Skippaa jos ei synnytysjutut kiinnosta 😉
Nyt kun tuosta suuresta tapahtumasta on jo kohta 3kk aikaa ja pahimman traumat ovat unohtuneet on synnytyksen kulku pyörinyt aina välillä mielessä. Synnytys oli muuten kokemuksena ihan ok, mutta sen pituus järkytti. Tai tiesinhän toki että se ensisynnyttäjällä kestää, mutta en tiennyt sen kestävän noin kauan vaikka synnytys oli ns. käynnistynyt heti ensi minuuteilta asti. Ekat 12h olivat hyvin siedettäviä, mutta ne seuraavat 16h eivät niinkään. Naurettavaa kyllä, yhtenä päällimmäisenä tunteena on edelleen katkeruus / kateus nopeita ensisynnyttäjiä kohtaan, jotka voivat vielä hakea hetken lohtua edipuraalin tuomasta kivuttomuudesta. Tiedän että se ei ketään auta sitä kadehtia, mutta silti se harmittaa. Kun luin viimeisintä vauvalehteä nosti kateus taas päätään synnytyskertomuksia lukiessa. Tyhmäähän se on, varsinkin kun kaikki kuitenkin sujui hyvin ja turvallisesti ja lopputuloksena saatiin terve tyttö. Aika kullatkoon muistot sitten joskus…
Mikäli joskus pääset / joudun synnyttämään vielä uudestaan, muutaman asian haluaisin olevan toisin. Se pituus…. Kuulemma nyrkkisääntönä toinen synnytys on yleensä puolet ensimmäisestä. Sopii. 14h kuulostaa paljon paremmalta! Nyt kun avautumisvaihe oli 27h pitkä, saisi se mielellään olla mahdollisella ensi kerralla reippaasti lyhyempi. Olen kyllä myös miettinyt, että miksi en saanut aiemmin mitään apua synnytyksen edistämiseksi? Kalvot puhkaistiin ja oksitosiinia laitettiin tippumaan muistaakseni vasta kun synnytystä oli kulunut n. 21h ja olin sen kuuluisan 2cm auki vihdoinkin. Syitä on varmaan monia, mutta yksi niistä SAATTAA olla oma mokani. Sairaalaan kirjautuessani minulta kysyttiin milloin synnytys on käynnistynyt. Synnytyksen sanotaan olevan käynnistynyt kun säännöllisiä supistuksia tulee n.5-10min välein, eli minun tapauksessani alusta asti. Vastasin kysymykseen sen 5 min perusteella, jonka mukaan synnytyksen alkamisajaksi kirjattiin n. 15.00, vaikka hiukan löyhemmän määritelmän mukaan se alkoi oikeasti 4.00. Siinä on 11h ero synnytyksen kestossa. En tiedä kuinka herkästi synnytystä yleensä koitetaan nopeuttaa ja olisiko sitä nopeutettu aiemmin jos kätilöt olisivat ymmärtäneet sen kestäneen jo huomattavasti kauemmin kuin mitä papereissa luki. Ensi kerralla kuitenkin aion pitää huolen, että saan mahdollisesti apua jos homma ei taaskaan etene. Mieluummin kestän lyhyemmän aikaa suuremmalla kivulla kuin tuntikausia.
Se kyllä jäi mietityttämään, että milloin sitä sitten pitää sinne sairaalan oikeasti lähteä. Nyt koetin olla kotona niin kauan kun kipu salli ja olin ihan varma että olen jo”ainakin 3-5cm auki kun päästään sairaalaan”, koska kipu oli jo kovaa. Totuus oli toista. Siinä meni vielä n.10h ennen kuin tämä tilanne oli totta… Toki kaikki synnytykset ovat erilaisia ja ei siitä haittaa ole jos menee liian aikaisin käymään. Olin vaan päättänyt visusti, että liian aikaisin en aio sairaalaan mennä. Jotenkin sitä vaan toivoi, että sitten kun sairaalaan pääsee sujuu homma jo nopeasti. Olihan sinne silti kiva mennä kun sai apua kipuun ja pääsi hoitoon. En silti tiedä koska olisin ollut yhtä pettynyt kuin synnytyksen aikana kun tunnista toiseen tilanne pysyi samana, vaikka kivut kasvoivat. Lause ”olet edelleenkin auki vain yhdelle sormelle” jätti kyllä kohtalaiset traumat…
Tällainen ohje oli Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sivuilla: ”Synnytys katsotaan käynnistyneeksi, kun supistukset tulevat säännöllisesti alle kymmenen minuutin välein, tihenevät ja muuttuvat kivuliaammiksi. Yleinen ohje on, että ensisynnyttäjän tulee lähteä sairaalaan, kun säännöllisiä supistuksia on tullut kaksi tuntia, ja uudelleensynnyttäjän heti niiden alettua. Tämä on kuitenkin useimmiten turhan aikaisin ja on yleistä, että supistuksia tulee alle kymmenen minuutin välein joitakin tunteja ja sitten ne loppuvat.”
…niinpä… Ehkä sitten ensi kerralla… Ensi kerralla lähden sitten varmaan varmuuden vuoksi niin myöhään, että varmasti jotain on jo tapahtunut ja lapsi syntyy eteiseen… Mikäli ensi kerta vielä tulee, haluaisin kovasti edelleen kokeilla ammetta. Suihku ja sauna auttoivat kotona aika hyvin, joten miksei ammekin. Tosin sairaalassa suihkusta ei ollut enää mitään hyötyä… Voisin myös olla halukas kokeilemaan akupunktiota tai niitä haukuttuja aquarakkuloita, sillä supistukset tuntuivat eniten ja kipeimpinä selässä.
Nyt lopetan tämän turhan valitukseni ja mietin näitä asioita sitten aikaisintaan seuraavaksi jos ne tulevat taas ajankohtaiseksi.
Lisään tähän vielä, että vaikka myönnän olevani oikeasti kateellinen nopeille synnyttäjille ja epiduraalin saajille, en silti tarkoita vähätellä kenenkään synnytystä ja kipua, saatika pitää itseäni jotenkin tosi sankarina. Nopeassa synnytyksessä on varmasti suhteessa enemmän kovempaa kipua ja kaikki me koetaan kipu eri lailla joka tapauksessa. Kertokaa siis kaverit jatkossakin niitä lyhyempien synnytysten tarinoita. Olen vaan onnellinen toisten puolesta ja toivon itselleni samanlaista kokemusta sitten seuraavalla kerralla 🙂
P.S sitä paitsi olin niin onnekas, että mulla oli helppo raskaus ja myös toistaiseksi helppo vauva. Ei kai kukaan voi saada kaikkea ?
Pulun Isi oli viime viikolla flunssassa ja minä tällä viikolla. Tauti iski molempiin aika rajuna, pahimmillaan 39 asteen kuumeella. Täällä ollaan siis oltu Pulun kanssa kotona neljän seinän sisällä koko kulunut viikko. Rajusta taudista huolimatta Pulu ei ole sitä ainakaan vielä saanut. Onneksi! On myös onni, että me aikuiset ei sairastettu samaan aikaan.
Pitää tässä silti taas hehkuttaa pientä suloista tytärtämme. Vaikka sairastaminen yhdessä vauvan hoitamisen kanssa on syvältä, on Pulunen tehnyt siitä niin helppoa ja mukavaa kuin mahdollista. Hän on nukkunut melkein joka päivä 4-5h päiväunia, kolmena päivänä toisilla päikkäreillä yli 3h putkeen! Hän myös jaksaa viihdyttää itseään leikkimatolla ihmeen pitkiä aikoja jos äidistä ei ole viihdyttäjäksi. Ei meillä nyt suorastaan kivaa ole ollut, mutta voisi olla kurjempaakin. Ensimmäistä kertaa elämässään sitä toivoo, että saisi ”vaan sairastaa rauhassa”. Vatsatauteja pelolla odotellessa…
Nyt vaan pidetään peukkuja pystyssä, että juniori pysyy terveenä! On se vaan edelleen ihana <3
Kulunut viikko on ollut hyvin normi viikko. Ainoa uusi kehitys on nauraminen tai ainakin sen yrittäminen. Noin viikko sitten tuli ensimmäinen nauru. Ei oikein uskottu sitä nauruksi kun tuli outoon hetkeen, illalla väsyneenä ja yhtäkkiä. Naurulta se kyllä silti kuulosti. Nyt viikon aikana moista on kuultu useita kertoja. Ensimmäinen kunnon nauru kohdistui ystävääni, jota Pulu ei ollut koskaan nähnyt. Hän kun rupesi Pululle juttelemaan, alkoi pikku kaveri hohottamaan välittömästi. Eilen illalla hän myös naureskeli isänsä räkäiselle yskälle. Taitaa meidän pikku neiti siis olla hurtin huumorin naisia kun ensimmäisiin nauruihin kuuluu vahingonilo 😉 Toistaiseksi naurut tuntuvan olevan enemmänkin vahinkonauruja, kuten ensimmäiset hymyt aikoinaan. Odotamme innolla niitä lisää, sillä se nauru ei suinkaan ole pientä kikatusta, vaan hyvin äijämäistä hohotusta. Super hauskan kuulloista, varsinkin kun alkaa hyvin yllättäen!
Nukutusrintamalla menee edelleen hyvin osittain uuden ystävämme tutin ansiosta. Päiväunet nukutaan aika usein tutti suussa ja yölläkin se toimii melko usein hyvänä vaimentimena. Meillä ei muuten vieläkään itketä öisin. Sen puuttumisen tajuaa aina välillä kun yöllä kuuluu naapurin vauvan itkua. Jotenkin kuvittelin, että vauvat itkevät öisin, mutta ei tämä ainakaan. Ainoastaan silloin jos palvelu on hänestä yöllä liian hidasta saattaa pientä itkua tulla. Samoin hän on tällä viikolla kahtena iltana herännyt itkemään kovaa noin tunnin nukuttuaan. Ensimmäisenä tällaisena iltana hän oli kahdestaan kotona hyvin flunssaisen isänsä kanssa. Äitinsä oli tästä tietämättömänä tyytyväisenä balettitunnilla kun kotona oltiin huudettu tunti täyttä kurkkua 🙁 Eilen sama toistui, mutta silloin tilanne oli helppo hoitaa 10 minuutissa imetyksellä. Isillä kun kyseiset rauhaset ovat kovin vaatimattomat… Toivotaan, että moinen ei jää tavaksi. Tähän asti kun olen voinut hyvällä mielellä lähteä nukutuksen jälkeen harrastuksiin tietäen, että lapsi nukkuu 4-7h putkeen. Eipä näköjään aina nukukaan.
Vieläkään ei ole ollut hoidon tarvetta, eikä erityistä halua hoitoon laittaa pullon hylkimisen vuoksi. Eilen hän oli kyllä taas syönyt hienosti pullosta Isänsä hoidossa, kun Äitinsä oli tallilla. Pullo siis kyllä kelpaa jos on oikeasti nälkä. Vielä en hehkuttaisi että meillä pullo kelpaa noin vaan, mutta aika hyvin on kyllä nyt lähiaikoina kelvannut. Päivisin hänet voisi hyvinkin jättää hoitoon, sillä kyllä se pullo kelpaa jos on pakko. Iltaisin on sen verran usein huonotuulinen, että pullo ei yleensä kelpaa. Pienenä ajatuksena oli mennä nyt viikonloppuna sukuloimaan ja jättää illalla nukkuva vauva mammansa ja pappansa hellään hoivaan ja lähteä kahdestaan ulos syömään. Flunssa kuitenkin esti lähdön. Nyt myös mietityttää tuo uusi yöhuuto. No, joskus se kai on kokeiltava?
Edelleen ollaan hyvin tyytyväisiä helppoon ja mukavaan vauvaan. Pienet vauvat itkevät muka keskimäärin 2-3h päivässä. Ehkä, mutta ei tämä ainakaan. Iltakiukkuilua on aina välillä, mutta niitä tosi kovia huutokohtauksia on onneksi ollut taas vähemmän. Keskimäärin illat sujuvat mainiosti kunhan hän ei ole liian väsynyt. Eilen häneltä jäi viimeiset päiväunet kokonaan välistä ja jaksoi valvoa klo 15-19 erittäin hyväntuulisena. Se oli uusi ennätys! Yleensä kun jo 2h valvomista illemmalla tuottaa vaikeuksia. Kyllä kai se vaan niin on, että meidän Pikku Pulu kasvaa vaan koko ajan. Asuuko meillä kohta jo iso vauva pienen vauvan tilalla?! Apua 😉
Uusia naurukohtauksia odotellessa!
Eilen se vihdoinkin tapahtui! Päivän alle 2 kk iässä kelpas
i neidille tutti. On se ennenkin suussa käynyt, mutta nyt se kelpasi kunnolla ensimmäistä kertaa. Söi vaaleanpunaista pupu tuttiaan 15 min automatkan neuvolaan ja samalla lailla kotiin päin.(katso kuva!) Tänään olen sitten koettanut tarjota tuttia monta kertaa ja monesti se on kelvannutkin. Sain hänet tänään nukahtamaan päiväunille ja yöunille tutti suussa Monta eri merkkiä ja mallia kokeilleena, luulen että ikä ja kehitys tämän lopulta saivat aikaiseksi. Parina viime viikkoina kun on käsien imeminen tullut kuvioon ja samoin rinnan huvitutteilu, jota ei ole ennen tehnyt. Taitaa Pululla olla vaan korostunut imemisen tarve, vaikka ei nälkä aina olekaan ollut. Tutti on siihen oiva kapine kun sen vaan ymmärtää.
Nukuttaminen on ollut viime aikoina super helppoa, sillä toisin kuin ennen, nukahtaa Pulu melkein aina rinnalle nänni suussa. Syö ensin, ja sitten vaan huvittelee rinnan kanssa. Aikansa rintaa lussutettuaan saa hänet sitten siirtää omaan sänkyyn nukkumaan.(Aiemmin ei nukahtanut rinnalle, vaan nukahti sänkyynsä vasta 30-60min hyssyttelyn jälkeen). Vaikka rinnalla tainnuttaminen onkin siis helppo keino, en halua hänen oppivan nukahtamaan vain rinnalle. Koetin tänään sitten vaihtaa rinnan tuttiin. Keino tepsi! Laitoin hänet omaan sänkyynsä tutin kanssa ja tassuttelin uneen. 10-15 min meni ennen kuin uni voitti. Tämä oli loistava kehitysaskel, sillä isäkin voi nukuttaa noin!
Tutti on mainio apuväline nukuttamisiin ja rauhoittamisiin jos sen vaan saa toimimaan. Tavoitteena on opettaa Pulu syömään tuttia nukuttamisessa ja jos tulee nälkäkitinää esim. bussissa yms. paikoissa, joissa en voi heti imettää. Toivottavasti tämänkaltainen tutteilu toimisi meillä. Tosin tänään hän heräsi 10min päiväuniaan nukuttuaan tutin putoamiseen… Nukahti heti kun laitoin sen takasin suuhun. Mennään kyllä ojasta allikkoon jos tuttia saa kokoajan olla antamassa… Toivottavasti yöt ei mene siihen, että pitää poimia pudonnutta tuttia koko ajan. Silloin täytyy tuttia harkita uudestaan… Tuliko tutista nyt tulevaisuuden pelastus vai tuho, se selvinnee lähikuukausina.
Tänään on kulunut tasan 2kk siitä päivästä kun sinä pieni Pulunen tulit elämäämme. Tässä pieni yhteenveto mitä osaat ja minkälainen olet 2kk iässä:
- pituutta sinulla on 58cm ja painoa 5,64kg
- muuten olet terve, mutta sinulla on napatyrä
- tukkasi on edelleen päässä, vaaleanruskeana jossa punapigmenttiä
- osaat kannatella päätäsi hienosti vatsallaan ja myös käsistä nostettaessa
- käännyit tänään vahingossa selältäsi vatsalle. Tämä tapahtui sängyssä peiton päällä, joten ehkä sitä ei lasketa (oli varmaan hiukan alamäkeä yms?).
- olet löytänyt kätesi, vaikka et niitä vielä yhtään hallitsekaan. Nyrkit saat kuitenkin suuhusi ja siellä ne usein viihtyvätkin. Tänään koetit myös selvästi tavoitelle hoitopöydän yläpuolella olevan mobilen leluja.
- seurustelet ja jokeltelet jo sujuvasti ja usein. Kiljahtelet myös välillä ilosta ja hymyilet paljon
- olet kiinnostunut leluista, varsinkin sellaisista joissa on naama. Jaksat jokellella leluille jo aika kauan kerrallaan leikkimatolla ja syöttötuolissa
- tajusit tutin vihdoin eilen. Tänään sitä onkin syöty jo monta kertaa 🙂
- tuttipullo ei edelleenkään ole ylin ystäväsi, mutta suostut kokeilemaan sitä aina satunnaisesti
Täytyy edelleen todeta, että olet kyllä ollut aika helppo vauva. Satunnaisia iltaraivoja lukuun ottamatta olet pääsääntöisesti hyvällä tuulella ja hymyilet ja höpötät. Yöt sujuvat hienosti 11-14h yöunilla 2-4 herätyksen taktiikalla. Syöt ja kasvat hyvin, vaikka välillä osa maidosta tuleekin takaisin päin. Et kärsi vatsavaivoista yms. Olet ihana iloinen höpöttäjä ja emme malta odottaa sinun uusia kehitysaskeliasi!
Eilen ja tänään on Pululla ollut kova työ toimia maitoimurina. Kehitin nimittäin itselleni rintatulehduksen. Eilen kuume käväisi jo 39,1 asteessa. Paras hoito vaivaan on rinnan tyhjentäminen usein. Sitä ollaan sitten yhdessä urakoitu. Se niistä pidennetyistä ruokintaväleistä! Just kun oltiin saatu hyvä n. 3h välein tapahtuva ruokintarytmi, on nyt välillä imetty 1,5-2h välein. Yölläkin joudun herättämään toisen ”hommiin”. Eipä se tosin näytä neitiä harmittavan. Taisi tänään jäädä imu jopa niin päälle, että kun ruokintaväli piteni iltapäivällä lähes 4h, suostui hän vihdoinkin imemään tuttia! Tutti kelpasi kahden automatkan verran ihan mainiosti! Aamulla oli myös pullokin kelvannut kun jouduin käymään asioilla ja olivat isänsä kanssa kahdestaan. On tuo meidän Pulunen aikamoinen imukone 🙂
Käytiin tänään neuvolassa. Napatyrä on kuulemma aika pieni ja pitäisi korjaantua nopeasti itsekseen. Saatiin kehuja neidin pään kannattelusta ja tietysti muutenkin iloisesta tyypistä 😉 Pituutta oli tullut viime kertaan 1cm (nyt 58cm) ja painoa 370g (nyt 5640g). Paino kulkee edelleen korkeimmilla käyrillä suhteessa pituuteen. Seuraava neuvolakäynti on kuukauden päästä, jolloin saadaan sitten useita rokotteita.
Nyt katsellaan vielä huomiseen pysyykö kuume poissa ja pieneneekö rinnan kipu. Jos tulee takapakkia, täytyy käydä lunastamassa saamani antibioottiresepti. Mielelläni en sitä söisi, sillä se saa usein vauvan vatsan sekaisin. Vatsasta puheen ollen tänään tuli ensimmäiset NIPAT (=niskapaskat) sopivasti syöttötuolin pehmusteeseen. No, onneksi oli konepestävä.
On se kummallista miten sitä tulee niin helposti sokeaksi tutuille asioille. Pulun napa on ollut alusta asti ruma ja outo. Lähiaikoina entistä oudompi. Satuin sitä tänään muiden mammojen kanssa kahvilla ollessani ääneen ihmettelemään, jolloin porukan lääkäri kysyi ettei olisi tyrä. Sanoin etten usko, mutta asia jäi kaivertamaan. Kun kävin hoitohuoneessa vaihtamassa vaippaa, katsoin napaa oikein huolella ja näinkin sen yhtäkkiä uusin silmin. Näytin napaa tälle lääkärille saman tien, joka totesi sen olevan selvästi napatyrä. Nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin, onhan se napa viimeisen parin viikon aikana selvästi kasvanut ja muuttunut yhä kummallisemman näköiseksi. Olin ajatellut ensi viikolla mainita neuvolassa asiasta, mutta en ollut sitä sen kummemmin murehtinut. Ilmeisesti napatyrä on kuitenkin aika harmiton ja paranee usein itsekseen. Napa ei myöskään tunnu lasta yhtään haittaavan. No, täytyy kysyä huomisessa jälkitarkastuksessa lääkärin mielipidettä asiaan.
Tässä siitä hiukan faktaa netistä:
” Napatyrä on tyrä, jossa suoliston osa tai vatsapaita on työntynyt vatsalihasten etupuolelle ihon alle. Napatyrän syynä on vatsapeitteiden puutteellinen sulkeutuminen alkionkehityksen aikana. Jos ihopussiin on työntynyt suoliston osia, ne voivat kiertyä tyräaukkoon estäen suolen normaalin toiminnan”. (Wikipedia)
”Napatyrä on vauvalla tavallinen ilmiö. Pullotteleva pussukka voi näyttää suurelta,
mutta kasvun myötä napatyrä häviää lähes aina itsestään. Isokin napatyräpussukka on yleensä helposti painettavissa takaisin ilman kipua. Sormenpäällä voi tunnustella, miten pieni varsinainen vatsanpeitteissä oleva tyräportti on. Useimmiten sen läpimitta on noin puoli senttiä. Tyrä tulee leikata, jos se kipeytyy ja kureutuu, jolloin se ei enää sujahda sormella painaessa pois. Näin tapahtuu kuitenkin todella harvoin. Leikkaushoitoa tarvitaan, jos napatyrä on näkyvissä vielä 3–4-vuotiaana. Leikkaus on silloin tarpeen, vaikkei tyrä oireilisi”. (http://www.vauva.fi/artikkeli/terveys/866/vauvan_napatyra?ref=lk_vv5).
Meidän rakas Pulumme on monin tavoin mainio pakkaus. Eräs hänen parhaimpia puoliaan on toistaiseksi ollut pitkät yöunet, jotka ajoittuvat sopivasti yöaikaan, toisin kuin monen muun pienen vauvan. Meillä yöunet tarkoittavat klo 19-9 välillä olevia unipätkiä. Viimeiset pari yötä ovat olleet yöunien osalta vielä entistä parempia, sillä kun ensimmäinen unipätkä on yleensä se pisin pätkä n. 4h, on se kahtena viime yönä ollut 6 ja 5 h. Lisäksi viime yönä myös toinen pätkä oli sen samat 5h. Tämä vaihe saisi jatkua vielä tovin, kiitos. Edelleen yöheräämisiä on 2-3, riippuen miten laskee. Yleensä ensin on pitkä 3-6h pätkä, sitten 2-3h pätkiä. Viimeisin pätkä on usein vain tunnin, mutta siihen voi jo herätä jos huvittaa.
Päiväunien nukkuminen on hyvin vaihtelevaa. Välillä uni maistuu 2-3h verran kerralla, mutta hyvin usein vain 40-50min. Nämä lyhyet päiväunet ovat rasittavia, sillä siinä ajassa ei ehdi tehdä mitään muuta, kun pelätä koska se lapsi herää. Parhaiten unet maistuvat liikkeessä ja ulkona. Olenkin koettanut käydä päivittäin vaunulenkillä, jotta itse saan liikuntaa ja raitista ilmaa ja Pulu unen päästä kiinni. Päiväunien ajoittaminen asioilla käymiseen yms. autoiluun tai bussilla kulkemiseen on myös hyvä kikka pitkiin päiväuniin. Hereillä hän jaksaa yleensä olla 1-2h kerralla, joten hyväksi nyrkkisäännöksi on tullut koettaa nukuttaa n. 1,5h välein. Muuten väsy pääsee liian suureksi ja silloin nukahtaminen hankaloituu. Väsymyksen huomaaminen onkin aika moinen taitolaji. Isänsä varsinkin on tässä erittäin hyvä. Hän huomaa usein jos toukka on väsynyt ja saa hänet yleensä nukahtamaan nopeasti. Tässä Äidillä on vielä oppimista…
Ärsyttävintä Pulun päiväunien nukkumisessa on se, että koskaan ei tiedä meinaako hän vedellä sikeitä hetken vai kauan. Hän on nimittäin ruvennut heräilemään myös liikkuvissa vaunuissa sen 40-50min välein eikä aina nukahda heti uudestaan. Joskus sitten uni maistuu tuntikausia, vaikka toisin olisin ennustanut. Vauvoillahan unirytmi kulkee n. 40-50min sykleissä joiden väleissä vauva herää ja osaa tai ei osaa nukuttaa itseään takaisin uneen. Meillä aina välillä osataan ja välillä ei. Joinain päivinä päiväunia nukutaan 3-4h, toisina jopa 6h. Hassua kyllä, yöunien pituuteen tai laatuun tällä ei ole tuntunut olevan vaikutusta. Hyvä niin. Päivä päivältä opimme pienestä tyttärestämme ja hänen tavoistaan ja viesteistään lisää, mutta edelleen on paljon opittavaa. Voi kun vauvoissa olisi jokin nappi, jota painamalla tietäisi aina mikä on vikana ja miten pitää häntä hoitaa. Sitä odotellessa toivotaan hyvien yöunien jatkuvan ja päiväunien vakiintuvan pitkiin ja makoisiin uniin 🙂
Perjantai aamu alkoi räväkästi Pulun super pukluun meidän sängyssä. Tavaraa tuli reippaanlaisesti ja kovalla volyymillä… Sen jälkeen ei enää nukuttanutkaan vaan oltiin ihan hereillä. Edellinen aamu alkoi samalla lailla selkäkakoilla … Näistä oppineena, tulevina aamuina vauvan ja sängyn välissä on ylimääräinen taitettu lakana.
Viikonloppuna oltiin vuorotellen menossa ja rauhassa kotona. Perjantaina kaikki kolme serkkua olivat äiteineen meillä kylässä ja meno oli aikamoista. Pulu katseli ensin sitteristä ja sylistä maailman menoa tyynesti, osallistuen välillä keskusteluun omalla panoksellaan. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin meno toista varmaan väsyttämään ja alkoi taas jo tuttu iltaraivo. Raivoaminen alkoi Isin nukutusyrityksestä yltyen pienestä itkusta korkeaan kovaan kiljuntaan. Onneksi tällä kertaa se loppui aika nopeasti, jonka jälkeen neiti jaksoi vielä seurustella vieraitten kanssa kunnes väsymyskitinä vei hänen tiensä kohti makuuhuonetta ja höyhenmaita.
Viimeistä päiväuniyritystä lukuun ottamatta onnistuivat perjantaiset päiväunet aika hyvin Isin innovatiivisen keksinnön takia: portaissa sijaitseva hirttoköydeksikin kutsuttu tee-se-itse-keinu-vaunukopalle. ”Keinu” on jo parilla käyttökerralla osoittautunut melko hyväksi nukuttajaksi. Ei se toki liikkuvia vaunuja voita, mutta on hyvä pakkaspäivien nukutuskeino.
Lauantaina pääsin tallille valoisalla. Sää ja pohja olivat fantastiset, samoin intoa puhkuva 28-vuotias tamma 🙂 Saatiin ajoitettua pikku neidin unet juuri sopivasti, eikä Isillä ja tyttärellä ollut hätää Äidin huidellessa harrastuksissaan.
Illalla neiti avasi taas äänijänteensä, mutta ollaan jo aika hyvin opittu huuto vaientamaan suht nopeasti. Huuto on nimittäin kovimmillaan jos häntä yrittää laittaa selälleen makaamaan. Kun huuto alkaa, paras paikka on sylissä ja nimenomaan olalla. Jos huudon saa lopetettua, mieluiten ennen sen yltymistä aivan kamalaksi, täytyy seuraavaksi koettaa estää sen uudelleen alkaminen. Tähän on toistaiseksi tepsinyt syli ja aika. Selälleen tai ”vauva-asentoon” laittaminen saa huudon alkamaan saman tien, joten salaisuus on hitaus. Neitiä saa pikku hiljaa siirtää olalta alemmas syliin, kunhan käyttää siihen aikaa. Eilenkin hän oli lopuksi ihan tyytyväisenä pitkän aikaa selällään sylissä iloisesti jutellen.
Sunnuntai oli kaiken puolin onnistunut päivä. Käväistiin aamulla rakennusmessuilla neidin ensimmäisten päiväunien aikaan (2h). Hän myös meni kiltisti toisille päiväunille ja nukkui taas pitkään (1,5h) ja olisi nukkunut pidempäänkin, ellei häntä olisi puolittain herätetty vieraitten iloksi. Sen jälkeen hän nukahtikin itse syliin, jolloin päivän päiväunikiintiö oli täynnä ja täydellinen. illalla hän meni kiltisti kylvyn jälkeen nukkumaan ilman mitään huutoja.
Kovasti ollaan mietitty tuota huutamista ja sen syitä. Se ei näyttäisi olevan yhteydessä hyviin tai huonoihin päiväuniin, tai päivän hektisyyteen tai rauhallisuuteen. Väsymykseen se kuitenkin taitaa liittyä ja ehkä siinä on jotain ”minut jätetään yksin”-pelkoa yms. Tiedä häntä. Ilmeisesti vastaava on kuitenkin aika yleistä. Ehkä se vaan on hyväksyttävä että ”se nyt vaan on vauva ja vauvat itkee”, vaikka se vastoin luonnettani onkin. Toisaalta lohduttavaa on se, että jos se on ”vaan joku vaihe”, menee se ohi. Onneksi osataan myös hiljentää huuto aika hyvin, ainakin toistaiseksi.
Tänään Pululla ikää tasan 7 vkoa. Hui, kohta ruvetaan jo puhumaan iästä kuukausina! Eikö meidän pikkuvauva olekaan enää kohta pikkuvauva?
Nyt 7 viikkoisena elämä hymyilee, edelleen. Meillä asuu pieni iloinen pulputtaja, joka höpisee aina jos ei syö tai nuku 🙂 Taitaa tulla äitiinsä… Neiti syö ja nukkuu kuten ennenkin. Olen koettanut hiukan rajoittaa ruokailutahtia ja nyt meillä syödään 2-3h välein aiemman 1-2h sijaan. Hyvin se näyttää riittävän. Iltaisin nukkumaanmenoaika on vakiintunut aika tasan klo 19.00. Rintaraivareita ei ole nyt ehkä ollut niin tiheästi ja pääsääntöisesti nukkumaanmenot ovat sujuneet hyvin. Poikkeuksena viime viikon pe ja eilinen.
Ensimmäinen tallikäynti ilman lasta onnistui siis super hyvin. Seuraavan päivän käynti ei yhtä hyvin, vaikka toisaalta sujui tosi hyvin: pieni oli nukahtanut pienoisen huutokuoron (3o min) säestämänä, herätäkseen 10 min päästää huutamaan ruokaa. Tähän asti Isin ja tyttären ilta ei siis ollut sujunut kovin mainiosti, mutta lopulta se palkittiin sillä, että neiti suostui juomaan pullosta maitoa! Näin se Siperia ainakin tällä kertaa opetti, joten kun tulin illalla kotiin, odottivat minua makuuhuoneessa kapaloitu ja hiljainen vauva isänsä sylissä. Neiti nukahti heti kun sai ”sitä oikeaa tavaraa” sisuksiinsa. Voi pientä 🙁 Hienosti olivat kuitenkin Isi ja tytär illasta selvinneet, vaikkakaan kivaa ei vissiin ollut… Tänään taas uusi yritys päästä tallille…
Toinen huutosessio oli eilen illalla. Huuto alkoi ihan yllättäen ja oli aivan kamalaa! Noin kovaa, korkealta ja tauotta ei meillä ole tätä ennen huudettu! Raukka huusi kun olisi veitsellä lyöty! Kuulosti enemmänkin kipuitkulta kuin väsyitkulta, sillä oli niin lohdutonta 🙁 Itkua sinällään ei kestänyt kuin max yhteensä puoli tuntia, mutta sitä ei meinannut saada millään loppumaan ja mikään ei auttanut. Ei ihokontakti, vaatteiden riisuminen, rinta, syli, kävely. Itkettyään jonkin aikaa, rauhoittui vihdoin olkapäälle, mutta aloitti jonkin ajan päästä samalla lailla yhtäkkiä ja täysillä uudestaan. Vihdoin suostui syömään liikkuvassa sylissä, johon nukahti 2 minuutissa. Nukkui yön ihan normaalisti, eikä tänäänkään ole onneksi kohtaus ainakaan vielä toistunut. En tiedä oliko kuitenkin vaan väsynyt ja itki sitä vai mikä oli. Voi toki olla, että vatsaan sattui, jos se olisi rotavirusrokotteen aiheuttamaa? Ikävää se oli kuitenkin, joten toivotaan ettei toistu. Harmittavaa ja outoa oli myös se, että eilinen päivä oli muuten ollut ihan super. Päiväunia oli nukuttu kahdessa pitkässä pätkässä yhteensä 5h ja neiti oli ollut iloinen ja reipas koko päivän.
Uskalsin eilen kuitenkin lähteä ensimmäiselle balettitunnille neidin nukahdettua. Tunti meni ihan ok. Toisaalta hyvin, sillä kroppa tuntui sillä lailla hyvältä, ettei olo ollut ollenkaan ”kuin juuri synnyttäneellä”. Selkä ja hartiat ja oikeastaan kaikki muukin sen sijaan kyllä olivat ihan jumissa. Tunti teki niille tosi hyvää. Keskivartalossa ei tosin ole mitään voimaa ja opettajan mukaan voi mennä vuosikin että tasapaino palautuu… Juu, ei sitä tasapainoa ollut ollenkaan… Jatkossa koetan käydä kerran viikossa, mikäli neiti sen sallii. Onneksi tunti on klo 20, joten jos Pulu nukahtaa klo 19, ei sen pitäisi olla ongelma.
Tutti ei kelpaa edelleenkään. Ei olla sitä super ahkerasti koetettu opettaa, mutta päivittäin kuitenkin. Suostuu kyllä pitämään sitä suussaan hetken, mutta ei ime ja sylkee pian pois. Voi olla, että meillä ei tuttia sitten vaan syödä. Unirättiin voisi koettaa totuttaa, että olisi tutin korvike.
Tällä hetkellä vauva-arki tuntuu kyllä mukavalta ja suht helpolta. Viikot täyttyvät kivasti vauvajoogasta, muskarista, kahvilareissuista ja kyläilyistä ja omat harrastuksetkin ovat pikku hiljaa tulleet taas mukaan. Onneksi on helppo vauva ja kaksi vanhempaa, jotka molemmat osallistuvat lapsenhoitoon. Työelämään palaaminen sitten joskus ei tunnu yhtään houkuttelevalta 😉
Eilen oli hyvä päivä kaikilla mittareilla 🙂 Pieni tyttäremme yllätti nukkumalla päivän aikana yhteensä 6,5h päiväunia! Nukkui aamulla ensi tunnin ja neuvolan jälkeen 5,5h putkeen heräten välissä vaan kerran syömään ja nukahti taas. Otettiin illalla aikamoinen uhkapeli ja lähdin yksin tallille. Uhkapeli siksi, että kun neidille ei pullo kelpaa ja oli nukkunut pitkin päivää niin paljon, että oli pelko, ettei menekään 19-20 maissa yöunille kuten normaalisti. Kun Pulu heräsi superpitkiltä päiväuniltaan ruokin hänet ja lähdin saman tien tallille pelko persiissä. Etukäteen mietityt vaihtoehdot illalle olivat:
a) tytär nukahtaa ennen seuraavaa nälkää ja ehdin olla tallilla rauhassa ( hyvä!)
b) tytär on nälkäinen ja suostuu syömään pullosta ( hyvä!)
c) tytär ei nukahda, huutaa nälkäänsä, ei suostu syömään pullosta ja kaikilla on kurjaa (ei hyvä)
d) tytär ei nukahda, huutaa nälkäänsä, joutuu odottamaan maitotankkia kotiin ja kaikilla on kurjaa (ei hyvä)
Vastoin skeptisiä odotuksia, tapahtui vaihtoehto A. Hiukan oli kuulemma itkua ja nälkää ollut, mutta suostui kuitenkin nukahtamaan. Sain olla rauhassa tallilla, kenellekään ei tullut pahoja henkisiä traumoja ja päästiin vielä illalla yhdessä saunaan 🙂 Lisäksi nukkui vastoin odotuksia yönsäkin hyvin! Miten tuolla lapsella voikaan tuota unta riittää noin hyvin?! Tämmöisiä päiviä lisää, kiitos. Tänään seuraava tallikäynti, saa nähdä miten se sujuu.
Tässä vielä eilisiä neuvolakuulumisia: elopaino oli tällä kertaa 6 vkon iässä 5270g (s.3725, 1kk 4880), pituutta oli jo 57cm (s.51,5 1kk 56). Saatiin rotavirusrokote, josta toivottavasti ei tulisi mitään pahoja sivuoireita. Kaikki Pululla kunnossa!
Viime päivien aikana pieni vastasyntynyt pienokaisemme on muuttunut entistä enemmän seurustelevaksi vauvaksi! Aitoja hymyjä on alkanut ilmestyä päivä päivältä enemmän ja leikkimatolla viihdytään jo paikoin aika hyvin. Aamut varsinkin on ihan parasta aikaa kun neiti höpöttää ja hymyilee neuvolan hymynaamalle ja minullekin. Hän taitaa olla aamuihmisiä, sillä yöunilta herätään aina hyväntuulisena ja valmiina seurustelemaan. Edes maito ei kiinnosta aamuisin samalla tavalla kuin muina aikoina, sillä seurustelu on kivempaa 🙂 Hän myös viihtyy yksinään leikkimatolla niin hyvin, että saan rauhassa tehdä ja syödä aamiaiseni ilman että syli on täynnä vauvaa.
Älyä tuossa pienessä toukassa ei vielä kovin paljoa ole, mutta pieniä älynpilkahduksia on jo havaittu. Ainakin hän tunnistaa äidin äänen, joka on väsyneenä joskus johtanut hätään kun esim. isin sylissä ollessaan äidin ääni kuuluukin jostain muualta. Jotkin lelut alkavat myös kiinnostaa ja katse on entistä paremmin tarkennettuna esineisiin ja ihmisiin. Tänäänkin oli kovin kiinnostunut ympäristöstään muskarissa.
Ihan parhaita ovat silti nuo hymyt ja juttelut! ”Auuu, Houuu” kuuluu pienestä suusta joka, vetäytyy aina silloin tällöin hymyyn, joka ulottuu silmiin asti. Sylissä hymyillään äidille, ja syöttötuolissa pupulelulle.
<3 On se vaan ihana! <3
Tämä viikko on ollut täynnä menoa ja meininkiä ja ensi viikko näyttää vielä menevämmältä. Tyttäremme aloitti tällä viikolla kaksi uutta harrastusta, joogan ja muskarin. Muskari tuli kuvioihin ihan yllättäen vauvajoogasta saadun vinkin perusteella. Kuulin uudesta pienten vauvojen joogaryhmästä 15 min ennen kevään ryhmien ilmoittautumisen loppumista, joten siinä ei turhia mietitty! 22h tuntia myöhemmin oltiinkin jo ensimmäisellä muskarikerralla. Meitä oli siellä 8 äitiä vauvoineen, joista Pallero oli nuorin parilla päivällä. Isoin vauva oli 4kk, muut pienempiä. Sattuipa tuohon 8 vauvan ryhmään vielä yksi saman niminen neitonen! Hassua 🙂 Muskarissa äidit lauleskelivat ja leikittivät vauvojaan 30min ja vauvat ihmettelivät. Meillä meni tämä kerta juuri täydellisesti, sillä neiti oli hereillä, syötetty ja vaipatettu ja käyttäytyi mallikelpoisesti. Ei se tainnut vielä oikein mitään tajuta, mutta tulee viikko viikolta tajuamaan yhä enemmän. Oli siis positiivinen käynti.
Oltiin tällä viikolla myös 3 kertaa muiden mammojen kanssa kahvittelemassa. Nekin kerrat menivät hyvin ja päiväunet tuli ajoitettua juuri sopivasti. Tällä viikolla ollaan siis kovasti oltu sosiaalisia, hankittu uusia liikunta- ja musiikkiharrastuksia, nukuttu aika hyvin päiväunia ja muutamaa iltaraivaria lukuun ottamatta oltu aika kilttejä ja aurinkoisia. D-vitamiinikin tuntuu sopivan massulle. Ensi viikon rotavirusrokote hiukan pelottaa… Toivottavasti selvitään siitä ilman vatsa-yms. vaivoja.
Päivät siis täyttyvät aika kivasti. Minun ei tarvitse olla kotona neljän seinän sisällä ja lapsukainen nukkuu autossa ja liikkuvissa vaunuissa aina parhaat päiväunensa. Koetetaan siis jatkossakin olla sopivassa määrin liikenteessä, jotta molempien tyttöjen tarpeet tulee täytettyä. Pidetään toki myös kotipäiviä, jotta meno ei pientä neitiä hirvitä. Ensi viikolla on taas alkuviikosta harrastukset ja sitten parit kaveritreffit. Penskaa pitäisi baletissakin käydä näyttämässä, mikäli hän on joku ilta vielä siihen aikaa hereillä ja iloinen. Pullotreenit jatkuvat edelleen, mutta ennen kuin pullo alkaa kelvata, taidetaan me käydä vielä koko perhe tallilla yhdessä. Sohvalla makaaminen on siis muuttunut aktiiviseksi vauva-ajaksi. Tää kotona oleminenhan on jo kivaa 😉
Tänään oli niin täydellinen päivä, sillä meillä oli ainakin tänään täydellinen vauva <3 Pulunen oli hyvällä tuulella koko päivän. Aamulla jutteli iloisesti hymynaamankuvalle ja jaksoi olla äitinsä aamiaisen ajan itsekseen syöttötuolissa. (kiitos mummi ja ugi!). Pienen aamiaisen jälkeen hän päätti siirtyä höyhensaarille ulos. Siitä päästiinkin sujuvasti lähtemään bussille ja vauvajoogaan. Joogassa tyttäreni osoitti suurta mieltymystä joogaan nukkumalla koko tunnin… Äiti –vauvajooga oli meillä tänään pelkkää äitiä. Joogan jälkeen mentiin porukalla vauvoinemme lounaalle, jossa pallero heräsi nukuttuaan makoisat 3h unet. Saatuaan ravintoa massuunsa, viihtyi hän pitkän aikaa keskellä kahvilan pöytää ihaillen kattolamppuja ja seiniä, samalla jutellen. Muutama hymykin tuli 🙂
Onnistuneen joogareissun lisäksi oltiin neuvolassa, jossa neidin elopaino oli kivunnut kunnioitettavaan 4880g ja pituutta oli 56cm. Massaa on siis tullut kuukaudessa syntymäpainoon 1,2kg ja kotiinlahtöpainoon 1,4kg. Pullero on nimensä veroinen hyvin pian. Neuvolan jälkeen kävi kuten toivoin, hän nukahti autoon matkalla tallille. Saatiin tallipuuhat suoritettua ja neiti heräsi vasta kotipihassa. Kotona iltanukutus sujui ilman yhtään itkua, eikä rinnalla saatu raivarin raivaria, ei koko päivänä.
Mistä on täydelliset päivät tehty? Sopivasta määrästä tekemistä, hyvin ajoitetusta tankkausajoista ja riittävästä määrästä unta. Siitä on täydelliset päivät ja vauvat tehty! Tänään ei kitisty yhtään mistään turhasta ja neiti oli yhtä aurinkoa koko päivän. Nyt kun vielä nukkuisi yönsä vain parilla herätyksellä, on päivä virallisesti kirjattu täydelliseksi. Näitä lisää, kiitos!
