tapitat pienillä nappisilmilläsi kasvoja.
- Olet kasvanut kovasti. 50cm vaatteet eivät enää oikein sovi ja aiemmin liian isot kestovaipat alkavat olla sopivia. Huomenna on neuvola, josta saadaan tarkat mitat. Huomaa kyllä ilman mittojakin, että massaa ja pituutta on tullut lisää.
- Luonteesi on pysynyt aika samana alusta asti. Nyt jo ”vanhempana” osaat toki vaatia asioita enemmän kuin ennen ja jos olet tyytymätön, huomaavat kaikki sen nopeasti. Muuten olet edelleen aurinkoinen suurimman osan ajasta.
- Virallisia hyväksyttyjä hymyjä ei ole vielä näkynyt, mutta tänään hymyilit kyllä hetken aika oikean oloisesti 😉 Odotamme oikeita kunnon hymyjä lähiviikkoina.
- Äidiltä ja Isältä alkaa vaippojenvaihto yms. sujua jo aika hyvin. Vielä meillä on paljon opittavaa, kuten ”mitä ihmettä se nyt haluaa itkut”, mutta aika hyvin osaamme jo sinua ja toiveitasi lukea.
- Pullosta et taida oikein pitää. Olet ilmeisen laatutietoinen ja sinulle käy vain aito tavara. Joskus olet suostunut iloksemme syömään myös pullosta, mutta varmaa se ei vieläkään ole. Vielä ei Äiti taidakaan päästä minnekään ilman sinua, vaikkakin pääsi pari päivää sitten illalla ruokakauppaan nukkuessasi. Ilot se on pienetkin ilot 😉
Toistaiseksi täytyy kyllä edelleen todeta, että olet kyllä ollut aika helppo vauva. Vaikka raivoat aina välillä iltaisin nukkumaan mennessä, nukahdat kuitenkin yleensä aika kivasti sänkyysi ja nukut 2-4 herätyksen taktiikalla 11-13h yöunet. Paljon huonomminkin voisi olla! Liikkuviin vaunuihin nukahdat aina ja välillä liikkumattomiinkin. (tätä pitää kyllä vielä hiukan lisää harjoitella). Syöt paljon, usein ja innolla… Osa tulee ulos saman tien, mutta suurin osa pysyy sisällä. Pullon kun vielä oikeasti hyväksyisit ja tutin, olisi sinun ulkoistamisesi helpompaa. Toivottavasti pysyt jatkossakin yhtä veikeänä tapauksena!
Tänään olemme harjoitelleet yhdessäoloa tasan 4 viikkoa. Tuntuu että synnytys on enää vain kaukainen muisto (tai siis painajainen). Vatsavaivat ovat edelleen poissa ja elo on mukavaa. Ainakin vielä, nimittäin tänään aloitettiin uusi D-vitamiinivalmisteen kokeilu. Huomenna varmaan jo nähdään sopiiko tuote vai ei. Peukut pystyyn!!! Tänään illalla neiti kyllä päästeli sellaisia pöräyksiä, että olisi aikuinen mieskin ollut kateellinen! Tähän asti ei ole juurikaan piereskellyt, joten voi johtua vitamiinista tai sitten ei. Häntä nämä pöräykset eivät tuntuneet lainkaan haittaavan ja meitä aikuisia vaan nauratti!
Tänään vietettiin päivä vauvaseurassa. 3 viikkoa vanhempi Iiris oli äitinsä kanssa meillä kylässä. Mitään eivät vauvat toisistaan tietenkään ymmärtäneet 😉 Illalla Isä ja tytär viettivät yhteistä laatuaikaa ja samalla harjoittelivat tulevaisuutta varten, jos meijeri lähtee tallille yms. Pulunen nukahti ensin pienille nokosille Isänsä syliin, josta herättyään veti tyytyväisenä pullosta 80ml maitoa. Yhteinen ilta olisi ollut täydellinen, jos Isä olisi vielä kelvannut nukuttajaksi. Valitettavasti Isältä puuttui hommaan tarvittavat maitorauhaset… Nyt on kuitenkin sotasuunnitelma tehty Äidin poissaolojen varalta ja tällä hetkellä tuntuu hyvin todennäköiseltä, että voin joskus poistua kotoa ilman että kellekään jää siitä kauhean pahoja henkisiä traumoja…
Huomenna tulee pappi kylään sopimaan ristiäisistä. Ei olla niitä edelleenkään suunniteltu, mutta onhan tässä vielä aikaa…. Pieni ketunpoika on ehkä oksennustaudissa, joten toivotaan että koko Kettuperhe saadaan kuntoon lauantaiksi.
Saatiin meidän pieni iloinen pulu-tyttö takaisin!!! Kirjoitin edellisen tekstin su aamupäivällä. Pian tekstin kirjoittamisen jälkeen, muuttui neitimme taas takaisin omaksi itsekseen! Siitä on nyt tasan 48h aikaa, eikä samanlaisia kiukkukohtauksia oli sen jälkeen nähty. Muutama ”perusteltu” kiukku on ollut, mutta ei samanlaista huutoa naama punaisena kuin edellisinä päivinä. Vahvasti näyttää siis siltä, että syylliseksi osoittautui onneksi Epäilty nro 1, D-vitamiini. Tätä niin toivottiin, koska D-vitamiinivalmisteita on markkinoilla useita, joten eiköhän niistä joku toinen sovi pienelle vatsalle paremmin. Huomenna ostetaan uutta ja aloitetaan eläinkokeet…
Kaikki valtakunnassa hyvin ja jopa älyttömän hyvin. Sen lisäksi, että su päivällä loppui huuto, hän myös hyväksyi pullon! Nyt ollaan onnistuttu 3 päivänä peräkkäin syöttämään maitoa pullosta. Jos homma jatkuu näin hyvin, voipi olla, että hänen äitinsä pääsee joskus kotoakin pois 🙂 Sain myös omalta kummitädiltäni monia hyviä vinkkejä mahavaivoihin. Hän kun tekee työkseen pienten lasten ja vauvojen allergia-altistuksia, ehdotti hän maidon pois jättämistä ruokavaliostani. Maitoallergia on kuulemma paljon yleisempi kuin luullaan ja usein vauvojen vaivat johtuvat lehmänmaidosta. Katsotaan. Jos vatsavaivat eivät tästä pahene, en välttämättä usko maitoallergiaan, mutta kaikkea voi toki kokeilla. Jahka nyt ensin löydetään D-vitamiini joka sopii vatsalle ja selvitään 17.1 saatavan Rotavirusrokotuksen mahdollisista vatsanväänteistä, testaan varmaan parin viikon ajan maidotonta ruokavaliota.
Veikkaan kyllä, että joitain pieniä vatsavaivoja on, mutta ei sellaisia joita itkettäisiin. Päivisin neiti on täysin Zen niiden suhteen, paitsi puklailee edelleen aika paljon. Öisin on välillä tosi levoton. Sain myös tädiltäni hyvän neuvon, jota itsekin olin ajatellut: syöttöjen harventaminen. Toki pienen vauvan täytyy saada syödä, mutta myönnän, että olen ehkä hiukan liian herkästi syöttänyt häntä. Nyt koetetaan olla tiukempia ja ruokitaan vasta kun sitä selkeästi vaatii. Harvemmat syötöt saattavat auttaa mahavaivoihin. Toisaalta pelkään, että pahentaa puklailua kun syö nyt itsensä ehkä enemmän täyteen. No, katsellaan. Toistaiseksi kun häntä ei tuo puklailu tunnu haittaavan, on varmaan parempi koettaa syöttöjen vähentämistä. Sitä paitsi, mitä harvemmin täytyy syöttää, sitä todennäköisempää on, että pystyn käymään esim. tallilla ilman että toinen on kotona nälkäisenä. Silloin pärjäävät varmasti kotona pullon kanssa paremmin.
Elämä on siis taas ihanaa <3 Eilen olin super reipas (ja tyhmä) ja oltiin 7,5h kaupungilla / siskolla. Kaikki meni tosi hyvin ensimmäiset 6h, mutta sitten loppui uni / kärsivällisyys ja en kehdannut mennä itkevän vauvan kanssa bussiin. Pidettiin sitten rauhoittumis- / ruokkimistauko ja lähdettiin kotiin hiukan myöhemmin. Nukahti sitten 10min bussissa syliin… Muuten oli kyllä kiva päivä ja hieno reissu ja kärsivällinen pieni tyttö.
Uusi vuosi vietettiin kotona pienen perheemme kanssa, naiset unessa jo ennen vuoden vaihtumista. Ei uskallettu lähteä Turkuun kemuihin, jos itkut olisivatkin jatkuneet. Ei siinä mitään, oli ihanaa vaan olla kahdestaan sohvalla kynttilän valossa ja juoda kuohuviiniä kun meidän pieni pulu-pullukka, silmäterämme, nukkui levollisesti sängyssään <3
Juuri nyt neiti nukkuu ensimmäistä kertaa vaunuissa ulkona ilman vaunulenkkiä. Nukahti 7 minuutissa. Lähdetään myöhemmin iltapäivällä tallille toista kertaa koko perhe. Oltiin jo pari päivää sitten ja hienosti meni. Jouduin imettämään kerran tallilla, mutta ei siinä mitään. Ensi viikolla pääsenkin sinne ehkä jo yksin, ehkä 😉 Loppuviikon ohjelmana onkin ristiäisten järjestäminen ja ainiin, nimen keksiminen…
P.S Pulu on myös yksi etunimistä netin mukaan. Miten olisi? 😉
Ei päästä vielä ainakaan tuulettamaan: meidän pieni päivänsäde on nyt kolmena päivänä peräkkäin itkenyt 🙁 Kaikki äidit ja isät, joiden vauvat itkevät, tietävät miten sydäntä raastavaa se on. Varsinkin kun ei keksi itkulle syytä. Se ei ole nälkää, ei väsymystä, ei märkää vaippaa, ei kylmää, ei kuumaa. Ilman vaippaa olo ei auta, syöminen helpottaa vain hetkeksi (tai lisää itkua). Ainoat hetket, joissa hän on ollut toistaiseksi tyytyväinen, ovat vaipanvaihto / hoitotasolla oleminen (muuten selällään oloa huudetaan), vatsallaan käsivarren päällä makaaminen ja kanniskelu / autoilu / vaunuilu.
Toki kaikki vauvat itkevät, mutta on vaan hassua, että tämä itkeminen alkoi vaan yhtenä päivänä (27.12) ja sitä ennen ei itkenyt juuri ollenkaan ja oli kaikin puolin tyytyväinen vauva. Nyt ei ole 🙁 Vaikka itkua on kestänyt vasta kolme päivää, silti täällä on jo hyvin itkuinen vauva ja äiti… Tuntuu vaan niin äärettömän vaikealta kun ei osaa toista auttaa. Toisaalta tekee mieli lohduttaa ja olla toisen kanssa, toisaalta toivoisi vaan, että se nukkuisi. Imetyshormonit eivät yhtään auta asiaa. Jos en itke vauvan oloa, itken sitä, että kaikki on hyvin tai kun vauvan isä hoitaa toista niin ihanasti. Itkun kestäisi paljon paremmin jos tietäisi mikä itkuun on syynä. Kyllähän vauvalla aina jokin syy itkuun on, se olisi vaan keksittävä.
Onneksi yöt menevät edelleen nukkuessa ja silloin ruokailukin toimii hyvin. Kiukut ajoittuvat hereillä oloon… Syyllisen on oltava jokin näistä syistä:
Epäilty nro 1, D-vitamiini: Itkut alkoivat saman päivän iltana kun D-vitamiinin aloitettiin. En tiedä voiko oireet tulla noin nopeasti ja noin pienellä annostuksella. Tämä on tällä hetkellä ykkösepäilty ja suosikki epäilty, sillä D-vitamiinin merkkiä vaihtamalla koko vaiva voisi korjaantua. Kokeillaan nyt mitä tapahtuu jos jättää tipat pois hetkeksi.
Epäilty nro 2, perus vatsavaivat: Näitä kait melkein kaikilla vauvoilla on jossain vaiheessa. D-vitamiinin aloituksen jälkeen on kyllä enemmän kuulunut, kuinka ilma liikkuu mahassa. Ei kuitenkaan juurikaan piereskele, kakka on aina samanlaista sinappia, ei vihreää yms. vääntelee kroppaansa varsinkin välillä unissaan kyllä siihen malliin, että varmasti ainakin osasyynä itkuisuuteen ovat vatsavaivat. Se johtuvatko ne D-vitamiineista, äidin ruokavaliosta, suoliston kehittymättömyydestä vai mistä, täytyy koettaa selvittää. Pierujumppa ei auta, eikä ainakaan vielä hieronta.
Epäilty nro 3, rintaraivarit: Itkeminen alkoi iltaisilla rintaraivareilla. Luultiin, että johtui sen iltaisesta pulloruokintayrityksestä, mutta ilmeisesti ei. Aina välillä imettäminen on hankalaa, huitoo käsillään ja raapii, sekä potkii jaloillaan. Välillä saa raivarit kun vaan näkeekin rinnan. Joko ei meinaa suostua ollenkaan syömään, tai sitten syö aina muutaman sekunnin, päästää irti ja raivoaa ja syö taas. Toisaalta hetkittäin syö oikein hyvin ja tyytyväisenä. Maitoa tulee välillä suihkuamalla , välillä hitaammin, mutta ei siinäkään tunnu olevan ainakaan suoraa yhteyttä. Nukahtaa edelleen usein ruuan jälkeen ja on hetken muutenkin tyytyväinen. Voisikohan rinnalla raivoaminen johtua epäillyistä 1,2 tai 4?
Epäilty nro 4, koliikki: Ei kiitos! Koliikkia vastaan sotii kuitenkin seuraavat seikat: rauhoittuu kantamalla ja asentoa vaihtamalla ja itkua on ollut eri vuorokauden aikoihin (koliikissa usein tismalleen samoihin aikoihin per päivä). Se nyt on toisaalta aivan sama miksi tuota itkuisuutta kutsuu jos se kestää sen 3-4kk. Toivottavasti ei!
Epäilty nro 5, ”se on vaan vauva”:… Tämä on toisaalta hyvä ja toisaalta kurja vaihtoehto. On toki hyvinkin mahdollista, että tämä on vaan jokin vaihe, joka esim. liittyy tiheänimunkauteen. Ehkä sillä vaan on kova nälkä ja saa syödessään ilmaa vatsaan yms., joka taas aiheuttaa rintaraivareita jos maitoa tulee eri nopeuksilla tai liikaa tai liian vähän.
Oli syyllinen mikä tahansa syy, olisin niin tyytyväinen jos se lopettaisi. Tahdon pienen tyytyväisen tyttäreni takaisin, kiitos!
Kotona ollaan taas mukavan joulun jälkeen! Aattona oltiin Espoon isovanhemmilla ja 25-26.12 Turun. Kolmen päivän aikana ei ollut pulaa ruuasta, lahjoista tai syleistä. Lahjoja tuli pikkaiselle kolmen ison kassin verran! Kiitos pukille kivoista lahjoista! Nyt ei vaatekaapista puutu vaaleanpunaista 😉 Vauva kulki sujuvasti ja tyytyväisenä sylistä toiseen ja osasi aika hyvin ajoittaa pitkän unipätkänsä aina aikuisten ruokailujen ajaksi 🙂 Kaveri myös nukkui ennätys paljon, varsinkin aattona. Tuntui, että ei ollut hereillä juuri ollenkaan! Ehkä sen seurauksena söikin sitten myös todella paljon, varsinkin Tapanina. Voi olla, että nyt on se kuuluisa 3 vkon ”tiheän imemisen kausi”. Siltä ainakin tuntuu, kun on välillä ruokaa vaatimassa useamman kerran tunnissa. Yöt sujuvat edelleen aika samalla lailla, ja ensimmäinen yövierailu sujui mallikkaasti. Automatkat Turkuun ja takaisin meni kokonaan nukkuen…
Tänään aloitettiin D-vitamiini maltillisesti 2 tipalla. Ikää on tänään 3 vkoa ja 1 päivä ja päivä päivältä ns. koliikki-ikä on lähempänä tai positiivisesti ajatellen lähempänä jäädä taakse. Jos viikon päästä ei vieläkään itke mahaansa tai D-vitamiinia, voidaan ehkä jo varovasti tuulettaa 😉 Lähipäivien ohjelmassa on vieraita, D-vitamiiniin totuttamista, tutti ja pulloharjoituksia. Tutti on ollut ”vahingossa” jo tunninkin suussa. Ilmat myös lauhtuivat sopivasti ja päästään entistä pidemmille vaunulenkeille ja totutellaan entistä pidempiin unipätkiin ulkona. Ollaan jo niin reippaita, että voitaisiin lähteä Palleron kanssa hiukan pidemmille kahvila yms. reissuille heti kun aikaa on. Tästä se alkaa, sosiaaliset tilanteet ja julkinen imetys alkakoon!
Ruokintarintamalla on hyviä ja huonoja uutisia. Ensin ne hyvät uutiset, maitoa riittää edelleen hyvin ja palleron paino on jo noussut kiitettävään 4,2kg 16pv ikäisenä (s.paino 3,7kg). Ruokailut sujuu hyvin ja hetkittäisiä raivokohtauksia rinnalla on aika harvoin. Paitsi tänään. Eli sitten ne huonot uutiset: Ollaan nyt kokeiltu kolme kertaa pulloruokintaa. Ensimmäisellä kerralla onnistui hyvin, yritykset 2 ja 3 floppasivat täysin. Tänään kolmannella yrityksellä neidillä meni palkokasvi hengitysteihin sen verran pahasti, että ei meinannut suostua sen jälkeen rintaakaan syömään, vaan raivosi. Hän oli selvästi suunnattoman loukkaantunut siitä, että koetimme tarjota äidin rinnan sijaan jotain muovista pulloa! Hiukan tämä takaisku masentaa, sillä äidillä olisi hevonen hoidettavana ja balettitunti kerran viikossa, jonne olisi kiva päästä. Mitä jos meidän vekara ei pulloon opi?! Harjoitukset jatkuvat, vielä ei luovuteta, vaikka hiukan lannistuttaa…
Eritteistä: pulauttelua on esiintynyt lähipäivinä entistä enemmän. Neuvolantäti kuitenkin valisti, että mikäli hän on ns. ”iloinen pulauttelija”, eli pulauttelee, mutta ei siitä hermostu ja kasvaa normaalisti, on pulauttelu ok. Meillä taitaa siis asua iloinen pulauttelija. Sen lisäksi meillä asuu taktinen ulostaja / pissaaja. Ollaan koetettu eilen ja tänään ottaa neidistä nakuvauvakuvia, joka päättyi eilen pissaan sohvalle, joka korotettiin tänään samaiselle sohvalle pissaan JA kakkaan. Äitinsä kun ei ollut oikein hereillä, päätyi iso osa siitä eritelastista lapsen päälle ja naamaan… Kylpyyn pääsi niin lapsi, vanhemmat kuin sohvatyynytkin. Kuva kuitenkin saatiin 😉
Unirintamalla edelleen enimmäkseen vaan positiivisia uutisia. Ainakin toistaiseksi palleromme nukahtaa 2 minuutissa vaunuihin ja turvakaukaloon ja nukkuu helposti 2-3h päikkärit. On jo tainnut jossain määrin oppia, että ulkohaalarin pukeminen tarkoittaa ulkoilua / unta, sillä raivottuaan hetken kurjuuttaan piposta, rauhoittuu kun saa haalarin vetskarin kiinni. Vaikka pulloruokinta ei ole oikein onnistunut, tutti löi ehkä itsensä tänään läpi. Tungin tutin suuhun kokeeksi kun lähdettiin vaunukävelylle ja tutti pysyi suussa siitä koko 2h päiväunien ajan. Kaksipiippuinen kysymys pitääkö tuttiin oppia vai ei, mutta luulen että parempi on oppia rauhoittumaan sen avulla. Saas nähdä. Negatiivista unirintamalla on se, että nyt ollaan jo 3 yötä putkeen herätty 2h välein. Alkaa hiukan äitiä väsyttää… Toivottavasti tämä on vaan joku vaihe, ei pysyvä tila. Iltanukutukset menee muuten edelleen hienosti, imetyksineen kaikkineen lapsi nukkuu lähes aina 30min sisällä siitä kun on aloitettu.
Uutena kehityksenä on myös seurustelu. Välillä täällä höpötellään ihan selkeästi seurusteluhöpötystä ja uusia kavereitakin on löytynyt: neuvolasta saatu hymynaama, mummilta saatu keltainen kissapehmolelu ja pehmoinen soittorasiakissa. Sitä soittorasian melodiaa neiti ihan selvästi aina rauhoittuu kuuntelemaan, ja keltaiselle kissalle höpöttelee omiaan. Tahallisia hymyjä ei meille ole vielä suotu, mutta ”pieruhymyjä” senkin edestä. Tänään myös ensimmäisen kerran naureskeli ääneen unissaan! Se jos joku oli hauskan kuuloista 🙂 Mahavaivat eivät vielä varsinaisesti kiusaa, pysyisivät poissa mokomat. Nyt joulun viettoon!
HYVÄÄ JOULUA!!
Ensimmäiset kaksi viikkoa ulkoelämää takana. Mitä ollaan opittu tai saavutettu ensimmäisten kahden viikon aikana:
- Isin ja äidin vaipanvaihtotaito kohisee silmissä, myös kestot sujuu
- Ensimmäiset kylvyt kylvetty onnistuneesti
- Napatynkä pudonnut (kasvaa valitettavasti sientä (?), jota vielä hoidetaan)
- Ensimmäiset mahdolliset pienet vatsavaivat ilmestyneet, hyvin vähäistä kyllä onneksi
- Pulloruokinnan harjoittelu aloitettu
- Ensimmäiset ulkoilut tehty talvipakkasissa
- Ensimmäinen äidin ja tyttären shoppailureissu Stockalle tehty (mitään ei ostettu…)
- Leikkimatto ja sitteri korkattu
Kahden viikon iässä alkavat usein vatsavaivat. Meilläkin oli yhtenä iltana muutamat epämääräiset itkut ja maitokuplia tuli suupielistä. Vähällä ollaan kuitenkin toistaiseksi päästy. Aloitin kokeilun vuoksi disflatylin masuvaivoihin. Toistaiseksi se ei ainakaan ole niitä pahentanut, mikä on myös mahdollista. D-vitamiini kuuluisi aloittaa nyt, mutta aloitetaan vasta ensi viikolla, jotta mahdolliset siitä johtuvat mahavaivat eivät häiritse joulunviettoa.
Yöt sujuu edelleen hyvin, nyt ollaan parina yönä herätty syömään hiukan tiheämmin (2h välein), joka tekee 4 yöherätystä. Vielä ollaan kaikki kuitenkin aika pirteitä. Isä meni töihin ja ollaan oltu kotona kahdestaan nyt 4 päivää. Hyvin on mennyt kun äitikin on jo hyvin toipunut fyysisesti.
Ihana olet aina vaan <3
Elämä on ollut kovin mukavaa ja seesteistä nämä ensimmäiset 11 päivää. Oikeasta varsinaisesta luonteestasi ei kukaan vielä tiedä mitään, se selvinnee ajan kanssa. Tällaisia havaintoja olemme sinun toistaiseksi tehneet:
Olet perus rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Viihdyt yllättävän hyvin yksinäsi ja jaksat katsella seiniä ja mitä tahansa kiltisti sillä aikaa että aikuiset saavat esim. syötyä rauhassa. Osaat myös nukahtaa itseksesi sänkyysi ja välillä vaunukoppaankin. Yöt nukut 2-3 ruokataukoa lukuun ottamatta. Tykkäät syömisestä ja olet siinä hyvin tehokas. Yksi ateriointisessio kestää max 15 min. Eilen söit ensimmäistä kertaa onnistuneesti pullosta isäsi antamana 🙂
Vaikka vaikutat olevan suht rauhallinen tapaus, on kiihtyvyytesi 0-100 samanlainen kuin äidilläsi: jos rintaa ei ihan heti saa tai et sitä löydä, menee sinulla hermot välittömästi. Muuten et juurikaan itke, mutta olet alkanut välillä kitistä jos asiat eivät suju haluamallasi tavalla. Voi siis olla, että näennäisestä rauhallisuudestasi huolimatta, on sinusta kuitenkin kasvamassa Tahtonainen. Prinsessaakin sinussa taitaa olla runsain mitoin: märkää vaippaa et kestä. Et sitten yhtään.
Jäämme innolla / kauhulla odottamaan kumman vanhempasi luonteenpiirteet sinussa tulevat enemmän esiin ajan kuluessa.
Jo kuuluisaksi tulleet, neuvolan tädin raskauden aikana vuolaasti kehumat maitolaitokseni ovat kehunsa ansainneet. Nyt pikku neidin ollessa 8 vrk ikäinen, voinemme todeta tehtaan toimineen tarpeeksi tehokkaasti ja asiakkaan olleen kovin kärkäs tuotetta tilaamaan. Vastasyntyneiden kuuluisi saavuttaa syntymäpainonsa takaisin ensimmäisen kahden viikon aikana. (menettävät aina alkupäivinä painoaan joitain prosentteja). Meidän pampula syntyi painossa 3725g ja oli kotiin lähtiessä 3560g (4% pudotus, saisi olla alle 10%).No, nyt eilen 8vrk ikäisenä painoa on 3950g, eli yli 200g enemmän kuin syntymäpaino… Maidon tuotanto toimii ja nännimonni saalistaa tarpeeksi… Maidon saamisen näkee myös painostani, sillä kotiintulon jälkeen on painosta lähtenyt n. 3kg. Enää 4-5 jäljellä. Piti kuitenkin nyt vielä päästä mainitsemaan, että näitä ”mainiota maitolaitoksia” ehti vielä sairaalassa ollessammekin 3-4 kätilöä / hoitajaa erikseen kehua anatomisesti hyviksi… Uskotaan jo! Oli meillä siinä aina naurussa pitelemistä 🙂
Muita uutisia, inhottava haiseva navantynkä on pudonnut. Putosi viikon ikäisenä. Neuvolan täti kävi eilen kotikäynnillä ja sanoi että napa on ok, ei ole tulehtunut yms, mutta että siinä kasvaa jotain ylimääräistä kudosta. Sitä kuulema esiintyy vauvoilla, mutta ei kovin usein. Sattumalta tämä oli hänelle kolmas vauva lähiaikoina. Napaan ”laapistettiin” ja laitetaan ma neuvolassa uudestaan. Navasta pitäisi tulla ihan normaali. Neuvolakorttiin tuli ensimmäisiksi merkinnöiksi ”Hyvänvärinen virkeä tyttö. Suu ja silmät siistit. Tiukka katsekontakti. Napatynkä irronnut, pohjalla ylimääräistä kudosta, joka laapistettu. Paino on noussut komeasti”.
Sairaalassa oltiin perhehuoneessa, jossa isi hoiti vauvan ja äidin hienosti. Äidin tehtäväksi jäi lähinnä imettäminen. Oma olo oli aluksi hiukan heikko, sillä Hb putosi 1,5l verenhukan vuoksi 70. Lisäksi episiotomiahaava oli kipeä. Olo koheni kuitenkin hetki hetkeltä ja sain myös lisäksi 2 pussia punasoluja. Päästiin pe kotiin 2 vrk ikäisenä. Vauvalla kaikki kunnossa, myös veriarvot! Paino pudonnut vain 4%, joten ruokinta sujuu. Sairaalassa imetys lähtikin hyvin käyntiin. Lisäksi uni maistui hyvin, niin hyvin, että piti laittaa yöllä kello soimaan 4-5 tunnein välein, jotta heräisi syömään.
Vasta oikeastaan sairaalan hississä matkalla kotiin se iski tajuntaan: me saatiin terve lapsi, joka annettiin meille kotiin omaksi, ei lainaksi! Mahtavaa, onnellisuuden määrää ei voi mitata!
Ollaan oltu nyt kotona 3 yötä ja 4 päivää. Kaikki on sujunut todella mainiosti. Imeminen sujuu koko ajan paremmin ja paremmin, kiitos kummitädille avusta! Maito nousi kolmantena päivänä synnytyksestä ja oli ihan siedettävää. Vauvan imuote on todella hyvä ja imettäminen on ihan mukavaa puuhaa. Neiti syö vaihdellen, 2-4h välein, välillä tankaten useammin. Uni maistuu myös edelleen hyvin. Ekana yönä heräsi 2 kertaa, seuraavana 3 kertaa ja edellisyönä vain kerran nukkuen ensin 3,5h ja sitten 4,5 pätkässä. Ollaan kaikki siis hyvin ravittuja ja levättyjä.
Saa nähdä kauanko tämä mukava elämä kestää ja kohtaamme vastoinkäymisiä, mutta toistaiseksi neiti on kyllä ollut erittäin helppo tapaus. Ollaan pystytty syömään yhdessä pöydän äärellä ja vaikka vieraita on käynyt joka päivä, ei siitä ole ollut meille rasitetta. Ugi ja Mummikin kotiutuivat Aasian matkaltaan ja pääsivät katsomaan uusinta lastenlastaan. Samoin kaikki 3 serkkua ovat käyneet tutustumassa uusimpaan tuhisijaan. Kissat ovat suhtautuneet tulokkaaseen ”kissamaisesti”. Kovasti ovat häntä haistelleet ja ihmetelleet, mutta pysyneet mahdollisimman kaukana oudosta ”äidin pennusta”.
Eilen oltiin ensimmäisessä kylvyssä ja omaksi yllätyksekseni aloitin jo osittain kestovaippojen käytön. Nyt kolmen vaipan kokemus on aika positiivinen. Kakka on pysynyt hienosti vaipassa, pissa tuli tänään läpi. Harjoitellaan kuitenkin sitä, niin kuin muutakin vauvan hoitoa täällä kaikki yhdessä.
Elämä on siis vielä ainakin aika ihanaa ja vaaleanpunaista. Kovasti ollaan toiseen jo rakastuttu ja mielellämme häntä hoidamme. Saa nähdä miten elämä tästä taas etenee.
Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan ja kertomaan, että terve tyttö tuli! Rakas pieni tyttäremme päätti lähteä syntymään 5h ennen sovittua yliaikakontrollia. Hän syntyi siis rv 41+5 alatiesynnytyksellä 3,7kg painoisena ja 52cm pituisena. Pisteitä tuli 9.
Synnytys oli yllättävän rankka kokemus ja paljon pidempi kuin kuvittelin. Ekoista supistuksista syntymään meni 28h, josta ensimmäisen 2cm avautumiseen meni 21h! Supistuksia tuli aluksi n. 5-7 min välein ja lopuksi tiheämmin koko 28 h ajan ja olivat alusta asti kestoltaan n. minuutin. Kuvittelin, että supistukset tulevat aluksi useita tunteja jotain 10-20min välein ja vasta jossain vaiheessa tihentyvät. Näin ei nyt käynyt. Yhtään yli 8 min taukoa ei supistuksissa ollut koko 28h aikana…
En sitten myöskään tiedä onko minulla onneton kipukynnys vai olivatko supistukset heikosta tehokkuudestaan huolimatta jotenkin kipeämpiä kuin toisilla, mutta en minä ainakaan pystynyt tekemään niiden aikana mitään muuta kun supistelemaan. En esim. laittamaan ruokaa tai pysähdellä välillä vaan puuskuttamaan kuten jotkut kertovat tehneensä. Tuosta 28 tunnista n. viimeiset 16-18h olivat tällaisia kipeitä supistuksia n.3,5 min välein. Ekat 10h olivat onneksi ihan siedettäviä.
Sain kuitenkin sairaalassa kaiken mahdollisen kivunlievityksen, paitsi epiduraalia tai spinaalia. Välillä jokin lääke auttoi, välillä ei. Yllättävän kipeää kyllä oli. Allas oli poissa käytöstä, mikä oli harmi. Avautumisvaihe oli tosiaan tuskaisen pitkä, mutta ponnistusvaihe siihen nähden yllättävän siedettävä ja nopea (27 min). Lopussa lääkäri hermostui vauvan sydänäänten heikentymisestä ja päätyi kuitenkin hiukan avustamaan imukupilla ja skalppelilla. Tyttö syntyi sitten sopivan nopeasti.
Sain hänet heti rinnalleni 10 minuutiksi, mutta sitten hän oli hiukan veltto ja hengitti laiskasti. Lisäksi hän oli hiukan alilämpöinen. Hänet vietiin varmuuden vuoksi tarkkailuun, jossa keuhkoista oli kuulunut rahinaa ja ylähengitysteistä oli imetty hiukan lapsivettä ja pidetty hetki ylipaineessa. Sen jälkeen hän oli ollut virkeä ja hengittänyt hyvin. Hän pääsi myös lämpölamppujen alle lämmittelemään hetkeksi. Isä oli mukana koko ajan ja sai lopulta syöttää hänelle pullosta 10ml luovutettua äidinmaitoa. Kahden tunnin päästä syntymästä sain tytön rinnalleni ja siitä yhteinen aikamme alkoi.
Nyt tätä kirjoittaessani vieressäni tuhisee 5vrk ikäinen pieni kaunis paketti, joka tekee koko tuskan kaiken arvoiseksi. Aika kultaa muistot ja jo nyt suhtaudun enemmän positiivisesti mahdolliseen seuraavaan alatiesynnytykseen. Puuha oli kyllä rankempaa kuin olisin kuvitellut, mutta nyt ainakin tiedän mitä odottaa. Kunhan seuraava synnytys vaan olisi nopeampi!
Su ilta, eikä mitään ole vielä(kään) tapahtunut… Jotenkin alkaa tuntua, että toivo ns. luonnollisesta synnytyksestä alkaa hiipua. Paljon kivempaahan se olisi, että synnytys käynnistyisi itsestäään. Se on myös turvallisempaa. Päivä päivältä toivo kyllä hiukan hiipuu… Ollaan enemmän ja enemmän molemmat laitettu luottoa ti kontrollikäynnille. Sehän ei siis ole varma, että tiistaina synnytys käynnistetään, mutta se on hyvin mahdollista. Aika on aamulla suoraan osastolle, eikä äityispoliklinikalle kuten yleensä. Ideana vissiin että sinne osastolle saatetaan sitten jäädä X päiväksi. Osastona 42, joka googlen mukaan on se osasto, jolle ns. riskiraskaudet keskitetään. Riippunee ”alakerran” kypsyydestä ja osaston potilastilanteesta jäädäänkö sinne ti vai ei.
Mulla on kyllä aika ristiriitaiset tunnelmat tiistaista. Toisaalta toivoisin jo kovasti saavani oman vauvan kohdun ulkopuolelle ja syliin. Toisaalta taas toivoisin että muuten niin hyvin palvellut kroppani toimisi ja osaisi ulostaa asukkinsa itse, ilman apuja. Käynnistykseen kun saattaa usein liittyä kovempaa kipua kun normaalisti, se toki myös pelottaa, kun tietää ettei saa kaikkia mahdollisia kivunkievityksiä. Toisaalta hyvin onnistuessaan käynnistys voi olla tosi nopea, jolloin taas se kärsiminen on lyhyempää. Vaikea sanoa kumpi olisi parempi. Tietysti jos käy niin hyvin, että hiukan avittamalla saataisiin synnytys itse käynnistymään, mikä sen parempi. Vaikka vauvalla ja minulle on asiat ilmeisen hyvässä kunnossa, on jokainen ylimääräinen päivä kohdussa lapselle kuitenkin aina mahdollinen riski.
Käynnistyksestä kuulee myös paljon ”kauhutarinoita”, kuten itsekin tiedän kaksi äitiä, jolla se käynnistys vaan kesti ja kesti. Toisella koetettiin käynnistää 8 päivää (!), eikä se lapsi silti sieltä ulos tullut kun vasta myöhemmin. Toki molemmissa tapauksissa raskaus ei vielä ollut kestänyt yli 39 viikkoa, joten saattoihan se vaikuttaa. Ehkä näin kunnioitettavilla viikoilla se käynnistetään sitten niin, että se tosissaan lähtee käyntiin.
Lääkäri mainitsi, että jos käynnistetään, käytettäisiin ns. ballonki-menetelmää, jonka jälkeen en pääse kotiin odottelemaan (kuten yleensä potilaat pääsevät) verenvuotoriskini takia. Käynnistyksissä kyllä usein saattaa kestää 1-3 päivää, joten ei se varmaan ti vielä ehdi syntyä tai ei sitä tiedä 😉 Spekulaatio on aina kivaa, mutta turhaa. Tiistaina se sitten selviää mitä tapahtuu. Joko lähettävät kotiin ja antavat ajan käynnistykselle viimeistään loppuviikosta tai sitten ottavat sisään ja lapsi syntyy kun syntyy.
P.S Pieni toivon pilkahdus kävi kun kärsin eilisestä alkuillasta tähän päivään asti aika pahasta migreenistä. Josko se olis merkki, että hormonitoiminnassa tapahtuu muutoksia ja enteilisi synnytystä? Joko tänä yönä tulisi lähtö, joko joko?!
Edelleen olemme pienokaiseni kanssa sievästi yhdessä kasassa. Aamulla oli naistenklinikan kontrolli sydänäänien takia. Ei me kyllä niistä kauhean huolissamme oltu, mutta saatiinhan tilaisuus nähdä, että kaikki on muutenkin kunnossa. Kunnossahan ne sydänäänet olikin ja kaikki muukin :). Hänen leposykkeensä vaan sattuu olemaan aika matala (= tuleva urheilija?) ja syke nousee kun kiihtyy kovasti (ja usein =äitinsä tyttö?). Alan tosissani uskoa, että ei ole mikään rauhallinen tapaus tulossa, jos sikiöaikaan on uskomista. Eilen illalla jumppasi itseään pitkin mahaa 3h putkeen vaan pieniä taukoja pitäen. Onneksi nukkui yön ja nyt kerää taas voimia iltaa varten… Niin ja elopaino arvio tänään 3,8kg… Äidillä + 15kg.
Alan pikku hiljaa kyllä vähe
ksyä omia poikimistaitojani, sillä konehuoneen puolella ei ollut mitään muutoksia. Tämän lääkärin mielestä siellä ei käytännössä ollut mitään tapahtunut! Edellisten mielestä siellä sentään oli jotain tapahtunut… Tiedä häntä. Edelleenkään ei ole supistuksia näkynyt.
Sovittiin yliaikaiskontrollikäynti ensi viikon ti 4.12 klo 9.30. (41+4). Sitten ainakin tarkistetaan tilanne ja mahdollisesti jo käynnistetään jos ei ole osannut itse silloin vielä syntyä. Kuulemma käynnistys suoritetaan aivan viimeistään 42+2, joka olisi su 9.12. On suuri todennäköisyys, että jos 4.12 mennessä ei ole vekara ulkona, mua ei kotiin enää päästetä. Toivottavasti nyt ymmärtäisi oman ja äitinsä parhaan ja syntyisi ennen sitä. Kyllä meillä pitäisi nyt viikon sisään olla lapsi maailmassa vaikka päälläni seisoisin! Ma olisi vielä osteopaattikäynti, jos humppatohtori saisi edistystä aikaan. Edelleen toivon viikonloppu synnytystä, kiitos! Joko tänään??
Hauskasti näkee, kuinka joskus rv 20 alkoi maha oikeasti näkyä, 26 pompsahti selvästi isommaksi ja 35 jälkeen oli valtava 😉 Toivottavasti tuonne perään ei tartte vielä lisätä enempää kuvia…
