7 vko:n kuulumisia
Tänään Pululla ikää tasan 7 vkoa. Hui, kohta ruvetaan jo puhumaan iästä kuukausina! Eikö meidän pikkuvauva olekaan enää kohta pikkuvauva?
Nyt 7 viikkoisena elämä hymyilee, edelleen. Meillä asuu pieni iloinen pulputtaja, joka höpisee aina jos ei syö tai nuku 🙂 Taitaa tulla äitiinsä… Neiti syö ja nukkuu kuten ennenkin. Olen koettanut hiukan rajoittaa ruokailutahtia ja nyt meillä syödään 2-3h välein aiemman 1-2h sijaan. Hyvin se näyttää riittävän. Iltaisin nukkumaanmenoaika on vakiintunut aika tasan klo 19.00. Rintaraivareita ei ole nyt ehkä ollut niin tiheästi ja pääsääntöisesti nukkumaanmenot ovat sujuneet hyvin. Poikkeuksena viime viikon pe ja eilinen.
Ensimmäinen tallikäynti ilman lasta onnistui siis super hyvin. Seuraavan päivän käynti ei yhtä hyvin, vaikka toisaalta sujui tosi hyvin: pieni oli nukahtanut pienoisen huutokuoron (3o min) säestämänä, herätäkseen 10 min päästää huutamaan ruokaa. Tähän asti Isin ja tyttären ilta ei siis ollut sujunut kovin mainiosti, mutta lopulta se palkittiin sillä, että neiti suostui juomaan pullosta maitoa! Näin se Siperia ainakin tällä kertaa opetti, joten kun tulin illalla kotiin, odottivat minua makuuhuoneessa kapaloitu ja hiljainen vauva isänsä sylissä. Neiti nukahti heti kun sai ”sitä oikeaa tavaraa” sisuksiinsa. Voi pientä 🙁 Hienosti olivat kuitenkin Isi ja tytär illasta selvinneet, vaikkakaan kivaa ei vissiin ollut… Tänään taas uusi yritys päästä tallille…
Toinen huutosessio oli eilen illalla. Huuto alkoi ihan yllättäen ja oli aivan kamalaa! Noin kovaa, korkealta ja tauotta ei meillä ole tätä ennen huudettu! Raukka huusi kun olisi veitsellä lyöty! Kuulosti enemmänkin kipuitkulta kuin väsyitkulta, sillä oli niin lohdutonta 🙁 Itkua sinällään ei kestänyt kuin max yhteensä puoli tuntia, mutta sitä ei meinannut saada millään loppumaan ja mikään ei auttanut. Ei ihokontakti, vaatteiden riisuminen, rinta, syli, kävely. Itkettyään jonkin aikaa, rauhoittui vihdoin olkapäälle, mutta aloitti jonkin ajan päästä samalla lailla yhtäkkiä ja täysillä uudestaan. Vihdoin suostui syömään liikkuvassa sylissä, johon nukahti 2 minuutissa. Nukkui yön ihan normaalisti, eikä tänäänkään ole onneksi kohtaus ainakaan vielä toistunut. En tiedä oliko kuitenkin vaan väsynyt ja itki sitä vai mikä oli. Voi toki olla, että vatsaan sattui, jos se olisi rotavirusrokotteen aiheuttamaa? Ikävää se oli kuitenkin, joten toivotaan ettei toistu. Harmittavaa ja outoa oli myös se, että eilinen päivä oli muuten ollut ihan super. Päiväunia oli nukuttu kahdessa pitkässä pätkässä yhteensä 5h ja neiti oli ollut iloinen ja reipas koko päivän.
Uskalsin eilen kuitenkin lähteä ensimmäiselle balettitunnille neidin nukahdettua. Tunti meni ihan ok. Toisaalta hyvin, sillä kroppa tuntui sillä lailla hyvältä, ettei olo ollut ollenkaan ”kuin juuri synnyttäneellä”. Selkä ja hartiat ja oikeastaan kaikki muukin sen sijaan kyllä olivat ihan jumissa. Tunti teki niille tosi hyvää. Keskivartalossa ei tosin ole mitään voimaa ja opettajan mukaan voi mennä vuosikin että tasapaino palautuu… Juu, ei sitä tasapainoa ollut ollenkaan… Jatkossa koetan käydä kerran viikossa, mikäli neiti sen sallii. Onneksi tunti on klo 20, joten jos Pulu nukahtaa klo 19, ei sen pitäisi olla ongelma.
Tutti ei kelpaa edelleenkään. Ei olla sitä super ahkerasti koetettu opettaa, mutta päivittäin kuitenkin. Suostuu kyllä pitämään sitä suussaan hetken, mutta ei ime ja sylkee pian pois. Voi olla, että meillä ei tuttia sitten vaan syödä. Unirättiin voisi koettaa totuttaa, että olisi tutin korvike.
Tällä hetkellä vauva-arki tuntuu kyllä mukavalta ja suht helpolta. Viikot täyttyvät kivasti vauvajoogasta, muskarista, kahvilareissuista ja kyläilyistä ja omat harrastuksetkin ovat pikku hiljaa tulleet taas mukaan. Onneksi on helppo vauva ja kaksi vanhempaa, jotka molemmat osallistuvat lapsenhoitoon. Työelämään palaaminen sitten joskus ei tunnu yhtään houkuttelevalta 😉
