4,5kk kuulumisia
Eipä ole taas tullut hetkeen kirjoiteltua, joten tässä koosteena viimeisen reilun viikon uudet tuulet.
Kiinteiden maistelu lähenee. Edelleen neiti syö vain maitoa, eikä asiaan ole tulossa ihan heti muutosta. Kuitenkin viime päivinä on kotia varusteltu valmiiksi uuteen ruokailumuotoon. On ostettu silikoni ensilusikoita ja valmistettu kahta eri sorttia sosetta pakkaseen (peruna ja peruna-porkkana). Valmius kiinteille on nyt siis olemassa. Niitä aletaan maistella heti kun hän alkaa osoittaa kiinnostusta syömiseen. Varsinaista kiinnostusta ei ole vielä havaittu, mutta meidän aamukahvien muumimukit ovat alkaneet kiinnostaa. Hiukan hän katselee meidän syömistämme, mutta ei vielä näytä sitä itse erityisesti haluavat kokeilla. Niin kauan kun hän kasvaa hyvin, eikä suurta kiinnostusta kiinteämpään sapuskaan vielä ole, saa pelkkä maito kelvata. Ainakin ajattelin odottaa 5kk neuvolan punnitustulokset ja tulevan Ruotsin matkan päättymiseen asti ennen kuin Pulun suuhun menee muuta kuin maitoa. Nykysuosituksethan ovat tavallaan hiukan ristiriitaiset, sillä edelleen täysimetystä suositellaan 6kk asti, mutta toisaalta kiinteiden maistelu suositellaan aloitettavan viimeistään 6kk iässä… Ehkä sitten se 5-5,5kk voisi olla sopiva kompromissi 😉 Tänään hän kyllä sai maistella uusia makuja vauvojen värikylvyssä. Siellä ”maalattiin” perunajauho- mustaviinimarja- kurkuma yhdistelmällä ”taidetta” paperille. Muuten Pulu ei hommaa tietenkään tajunnut, mutta sitä paperia oli kiva nuolla… Sen jälkeen naama olikin ihan kurkumassa 😉 Syötin hänelle yhden viinimarjan, minkä hän kolmannella yrityksellä hiukan irvistellen nieli. Illalla se löytyi vaipasta 🙂
Älyä ja huumoria löytyy entistä enemmän. Uutena ilona Pulusen elämässä on ilmaan heittely. Kun sanoo ”hyppy” ja heittää häntä hiukan ilmaan tulee hyvin tyytyväisiä ilmeitä tai naurua. Ollaan myös harjoiteltu kylvyssä vauvauinnin sukeltamisen harjoittelua varten lause ”nyt sukelletaan”, jolloin vettä kaadetaan päälle. Tänään ainakin näytti viesti menneen hyvin selvästi perille ja silmät suljettiin ripeästi ennen veden kaatamista. Pienokaisellamme alkaa siis olla pieniä älyn hiukkasia havaittavissa! 🙂
Fyysinen kehittyminen on nyt ollut aika nopeaa. Pituutta tuntuu tulleen muutamassa yössä hurjasti ( ehkä siksi heräämiset?) ja typykkä vaan kasvaa ja vahvistuu. Kääntyminen selältä vatsalleen tuntuu myös nykyisin onnistuvan helposti, mikäli hän haluaa. Halu ei sitten tunnukaan olevan kovin kova. Selällään on edelleen paras olla, mutta tarvittaessa hän saattaa kierähtää vatsalleen. Sieltä takaisin selälleen ei sitten vielä tarkoituksella onnistukaan, mutta onneksi pää painaa tarpeeksi… Hampaita ei vielä ole, mutta alahampaiden hahmot erottuvat selvästi.
Yöt ovat yllätys yllätys sujuneet huonommin heti sen jälkeen kun pääsin niillä kehumaan. Olemme taas siirtyneet näköjään yhden heräämisen taktiikasta kolmeen heräämisen ja välissä kukkumisen tahtiin… Tosin nyt kahtena viime yönä heräämisiä on ollut kaksi, joten ehkä se siitä taas helpottaa.
Omaan huoneeseen siirto alkaa kyllä lähetä heti kun saadaan pinnasänky paikoilleen. Neidin yö ja aamukukkumiset ja kiljumiset häiritsevät meidän unenlaatuamme sen verran että vähempikin riittäisi. Nukuttamiset ovat edelleen menneet hyvin. Tosin mainittakoon, että maanantaina kun tulimme isovanhemmilta kotiin valmiiksi nukkuvan vauvan kanssa, ei hän suostunutkaan kotona jatkamaan autossa aloittamiaan uniaan, vaan kiljui ja höpötti ilosta 2h sängyssä ennen kuin uni vei voiton! Sitkeä pikku kaveri! Nyt koetetaan siirtyä astetta pidemmälle niin, että hän saa itse nukuttaa itsensä. Tänään se ainakin onnistui erinomaisesti. Syötin hänet ja peittelin tutti suussa sänkyyn, johon hän nukahti vartissa itsekseen. Tätä lisää, kiitos!
